¹ Kun Jerusalem oli valloitettu-sillä Juudan kuninkaan Sidkian yhdeksäntenä hallitusvuotena, kymmenennessä kuussa, oli Nebukadressar, Baabelin kuningas, kaikkine sotajoukkoineen hyökännyt Jerusalemin kimppuun ja saartanut sen,

² ja Sidkian yhdentenätoista hallitusvuotena, neljännessä kuussa, kuukauden yhdeksäntenä päivänä, oli kaupunki vallattu

³ -niin kaikki Baabelin kuninkaan päämiehet tulivat ja asettuivat Keskiporttiin: Neergal-Sareser, Samgar-Nebo, Sarsekim, ylimmäinen hoviherra, Neergal-Sareser, ylimmäinen tietäjä, ja kaikki muut Baabelin kuninkaan päämiehet.

⁴ Kun Sidkia, Juudan kuningas, ja kaikki sotilaat näkivät heidät, niin he pakenivat ja lähtivät yöllä kaupungista kuninkaan puutarhaa kohti molempain muurien välisestä portista, ja hän lähti Aromaahan päin.

⁵ Mutta kaldealaisten sotajoukko ajoi heitä takaa, ja he saavuttivat Sidkian Jerikon aroilla. Ja he ottivat hänet kiinni ja veivät hänet Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, eteen Riblaan, joka on Hamatin maassa, ja tämä julisti hänelle tuomion.

⁶ Ja Baabelin kuningas teurastutti Sidkian pojat Riblassa hänen silmiensä edessä; ja kaikki Juudan ylimykset Baabelin kuningas teurastutti.

⁷ Sitten hän sokaisutti Sidkian silmät ja kytketti hänet vaskikahleisiin viedäkseen hänet Baabeliin.

⁸ Kuninkaan linnan ja kansan talot kaldealaiset polttivat tulella, ja Jerusalemin muurit he repivät maahan.

⁹ Ja loput kansasta, jotka olivat jäljellä kaupungissa, sekä ne, jotka olivat menneet hänen puolellensa-loput kansasta, jotka olivat jäljellä-vei Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin.

¹⁰ Mutta köyhimmät kansasta, joilla ei ollut mitään, Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, jätti Juudan maahan ja antoi heille sinä päivänä viinitarhoja ja peltoja.

¹¹ Ja Nebukadressar, Baabelin kuningas, oli antanut Nebusaradanille, henkivartijain päällikölle, Jeremiasta tämän käskyn:

¹² "Ota hänet ja pidä hänestä huoli; älä tee hänelle mitään pahaa, vaan tee hänelle niin, kuin hän itse sinulle sanoo".

¹³ Silloin lähettivät Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, Nebusasban, ylimmäinen hoviherra, Neergal-Sareser, ylimmäinen tietäjä, ja kaikki muut Baabelin kuninkaan ylimmäiset

¹⁴ -nämä lähettivät noutamaan Jeremian vankilan pihasta ja antoivat hänet Gedaljalle, Saafanin pojan Ahikamin pojalle, että tämä veisi hänet kotiin, ja niin hän jäi kansan keskuuteen.

¹⁵ Jeremialle oli tullut tämä Herran sana hänen ollessaan suljettuna vankilan pihaan:

¹⁶ "Mene ja sano etiopialaiselle Ebed-Melekille näin: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä toteutan sanani tälle kaupungille onnettomuudeksi eikä onneksi; ja tämä tapahtuu sinun edessäsi sinä päivänä.

¹⁷ Mutta sinut minä pelastan sinä päivänä, sanoo Herra, etkä sinä ole joutuva niiden miesten käsiin, joita sinä pelkäät.

¹⁸ Sillä minä pelastan sinut, niin ettet kaadu miekkaan, vaan saat pitää henkesi saaliinasi, koska sinä turvasit minuun, sanoo Herra."

¹ Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.

² Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.

³ Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.

⁴ Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.

⁵ Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,

⁶ te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.

⁷ Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.

⁸ Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,

⁹ liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.

¹⁰ Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.

¹¹ Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne".

¹² Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.

¹³ Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.

¹⁴ Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:

¹⁵ "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".

¹⁶ Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,

¹⁷ oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.

¹⁸ Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,

¹⁹ siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.

²⁰ Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.

²¹ Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,

²² sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.

²³ Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.

²⁴ Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.

²⁵ Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.

²⁶ Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.

²⁷ Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.

²⁸ Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.

²⁹ Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.

³⁰ Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.

³¹ Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.

³² Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.

³³ Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.

³⁴ Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;

³⁵ ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.

³⁶ Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.

³⁷ Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.

³⁸ Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.

³⁹ Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.

⁴⁰ He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.

⁴¹ Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.

⁴² Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.

⁴³ Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.

⁴⁴ Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,

⁴⁵ että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!