The Bible

 

Hesekiel 8

Study

   

1 Kuudentena vuotena, kuudennessa kuussa, kuukauden viidentenä päivänä minä istuin huoneessani, ja Juudan vanhimmat istuivat minun edessäni; silloin Herran, Herran käsi laskeutui siellä minun päälleni.

2 Ja minä näin, ja katso: tulennäköinen hahmo! Ja alaspäin siitä, mikä näytti sen lanteilta, oli tulta, ja ylöspäin sen lanteista näkyi loiste, joka oli nähdä niinkuin hehkuva malmi.

3 Hän ojensi ikäänkuin käden ja otti minua pääni hiussuortuvasta, ja henki nosti minut maan ja taivaan välille ja vei minut Jerusalemiin Jumalan näyissä, sisemmän portin ovelle, joka on pohjoista kohden, sinne missä oli kiivauspatsas, joka oli herättänyt Herran kiivauden.

4 Ja katso, siellä oli Israelin Jumalan kirkkaus, samankaltainen nähdä kuin se, minkä minä olin nähnyt laaksossa.

5 Hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, nosta silmäsi pohjoista kohti". Niin minä nostin silmäni pohjoista kohti, ja katso: pohjoiseen päin alttariportista oli tuo kiivauspatsas sisäänkäytävässä.

6 Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, näetkö sinä, mitä he tekevät-suuria kauhistuksia, joita Israelin heimo tekee täällä, että minä menisin kauas pois pyhäköstäni? Mutta sinä saat nähdä vielä suurempia kauhistuksia."

7 Ja hän vei minut esipihan ovelle, ja minä näin, ja katso: seinässä oli jokin aukko.

8 Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, murtaudu läpi seinän".

9 Niin minä murtauduin läpi seinän, ja katso: jokin ovi! Ja hän sanoi minulle: "Mene ja katso häijyjä kauhistuksia, joita he täällä tekevät".

10 Niin minä menin ja näin, ja katso: kaikenkaltaisia inhottavia matelijain ja karjaeläinten kuvia ja kaikenkaltaisia Israelin heimon kivijumalia oli piirretty seinään yltympäri.

11 Ja niiden edessä seisoi seitsemänkymmentä miestä, Israelin heimon vanhimpia, ja näiden keskellä seisoi Jaasanja, Saafanin poika; ja kullakin heillä oli suitsutusastiansa kädessään, ja suitsutuspilvestä nousi tuoksu.

12 Niin hän sanoi minulle: "Näetkö, ihmislapsi, mitä Israelin heimon vanhimmat tekevät pimeässä, itsekukin kuvakammiossansa? Sillä he sanovat:

13 'Ei Herra meitä näe; Herra on hyljännyt tämän maan'." Ja hän sanoi minulle: "Sinä saat nähdä vieläkin suurempia kauhistuksia, joita he tekevät".

14 Ja hän vei minut Herran huoneen portin ovelle, joka on pohjoista kohden, ja katso: siellä istui naisia itkemässä Tammusta.

15 Ja hän sanoi minulle: "Näetkö, ihmislapsi? Vieläkin sinä saat nähdä kauhistuksia, vielä suurempia kuin nämä."

16 Ja hän vei minut Herran huoneen sisemmälle esipihalle, ja katso: Herran temppelin ovella, eteisen ja alttarin välillä, oli noin kaksikymmentä viisi miestä. Heillä oli selät Herran temppeliin päin ja kasvot itään päin, ja päin itää he kumarsivat aurinkoa.

17 Ja hän sanoi minulle: "Näitkö, ihmislapsi? Eikö ole Juudan heimolle kylliksi, että he tekevät kauhistuksia, joita täällä on tehty, koska he täyttävät maan väkivallalla ja niin aina uudelleen vihoittavat minut? Katso, kuinka he vievät viiniköynnöksen lehvää nenänsä eteen!

18 Mutta minäkin teen, minkä teen, vihassani: en sääli enkä armahda; ja vaikka he huutavat minun korviini suurella äänellä, minä en heitä kuule."

   

From Swedenborg's Works

 

Apocalypse Revealed #919

Study this Passage

  
/ 962  
  

919. 21:23 The city had no need of the sun or of the moon to shine in it, for the glory of God illuminated it, and the Lamb is its lamp. This symbolically means that people of the New Church will not be caught up in self-love and their own intelligence and so possess a natural sight only, but from the Word's Divine truth will possess a spiritual light from the Lord alone.

The sun here symbolizes natural love divorced from spiritual love, which is self-love. And the moon symbolizes a natural intelligence and faith divorced from a spiritual intelligence and faith, which is one's native intelligence and a self-made faith. This is the love and the intelligence and faith symbolized by the sun and moon here, which people of the Lord's New Church will have no need of to light their sight.

The glory of God which illumines the city symbolizes the Word's Divine truth (no. 629), and because that illumination or enlightenment comes from the Lord, we are told as well that the Lamb is its lamp.

The symbolism here is similar to that found in the following verses in Isaiah:

You shall call your walls salvation, and your gates praise. The sun shall no longer be your light by day, nor for brightness shall the moon give light to you; but Jehovah will be to you an everlasting light, and your God your glory. Your sun shall no longer go down, nor shall your moon wane; for Jehovah will be your everlasting light... Your people shall all be righteous. (Isaiah 60:18-21)

The sun and moon that will no longer give light mean self-love and one's native intelligence. And the sun and moon that will no longer go down mean love from the Lord for the Lord, and an intelligence and faith from Him. That Jehovah will be an everlasting light has the same symbolic meaning as what is said here, that the glory of God will illumine the city and the Lamb be its lamp.

That the sun symbolizes love for the Lord, and in an opposite sense self-love, may be seen in nos. 53 and 414 above. And that the moon symbolizes intelligence from the Lord and faith from Him, in nos. 332, 413, 414. Thus the moon in an opposite sense symbolizes one's native intelligence and a self-made faith.

Since the sun in an opposite sense symbolizes self-love, and the moon one's native intelligence and a self-made faith, therefore it was an abomination to worship the sun, moon and stars, as may be seen in Jeremiah 8:1-2.

  
/ 962  
  

Many thanks to the General Church of the New Jerusalem, and to Rev. N.B. Rogers, translator, for the permission to use this translation.