The Bible

 

Jeremiah 1

Study

1 Jeremian, Hilkian pojan, sanat. Tämä oli Anatotissa, Benjaminin maassa, asuvia pappeja.

2 Hänelle tuli Herran sana Juudan kuninkaan Joosian, Aamonin pojan, päivinä, tämän kolmantenatoista hallitusvuotena,

3 ja tuli vielä Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, päivinä ja aina Juudan kuninkaan Sidkian, Joosian pojan, yhdennentoista vuoden loppumiseen asti, jolloin Jerusalemin asukkaat viidentenä kuukautena vietiin pakkosiirtolaisuuteen.

4 Minulle tuli tämä Herran sana:

5 "Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi".

6 Mutta minä sanoin: "Voi Herra, Herra! Katso, en minä kykene puhumaan, sillä minä olen nuori."

7 Niin Herra sanoi minulle: "Älä sano: 'Minä olen nuori', vaan mene, kunne ikinä minä sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua.

8 Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra."

9 Ja Herra ojensi kätensä ja kosketti minun suutani. Ja Herra sanoi minulle: "Katso, minä panen sanani sinun suuhusi.

10 Katso, minä asetan sinut tänä päivänä yli kansojen ja valtakuntain, repimään maasta ja hajottamaan, hävittämään ja kukistamaan, rakentamaan ja istuttamaan."

11 Minulle tuli tämä Herran sana: "Mitä sinä näet, Jeremia?" Minä vastasin: "Minä näen mantelipuun oksan".

12 Herra sanoi minulle: "Sinä olet nähnyt oikein; sillä minä valvon sanaani toteuttaakseni sen".

13 Minulle tuli toistamiseen Herran sana, näin kuuluva: "Mitä sinä näet?" Minä vastasin: "Minä näen kiehuvan padan; se näkyy pohjoisen puolelta".

14 Ja Herra sanoi minulle: "Pohjoisesta on onnettomuus purkautuva kaikkien maan asukasten yli.

15 Sillä katso, minä kutsun kaikki pohjoisten valtakuntain kansanheimot, sanoo Herra, ja ne tulevat ja asettavat kukin valtaistuimensa Jerusalemin porttien oville ja kaikkia sen muureja vastaan, yltympäri, ja kaikkia Juudan kaupunkeja vastaan.

16 Sitten minä julistan heille tuomioni kaikesta heidän pahuudestaan, koska he ovat hyljänneet minut, polttaneet uhreja muille jumalille ja kumartaneet kättensä tekoja.

17 Mutta sinä, vyötä kupeesi, nouse ja puhu heille kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä heitä kauhistu, etten minä kauhistuttaisi sinua heidän edessään.

18 Sillä katso, minä teen sinusta tänä päivänä varustetun kaupungin, rautapatsaan ja vaskimuurin koko maata vastaan, Juudan kuninkaita, sen ruhtinaita, sen pappeja vastaan ja maan kansaa vastaan.

19 Ja he sotivat sinua vastaan, mutta eivät voita sinua, sillä minä olen sinun kanssasi, sanoo Herra, ja pelastan sinut."

From Swedenborg's Works

 

Arcana Coelestia #2839

Study this Passage

  
/ 10837  
  

2839. 'On the mountain Jehovah will see [to it]' means charity by means of which provision was made by the Lord for them, that is, for those who are spiritual, to be saved. This is clear from the meaning of 'the mountain' as love and charity, dealt with in 795, 796, 1430. The expression 'Jehovah will see [to it]' is the Lord's Providence, or provision made by the Lord, as has been stated just above in 2837. Here charity is referred to, not love, on account of the difference that exists between charity and love, dealt with in 2023. As regards spiritual people being saved by means of charity, not by means of faith separated from charity, this is clear from many places in the Word. The situation with regard to charity and to faith is this: Charity devoid of faith is not genuine charity, and faith devoid of charity is not faith. For charity to be real, faith must be present; and for faith to be real, charity must be present. The absolute essential however is charity, for that seed which is faith cannot be implanted in any other ground. From their being joined together through each reaching out and responding to the other, the heavenly marriage, that is, the Lord's kingdom, has its being. Unless faith exists implanted in charity it is merely knowledge, for it does not go beyond the memory, there being no affection in the heart to receive it. But when implanted in charity, that is, in life, faith becomes intelligence and wisdom. Charity devoid of faith, like that existing with young children and with gentiles who are upright, is simply the ground in which faith is implanted, if not in this life then in the next life, see 802, 2280, 2289-2309, 2417, 2589-2604.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.