The Bible

 

synty 22

Study

   

1 Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Aabrahamia ja sanoi hänelle: "Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen".

2 Ja hän sanoi: "Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon".

3 Varhain seuraavana aamuna Aabraham satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin, ja halottuaan polttouhripuita hän lähti menemään siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut.

4 Kolmantena päivänä Aabraham nosti silmänsä ja näki sen paikan kaukaa.

5 Silloin Aabraham sanoi palvelijoilleen: "Jääkää tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan; sitten me palaamme luoksenne."

6 Ja Aabraham otti polttouhripuut ja sälytti ne poikansa Iisakin selkään; itse hän otti käteensä tulen ja veitsen, ja niin he astuivat molemmat yhdessä.

7 Iisak puhui isällensä Aabrahamille sanoen: "Isäni!" Tämä vastasi: "Tässä olen, poikani". Ja hän sanoi: "Katso, tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?"

8 Aabraham vastasi: "Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani". Ja he astuivat molemmat yhdessä.

9 Ja kun he olivat tulleet siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut, rakensi Aabraham siihen alttarin, latoi sille halot, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle.

10 Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa.

11 Silloin Herran enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: "Aabraham, Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen".

12 Niin hän sanoi: "Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi".

13 Niin Aabraham nosti silmänsä ja huomasi takanansa oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Ja Aabraham meni, otti oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta.

14 Ja Aabraham pani sen paikan nimeksi "Herra näkee". Niinpä vielä tänä päivänä sanotaan: "Vuorella, missä Herra ilmestyy".

15 Ja Herran enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta

16 ja sanoi: "Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra: Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi,

17 minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit.

18 Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen."

19 Sitten Aabraham palasi palvelijainsa luo, ja he nousivat ja kulkivat yhdessä Beersebaan. Ja Aabraham jäi asumaan Beersebaan.

20 Näiden tapausten jälkeen ilmoitettiin Aabrahamille: "Katso, myöskin Milka on synnyttänyt poikia sinun veljellesi Naahorille".

21 Nämä olivat Uus, hänen esikoisensa, tämän veli Buus, Kemuel, Aramin isä,

22 Kesed, Haso, Pildas, Jidlaf ja Betuel;

23 ja Betuelille syntyi Rebekka. Nämä kahdeksan synnytti Milka Naahorille, Aabrahamin veljelle.

24 Ja hänen sivuvaimonsa, nimeltä Reuma, synnytti myös lapsia: Tebahin, Gahamin, Tahaan ja Maakan.

   

From Swedenborg's Works

 

Arcana Coelestia #440

Study this Passage

  
/ 10837  
  

440. 'Then they began to call on the name of Jehovah' means that Church's worship deriving from charity. This becomes clear from the fact that 'calling on the name of Jehovah' is a normal and common expression for all worship of the Lord. Its being worship deriving from charity is clear from the fact that the name, Jehovah' is used here, 'God' in the previous verse. It is also clear from the fact that it is impossible to worship the Lord except from charity. Worship stemming from faith that has no connection with charity is not possible, because it is worship solely of the lips and not of the heart. The fact that 'calling on the name of Jehovah' is a common expression for all worship of the Lord is clear from the Word, as where it is said of Abram that

He built an altar to Jehovah and called on the name of Jehovah. Genesis 12:8; 13:4.

Also,

He planted a grove in Beersheba and there he called on the name of Jehovah, the God of eternity. Genesis 21:33.

That all worship is meant is clear in Isaiah,

Jehovah, the Holy One of Israel, said, You did not call upon Me, O Jacob, but you have been weary of Me, O Israel! You have not brought Me the small cattle of your burnt offerings, nor honoured Me with your sacrifices. I have not made you serve Me with the minchah, nor wearied you with frankincense. Isaiah 43:14, 22-23.

These verses present in summary form the whole of representative worship.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.