The Bible

 

Daniel 11

Study

   

1 Ja minä seisoin meedialaisen Daarejaveksen ensimmäisenä hallitusvuotena häntä vahvistamassa ja suojelemassa."

2 Ja nyt minä ilmoitan sinulle totuuden: Katso, vielä nousee kolme kuningasta Persiassa, ja neljäs rikastuu kaikkia muita rikkaammaksi. Ja kun hän on vahvistunut rikkaudessaan, panee hän kaiken liikkeelle Jaavanin valtakuntaa vastaan.

3 Sitten nousee sankarikuningas; hän hallitsee suurella vallalla ja tekee, mitä tahtoo.

4 Mutta juuri kun hän on noussut, hajoaa hänen valtakuntansa ja jakautuu neljään taivaan tuuleen. Se ei joudu hänen jälkeläisilleen eikä ole niin mahtava kuin hänen hallitessaan. Sillä hänen valtakuntansa kukistuu ja joutuu muille, ei heille.

5 Ja Etelän kuningas on voimistuva sekä yksi hänen ruhtinaistaan; tämä on voimistuva vielä enemmän kuin hän, ja hänen valtansa on oleva suuri valta.

6 Ja vuosien kuluttua he tekevät keskenään liiton, ja Etelän kuninkaan tytär menee Pohjan kuninkaan tykö saadakseen aikaan sopimuksen. Mutta häneltä menee hänen käsivartensa voima; eikä pysy Pohjan kuningas, ei hänen käsivartensa. Ja tytär itse annetaan alttiiksi ja ne, jotka olivat hänet tuoneet, ja hänen isänsä ja se, joka häntä aikoinaan auttoi.

7 Sitten hänen juurtensa vesoista nousee eräs hänen sijaansa ja tulee sotajoukkoa vastaan, tulee Pohjan kuninkaan linnoitukseen ja tekee heille mielensä mukaan ja on väkevä.

8 Myöskin heidän jumalansa ja valetut kuvansa ja kallisarvoiset astiansa, hopeat ja kullat hän vie saaliinansa Egyptiin; sitten hän muutamia vuosia pysyy Pohjan kuninkaasta erillään.

9 Tämä hyökkää Etelän kuninkaan valtakuntaan, mutta palajaa takaisin maahansa.

10 Ja hänen poikansa varustautuvat ja kokoavat suuret sotavoimat. Ja hän hyökkää ja kuohuu ja tulvii, hän tulee toistamiseen ja tunkeutuu hänen linnoitukseensa asti.

11 Silloin Etelän kuningas kiukustuu ja lähtee sotimaan häntä vastaan, Pohjan kuningasta vastaan. Tämä nostattaa suuren joukon, mutta se joukko joutuu hänen valtaansa.

12 Ja kun se joukko on raivattu pois, paisuu hänen sydämensä. Hän kaataa kymmeniä tuhansia, mutta ei ole kyllin vahva.

13 Pohjan kuningas nostattaa jälleen joukon, entistä suuremman, ja muutaman ajan, muutaman vuoden kuluttua hyökkää suurella sotavoimalla ja runsailla varustuksilla.

14 Niinä aikoina monet nousevat Etelän kuningasta vastaan; ja sinun omasta kansastasi nousee väkivallan miehiä, että näky kävisi toteen, mutta he itse lankeavat.

15 Ja Pohjan kuningas hyökkää ja luo vallin ja valloittaa varustetun kaupungin. Eivät kestä Etelän käsivarret, ei sen valioväki, ei ole sillä voimaa seisoa vastaan.

16 Ja hän, joka hyökkää sitä vastaan, tekee, mitä tahtoo, eikä kukaan voi seisoa häntä vastaan. Hän asettuu Ihanaan maahan, ja hävitys tulee hänen kätensä kautta.

17 Ja nyt hän aikoo hyökätä valtakuntansa koko voimalla; mutta sopimus on hänellä mielessä, ja hän saa sen aikaan. Hän antaa hänelle yhden tyttäristään, tälle turmioksi. Mutta siitä ei tule pysyväistä eikä ole hänelle etua.

18 Sitten hän kääntyy rantamaita vastaan ja ottaa valtaansa monet. Mutta eräs sotapäällikkö tekee hänen herjauksistaan lopun ja kostaa hänelle hänen herjauksensa.

19 Silloin hän kääntyy oman maansa linnoituksiin, mutta kompastuu ja kaatuu, eikä häntä enää ole.

20 Ja hänen sijaansa nousee eräs, joka antaa veronvaatijan käydä läpi valtakunnan ihanimman maan. Mutta muutamien päivien kuluttua hänet tuhotaan, ei kuitenkaan vihan väellä eikä sodalla.

21 Ja hänen sijaansa nousee kelvoton, joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa. Hän tulee keskellä rauhaa ja anastaa juonilla kuninkuuden.

22 Ja sotajoukkojen tulva huuhtoutuu pois hänen edestänsä ja menee murskaksi, niin myös liiton ruhtinas.

23 Siitä saakka kun liittoudutaan hänen kanssansa, hän harjoittaa petosta. Hän lähtee liikkeelle ja saa ylivallan vähällä väellä.

24 Keskellä rauhaa hän hyökkää maakunnan lihavimpiin seutuihin ja tekee, mitä eivät hänen isänsä eivätkä hänen isiensä isät olleet tehneet: ryöstösaalista ja tavaraa hän jakelee omilleen; ja linnoituksia vastaan hän hankitsee juoniansa, säädettyyn aikaan asti.

25 Ja hän panee liikkeelle voimansa ja rohkeutensa Etelän kuningasta vastaan, hyökäten suurella sotajoukolla. Mutta Etelän kuningas varustautuu sotaan suurella ja ylen väkevällä sotajoukolla. Hän ei kuitenkaan kestä, sillä häntä vastaan hankitaan juonia.

26 Ja ne, jotka syövät hänen pöydästään, tuhoavat hänet, ja hänen sotajoukkonsa huuhdotaan pois, ja on paljon kaatuneita ja haavoitettuja.

27 Ja kumpaisellakin kuninkaalla on paha mielessä toistansa vastaan. Samassa pöydässä he puhuvat valhetta; mutta se ei onnistu; sillä säädetty aika ei ole vielä lopussa.

28 Silloin hän palaa maahansa paljoine tavaroineen, miettien hankkeita pyhää liittoa vastaan; hän toteuttaa ne ja palaa maahansa.

29 Määräaikana hän hyökkää jälleen Etelämaahan, mutta tällä viimeisellä retkellä ei käy niinkuin ensimmäisellä.

30 Häntä vastaan hyökkäävät kittiläisten laivat, ja hän menettää rohkeutensa, kääntyy takaisin ja purkaa kiukkunsa pyhää liittoa vastaan. Kotiin palattuaan hän suo huomiota niille, jotka hylkäävät pyhän liiton.

31 Hänen lähettämänsä sotajoukot nousevat ja häväisevät pyhäkön linnoituksineen, poistavat jokapäiväisen uhrin ja asettavat sinne hävityksen kauhistuksen.

32 Ja liitonrikkojat hän viettelee luopumukseen houkutuksillaan, mutta niitten joukko, jotka tuntevat Jumalansa, pysyy lujana ja tekee tehtävänsä.

33 Ja taidolliset kansan seassa opettavat monta, mutta heitä sorretaan miekalla, tulella, vankeudella ja ryöstöllä, jonkun aikaa.

34 Ja keskellä sortoa heille suodaan pieni menestys, ja monet liittyvät heihin teeskennellen.

35 Ja taidollisista jotkut kompastuvat, että heidän joukkonsa koeteltaisiin, seulottaisiin ja puhdistettaisiin lopun ajaksi, sillä vielä kestää, ennenkuin määräaika on.

36 Ja kuningas tekee, mitä hän tahtoo, ja korottaa itsensä ja uhittelee jokaista jumalaa, itse jumalien Jumalaa vastaan hän puhuu kauheita. Ja hän menestyy, kunnes vihan aika on lopussa; sillä mikä on säädetty, se tapahtuu.

37 Hän ei välitä isäinsä jumalista, ei naisten lempijumalasta, eikä hän välitä mistään muustakaan jumalasta, sillä hän uhittelee niitä kaikkia.

38 Mutta sen sijaan hän kunnioittaa linnoitusten jumalaa. Sitä jumalaa, jota hänen isänsä eivät tunteneet, hän kunnioittaa kullalla ja hopealla, kalliilla kivillä ja muilla kalleuksilla.

39 Ja tätä hän tekee vahvoille linnoituksille-hän vieraine jumalineen. Niille, jotka hän omikseen tuntee, hän osoittaa suurta kunniaa ja panee heidät monien hallitsijaksi ja jakaa heille maata palkaksi.

40 Mutta lopun ajalla Etelän kuningas iskee yhteen hänen kanssansa. Ja Pohjan kuningas käy tämän kimppuun vaunuilla ja ratsuilla ja monilla laivoilla, hyökkää hänen maihinsa, tulvana leviten niiden ylitse.

41 Hän hyökkää myös Ihanaan maahan, ja monta kaatuu. Mutta hänen kädestänsä pelastuvat nämä: Edom ja Mooab ja ammonilaisten pääosa.

42 Ja hän ojentaa kätensä maita kohti; Egyptin maa ei ole säästyvä.

43 Hän valtaa kulta-ja hopea-aarteet ja kaikki Egyptin kalleudet, ja liibyalaiset ja etiopialaiset liittyvät häntä seuraamaan.

44 Mutta sanomat idästä ja pohjoisesta säikähdyttävät häntä, ja hän lähtee täynnä kiukkua hävittämään monia ja vihkimään heitä tuhon omiksi.

45 Hän pystyttää hovitelttansa meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille. Mutta hänen loppunsa tulee, eikä häntä kukaan auta.

   

From Swedenborg's Works

 

Apocalypse Revealed #20

Study this Passage

  
/ 962  
  

20. And makes us kings and priests. (1:6) This symbolically means, who grants those who are born from Him, that is, who are reborn or regenerated, to be governed by wisdom from Divine truths, and by love from Divine goods.

People know that in the Word the Lord is called a king and also a priest. He is called a king owing to His Divine wisdom, and a priest owing to His Divine love. People who are governed by wisdom from the Lord are consequently called children of the king, and also kings, while people who are governed by love from Him are called ministers and priests. For the wisdom and the love in them do not originate from them, and so are not theirs but the Lord's. It is these people who are therefore meant in the Word by kings and priests. Not that they are kings and priests, but that they have the Lord in them, and He causes them to be termed such.

Such people are called also children born of Him, children of the kingdom, children of the Father, and heirs - children born of Him in John 1:12-13ff.), children of the kingdom in Matthew 8:12; 13:38, children of their Father in heaven in Matthew 5:45, and heirs in Psalms 127:3, 1 Samuel 2:8, Matthew 25:34. And being heirs, children of the kingdom, and children born of the Lord as their Father, they are therefore called kings and priests. Moreover, in Revelation 3:21 it is also said that they will sit with the Lord on His throne.

[2] The whole of heaven has been divided into two kingdoms - the spiritual kingdom and the celestial kingdom. The spiritual kingdom is what is called the Lord's kingship, and because all who are in it are governed by wisdom founded on truths, therefore it is they who are meant by the kings that the Lord will make those people who are governed by wisdom from Him. The celestial kingdom, on the other hand, is what is called the Lord's priesthood, and because all who are in it are governed by love arising from goodness, therefore it is they who are meant by the priests that the Lord will make those people who are governed by love from Him. The Lord's church on earth is likewise divided into two kingdoms. Regarding these two kingdoms, see nos. 24, 226 in the book Heaven and Hell, published in London, 1758.

[3] Someone who does not know the spiritual meaning of kings and priests may be deluded in regard to many things said in the prophets and in the book of Revelation about them. For example, in regard to these statements in the prophets:

The sons of foreigners shall build up your walls, and their kings shall minister to you... You shall suck the milk of gentiles, even the breasts of kings you shall suck, that you may know that I, Jehovah, am your Savior and your Redeemer... (Isaiah 60:10, 16)

Kings shall be your foster fathers, and their princesses your wet nurses. (Isaiah 49:23)

Also elsewhere, as in Genesis 49:20; Psalms 2:10; Isaiah 14:9; 24:21; 52:15; Jeremiah 2:26; 4:9; 49:3; Lamentations 2:6, 9; Ezekiel 7:26-27; Hosea 3:4; Zephaniah 1:8. Kings there do not mean kings, but people who are governed by Divine truths from the Lord, and abstractly, Divine truths themselves, from which comes wisdom.

"The king of the south" and "the king of the north" who waged war with each other in Daniel 11 do not mean kings either, but the king of the south means people who are governed by truths, and the king of the north people who are caught up in falsities.

[4] Likewise in the book of Revelation, which many times mentions kings, as in the following passages:

The sixth angel poured out his bowl on the great river Euphrates, and its water was dried up, so that the way of the kings from the rising of the sun might be prepared. (Revelation 16:12)

(With) the great harlot who sits on many waters... the kings of the earth committed whoredom... (Revelation 17:1-2)

...of the wine of the wrath of (Babylon's) whoredom all the nations have drunk, and the kings of the earth have committed whoredom with her... (Revelation 18:3)

And I saw the beast, and the kings of the earth, and their armies, gathered together to make war with Him who sat on the (white) horse... (Revelation 19:19)

And the nations that are saved shall walk in His light, and the kings of the earth shall bring their glory and honor into (the New Jerusalem). (Revelation 21:24)

Elsewhere also, as in Revelation 16:14; 17:9-14; 18:9-10. The kings there means people who are governed by truths, and in an opposite sense, people caught up in falsities, and abstractly, truths or falsities themselves. The whoredom of Babylon with the kings of the earth means the falsification of the truth of the church. Obviously Babylon, or the woman who sat on the scarlet beast, did not commit whoredom with kings, but rather falsified truths of the Word.

[5] It is apparent from this that the Lord's going to make people who are wise from Him kings does not mean that they will be kings, but that they will be wise. The reality of this is also something that enlightened reason sees.

Likewise in the following:

You have made us kings and priests to our God, that we may reign on the earth. (Revelation 5:10)

That by king the Lord meant truth is apparent from His words to Pilate:

Pilate... said to Him, "Are You a king then?"

Jesus answered, "As you have said, because I am a king. For this I was born, and for this I have come into the world, to bear witness to the truth. Everyone who is of the truth hears My voice."

Pilate said to Him, "What is truth?" (John 18:27, 38)

To bear witness to the truth is to be Himself the embodiment of truth. And because He called Himself a king by virtue of it, Pilate said, "What is truth?" - which is to say, "Is truth a king?

As for priests, we will see in later explanations that they symbolize people who are governed by the goodness of love, and abstractly, goods of love themselves.

  
/ 962  
  

Many thanks to the General Church of the New Jerusalem, and to Rev. N.B. Rogers, translator, for the permission to use this translation.