30
Samana yönä tapettiin Belsassar, kaldealaisten kuningas,
Jeremiah 50
1
Sana, jonka Herra puhui Baabelia vastaan, kaldealaisten maata vastaan, profeetta Jeremian kautta.
2
"Julistakaa kansojen keskuudessa ja kuuluttakaa, nostakaa lippu; kuuluttakaa, älkää salatko. Sanokaa: Baabel on valloitettu, Beel on joutunut häpeään, kauhistunut on Merodak; sen jumalankuvat ovat joutuneet häpeään, kauhistuneet ovat sen kivijumalat.
3
Sillä sen kimppuun käy kansa pohjoisesta ja tekee sen maan autioksi, niin ettei siellä asukasta ole: niin ihmiset kuin eläimet pakenevat, menevät pois.
4
Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, tulevat israelilaiset yhdessä Juudan miesten kanssa; he kulkevat itkien lakkaamatta ja etsivät Herraa, Jumalaansa.
5
Siionia he kysyvät, sitä kohden ovat heidän kasvonsa käännetyt. Tulkaa! He liittyvät Herran kanssa iankaikkiseen liittoon, jota ei pidä unhotettaman.
6
Kadonnut lammaslauma oli minun kansani. Heidän paimenensa olivat vieneet heidät harhaan eksyttäville vuorille; he kulkivat vuorelta kukkulalle, unhottivat lepopaikkansa.
7
Kaikki, jotka heitä tapasivat, söivät heitä, ja heidän vihollisensa sanoivat: 'Emme joudu syynalaisiksi'. Sillä he olivat tehneet syntiä Herraa vastaan, vanhurskauden asumusta, Herraa, heidän isiensä toivoa, vastaan.
8
Paetkaa Baabelista, lähtekää pois kaldealaisten maasta, ja käykää kuin johtokauriit lauman edellä.
9
Sillä katso, minä herätän ja tuon Baabelia vastaan suurten kansojen joukon pohjoisesta maasta, ja ne asettuvat sotarintaan sitä vastaan. Sieltäkäsin se valloitetaan; heidän nuolensa ovat kuin voitollisen sankarin, joka ei tyhjänä palaja.
10
Ja Kaldea joutuu ryöstettäväksi, kaikki sen ryöstäjät saavat yltäkyllin, sanoo Herra.
11
Iloitkaa vain, riemuitkaa vain, te minun perintöosani riistäjät, hypelkää kuin puiva hieho, ja hirnukaa kuin orhit:
12
kuitenkin joutuu äitinne suureen häpeään, synnyttäjänne saa hävetä. Katso, pakanakansoista vihoviimeinen! Erämaa, kuiva maa ja aromaa!
13
Herran vihan tähden se on oleva asumaton, aivan autio. Jokainen, joka kulkee Baabelin ohitse, kauhistuu ja viheltää kaikille sen haavoille.
14
Asettukaa sotarintaan Baabelia vastaan, yltympäri, kaikki jousenjännittäjät. Ampukaa sitä, älkää nuolia säästäkö; sillä se on tehnyt syntiä Herraa vastaan.
15
Nostakaa sotahuuto sitä vastaan joka taholta. Se antautuu, sen pylväät kaatuvat, sen muurit sortuvat. Sillä tämä on Herran kosto. Kostakaa sille, tehkää sille, niinkuin sekin on tehnyt.
16
Tuhotkaa kylväjät Baabelista ja ne, jotka elonaikana sirppiin tarttuvat. Hävittäjän miekkaa pakoon he kääntyvät kukin oman kansansa tykö, pakenevat kukin omaan maahansa.
17
Eksynyt lammas on Israel, leijonat ovat sen eksyksiin saaneet. Ensiksi Assurin kuningas söi sen, ja nyt viimeksi Nebukadressar, Baabelin kuningas, kalusi sen luut.
18
Sentähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä rankaisen Baabelin kuningasta ja hänen maatansa, niinkuin minä rankaisin Assurin kuningasta.
19
Ja minä tuon Israelin takaisin sen omille laidunmaille, ja se on käyvä laitumella Karmelilla ja Baasanissa ja tyydyttävä nälkänsä Efraimin vuorilla ja Gileadissa.
20
Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, etsitään Israelin rikkomusta, eikä sitä enää ole, ja Juudan syntiä, eikä sitä löydetä; sillä minä annan anteeksi niille, jotka minä jäännökseksi jätän.
21
Käy Merataimin maan kimppuun ja Pekodin asukasten kimppuun. Aja heitä takaa, hävitä, vihi tuhon omaksi heidät, sanoo Herra, ja tee kaikki, mitä minä olen käskenyt sinun tehdä.
22
Sotahuuto kuuluu maassa, suuri hävityksen melske!
23
Kuinka rikottu ja särjetty onkaan se vasara, joka löi koko maanpiiriä! Kuinka onkaan Baabel tullut kauhistukseksi kansojen seassa!
24
Minä viritin sinulle pyydyksen, ja niin sinut, Baabel, vangittiin tietämättäsi. Sinut tavattiin ja otettiin kiinni, sillä Herraa vastaan sinä ryhdyit taisteluun.
25
Herra avasi asehuoneensa ja toi ulos vihansa aseet. Sillä Herra, Herra Sebaot, on tekevä työnsä kaldealaisten maassa.
26
Käykää sen kimppuun kaikilta ääriltä, avatkaa sen aitat, heittäkää ulos, mitä siinä on, läjään niinkuin lyhteet. Vihkikää se tuhon omaksi, älköön siitä tähdettä jääkö.
27
Hävittäkää kaikki sen härät, astukoot ne teurastettaviksi. Voi heitä! Sillä heidän päivänsä on tullut, heidän rangaistuksensa aika.
28
Kuule! Pakenevia ja pakolaisia tulee Baabelin maasta Siioniin ilmoittamaan Herran, meidän Jumalamme, kostoa, kostoa Hänen temppelinsä puolesta.
29
Kutsukaa ampujat kokoon Baabelia vastaan, kaikki jousenjännittäjät: leiriytykää sen ympärille, älköön pääskö pakoon ainoakaan. Maksakaa sille sen tekojen mukaan; kaiken sen mukaan, mitä se on tehnyt, tehkää sillekin. Sillä se on uhitellut Herraa, Israelin Pyhää.
30
Sentähden sen nuorukaiset kaatuvat sen kaduilla, ja kaikki sotamiehet saavat surmansa sinä päivänä, sanoo Herra.
31
Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sinä ylpeä, sanoo Herra, Herra Sebaot, sillä sinun päiväsi on tullut, sinun rangaistuksesi aika.
32
Ylpeä kompastuu ja kaatuu, eikä ole hänen nostajaansa. Ja minä sytytän hänen kaupunkinsa tuleen, ja se kuluttaa ne ja kaiken, mitä hänen ympärillänsä on.
33
Näin sanoo Herra Sebaot: Sorrettuja ovat niin israelilaiset kuin Juudan miehet, ja kaikki heidän vangitsijansa pitävät heitä kiinni, he eivät tahdo päästää heitä irti.
34
Mutta heidän lunastajansa on väkevä, Herra Sebaot on hänen nimensä. Hän ajaa heidän asiansa, tuo rauhan maan päälle, mutta Baabelin asukkaille vavistuksen.
35
Miekka kaldealaisten kimppuun, sanoo Herra, ja Baabelin asukasten kimppuun, sen ruhtinasten ja tietäjäin kimppuun!
36
Miekka valhettelijain kimppuun, ja he typertyvät! Miekka sen sankarien kimppuun, ja he kauhistuvat!
37
Miekka sen hevosten ja vaunujen kimppuun ja kaiken sekakansan kimppuun, joka on sen keskellä, ja he muuttuvat naisiksi! Miekka sen aarteiden kimppuun, ja ne ryöstetään!
38
Helle sen vetten kimppuun, ja ne kuivuvat! Sillä se on jumalankuvien maa, ja hirmujumaliinsa he uskaltavat mielettömästi.
39
Sentähden tulevat sen asukkaiksi erämaan ulvojat ja ulisijat, ja kamelikurjet siellä asustavat. Ei sitä ikinä enää asuta, autioksi jää se polvesta polveen.
40
Niinkuin oli silloin, kun Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran ja niiden naapurit, sanoo Herra, niin ei sielläkään ole kenkään asuva, ei yksikään ihmislapsi oleskeleva.
41
Katso, kansa tulee pohjoisesta; suuri kansa ja monet kuninkaat nousevat maan perimmäisiltä ääriltä.
42
He käyttävät jousta ja keihästä, ovat julmat ja armahtamattomat. Heidän pauhinansa on kuin pauhaava meri, ja he ratsastavat hevosilla, varustettuina kuin soturi taisteluun sinua vastaan, tytär Baabel.
43
Kun Baabelin kuningas kuulee sanoman heistä, niin hänen kätensä herpoavat; ahdistus valtaa hänet, tuska, niinkuin synnyttäväisen.
44
Katso, niinkuin leijona karkaa Jordanin rantatiheiköstä lakastumattomalle laitumelle, niin minä äkisti karkoitan heidät sieltä pois. Ja hänet, joka valittu on, minä asetan sinne kaitsijaksi. Sillä kuka on minun vertaiseni, ja kuka vetää minut tilille? Ja kuka on se paimen, joka voi kestää minun edessäni?
45
Sentähden kuulkaa Herran päätös, jonka hän on päättänyt Baabelia vastaan, ja hänen aivoituksensa, jotka hän on aivoitellut kaldealaisten maata vastaan: Totisesti, ne raastetaan pois, nuo lauman vähäiset; totisesti, laidun kauhistuu niiden tähden.
46
Huuto käy: 'Baabel on valloitettu!' ja maa vapisee, parku kuuluu kansoissa."
Apocalypse Explained #373
373. And he that sat upon him had a balance in his hand, signifies the estimation of truth from the Word in that state of the church. This is evident from the signification of "he that sat upon the horse," as being the Word (See above, n. 355, 356, 365); also from the signification of "balance in his hand," as being the estimation of truth from the Word; for all measures and weights mentioned in the Word, signify the estimation of the thing treated of in respect to good and in respect to truth, the numbers adjoined determining the estimation in respect to the quality and quantity thereof; as here "a measure of wheat for a denarius, and three measures of barley for a denarius" (of which presently).
There were many measures in the representative church, as the omer, the homer, the ephah, the bath, the hin (about which see Arcana Coelestia 10262); and besides there were balances and scales, by which weighings and balancings were made, and these in a particular sense signified the estimations of anything in respect to truth. For this reason also the weights of the scales were stones, or made of stones, "stones" in the Word signifying truths. That the weights were stones, or made of stone, appears from Leviticus 19:36; Deuteronomy 25:13; 2 Samuel 14:26; Isaiah 34:11; Zechariah 4:10. (That "stones" in the Word signify truths, see Arcana Coelestia 643[1-4], 3720, 6426, 8609, 10376.) Here, therefore, "a balance in the hand of him that sat upon the black horse" signifies the estimation of truth from the Word.
[2] It has been shown above that "he that sat upon the horses"-the white, the red, the black, and the pale horse-signifies the Word, and the "horses," according to their colors, signify the understanding of the Word, "the red horse" the understanding of the Word destroyed in respect to good, and "the black horse" the understanding of the Word destroyed in respect to truth. But as it is difficult to comprehend that "he that sat upon the horses" signifies the Word, in consequence of the red and the black horses signifying the understanding of the Word destroyed in respect to good, and in respect to truth, it shall be explained how it is. The Word in itself is Divine truth, but the understanding of it is according to the state of the man who reads it. A man who is not in good perceives nothing of the good in it, and a man who is not in truths sees nothing of the truth in it; the cause of this, therefore, is not in the Word, but in him who reads it. This makes clear that "he that sat upon the horses" signifies the Word, although the horses themselves signify the understanding of the Word destroyed in respect to good and in respect to truth. That "he that sat upon the white horse" signifies the Word is plainly evident in Revelation, where it is said:
The name of the one sitting upon that horse is called the Word of God (Revelation 19:13).
[3] That "a balance" or "scales" signify estimation, and also a just arrangement, which is effected by truths, is evident in Daniel:
A writing appeared upon the wall before Belshazzar the king of Babylon when he was drinking out of the vessels of gold and silver belonging to the temple of Jerusalem. Mene, Mene, Tekel, Perezin, that is, numbered, numbered, weighed, divided. This is the interpretation of these words: Mene, God hath numbered thy kingdom and brought it to an end. Tekel, Thou art weighed in the balance and art found wanting. Peres, Thy kingdom is divided and given to the Mede and the Persian (Daniel 5:25-28).
This history describes in the internal sense the profanation of good and truth, which is signified by "Babylon," for Belshazzar was king in Babylon, and a "king" in the Word signifies the same as the nation or kingdom itself over which he reigns. The profanation of the good and truth of the church is signified by "his drinking out of the vessels of gold and silver belonging to the temple at Jerusalem, and at the same time praising the gods of gold, silver, brass, iron, wood, and stone" (verses 3 and 4). "The gold and silver vessels belonging to the temple at Jerusalem," signify the good and truth of heaven and the church, "gold" meaning good, and "silver" truth; and "praising the gods of gold, silver, brass, iron, wood, and stone," signifies idolatrous worship of every kind, thus external worship without any internal, such as is with those who are meant by Babylon. That there is no church at all with such, because there is nothing of the good and nothing of the truth of the church in them, is signified by the writing from heaven; for "numbered, numbered," signifies exploration in respect to good and in respect to truth; "weighed in the balance," signifies estimation in accordance with their quality, and judgment; "divided," signifies dispersion and expulsion from the good and truth of the church and separation therefrom; and "kingdom" signifies the church; from which it is clear that "weighed in the scale or balance," signifies estimation in accordance with their quality. (That "to divide" signifies to disperse, to expel, and to separate from good and truth, see Arcana Coelestia 4424, 6360, 6361, 9093.) "Kingdom" means the church, because the Lord's kingdom is where the church is, therefore those who are of the church are called "sons of the kingdom" (Matthew 8:12; 13:38).
[4] In Isaiah:
Who hath measured the waters in the hollow of His hand, and meted out the heavens with a span, and embraced the dust of the earth in a measure [of three fingers]; and weighed the mountains in a balance, and the hills in scales? (Isaiah 40:12).
These measures describe the just arrangement and estimation of all things in heaven and in the church according to the quality of good and truth. The measures here are, "the hollow of the hand," "the span of the hand," "the measure [of three fingers]," "the balance" and "the scales:" "waters" signify truths; "the heavens" interior or spiritual truths and goods; "the dust of the earth" exterior or natural truths and goods, both of heaven and of the church; "mountains" the goods of love; "hills" the goods of charity; and "to weigh" means to estimate and arrange in accordance with their quality. That such is the signification of these words, no one can see except from a knowledge of correspondences.
[5] As a just estimation and exploration of good and truth are signified in the Word by "measures," it was commanded that the measures should be just, with no fraud about them. In Moses:
Ye shall not do perversity in judgment, in measure, in weight, or in dimension. Just balances, just stones, a just ephah, and a just hin shall ye have (Leviticus 19:35-36).
So justice, where it means the estimation and exploration of men in accordance with the quality of good and truth in them, is everywhere in the Word expressed by scales and balances of various kinds, and by "ephahs," "omers," "homers," "seas," "hins" (as in Job 6:2; 31:6); and injustice is expressed by "scales and balances of fraud and deceit" (as in Hosea 12:7; Amos 8:5; Micah 6:11).
