⁴⁴ Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.

¹ Veisu korkeimmassa Kuorissa. Syvyydessä minä huudan sinua, Herra.

² Herra, kuule minun ääneni: vaarinottakaan korvas rukousteni äänestä.

³ Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy?

⁴ Sillä sinun tykönäs on anteeksi antamus, että sinua peljättäisiin.

⁵ Minä odotan Herraa: sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanansa päälle.

⁶ Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti.

⁷ Israel toivokaan Herran päälle; sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä.

⁸ Ja hän lunastaa Israelin kaikista synneistänsä.