The Bible

 

synty 14

Study

   

1 Ja tapahtui siihen aikaan, kun Amrafel oli Sinearin kuninkaana, Arjok Ellasarin kuninkaana, Kedorlaomer Eelamin kuninkaana ja Tidal Goojimin kuninkaana,

2 että he alottivat sodan Beraa, Sodoman kuningasta, Birsaa, Gomorran kuningasta, Sinabia, Adman kuningasta, Semeberiä, Seboimin kuningasta, ja Belan, se on Sooarin, kuningasta vastaan.

3 Nämä kaikki liittoutuivat kokoontuen Siddimin laaksoon, jossa Suolameri nyt on.

4 Kaksitoista vuotta he olivat olleet Kedorlaomerille alamaiset, mutta kolmantenatoista vuotena he tekivät kapinan.

5 Neljäntenätoista vuotena tulivat Kedorlaomer ja ne kuninkaat, jotka olivat hänen kanssaan; ja he voittivat refalaiset Astarot-Karnaimissa ja suusilaiset Haamissa, niin myös eemiläiset Kirjataimin tasangolla

6 ja hoorilaiset heidän vuoristossaan, Seirissä, aina Eel-Paaraniin asti, joka on erämaan laidassa.

7 Ja he palasivat ja tulivat Mispatin lähteelle, se on Kaadekseen, ja valloittivat koko amalekilaisten maan ja voittivat myöskin amorilaiset, jotka asuivat Hasason-Taamarissa.

8 Silloin lähtivät Sodoman kuningas, Gomorran kuningas, Adman kuningas, Seboimin kuningas ja Belan, se on Sooarin, kuningas ja asettuivat Siddimin laaksossa sotarintaan heitä vastaan-

9 Eelamin kuningasta Kedorlaomeria, Goojimin kuningasta Tidalia, Sinearin kuningasta Amrafelia ja Ellasarin kuningasta Arjokia vastaan, neljä kuningasta viittä vastaan.

10 Mutta Siddimin laakso oli täynnä maapihkakuoppia. Ja Sodoman ja Gomorran kuninkaat pakenivat ja putosivat niihin; mutta henkiin jääneet pakenivat vuoristoon.

11 Ja he ottivat Sodomasta ja Gomorrasta kaiken tavaran ja kaikki ruokavarat ja menivät matkaansa.

12 Ja lähtiessään he ottivat mukaansa myöskin Lootin, Abramin veljenpojan, ja hänen omaisuutensa; hän näet asui Sodomassa.

13 Mutta muuan pakolainen tuli ja ilmoitti siitä Abramille, hebrealaiselle; tämä asui tammistossa, joka oli amorilaisen Mamren, Eskolin ja Aanerin veljen, oma, ja he olivat Abramin liittolaisia.

14 Kun Abram kuuli, että hänen sukulaisensa oli otettu vangiksi, aseisti hän luotettavimmat palvelijansa, jotka olivat hänen kodissaan syntyneet, kolmesataa kahdeksantoista miestä, ja ajoi vihollisia takaa aina Daaniin saakka.

15 Ja hän jakoi väkensä ja hyökkäsi palvelijoineen yöllä vihollisten kimppuun ja voitti heidät ja ajoi heitä takaa aina Hoobaan saakka, joka on Damaskosta pohjoiseen.

16 Ja hän toi takaisin kaiken tavaran; myöskin sukulaisensa Lootin ja hänen tavaransa hän toi takaisin, niin myös vaimot ja muun väen.

17 Kun hän oli paluumatkalla, voitettuaan Kedorlaomerin ja ne kuninkaat, jotka olivat tämän kanssa, meni Sodoman kuningas häntä vastaan Saaven laaksoon, jota sanotaan "Kuninkaan laaksoksi".

18 Ja Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman, pappi.

19 Ja hän siunasi hänet sanoen: "Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan luoja.

20 Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi." Ja Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta.

21 Ja Sodoman kuningas sanoi Abramille: "Anna minulle väki ja pidä sinä tavara".

22 Mutta Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: "Minä nostan käteni Herran, Jumalan, Korkeimman, taivaan ja maan luojan, puoleen ja vannon:

23 En totisesti ota, en langan päätä, en kengän paulaa enkä mitään muuta, mikä on sinun, ettet sanoisi: 'Minä olen tehnyt Abramin rikkaaksi'.

24 En tahdo mitään, paitsi mitä palvelijat ovat kuluttaneet ja mikä on niille miehille tuleva, jotka minua seurasivat, Aanerille, Eskolille ja Mamrelle; he saakoot osansa."

   

From Swedenborg's Works

 

Sacred Scripture #101

Study this Passage

  
/ 118  
  

101. Before the Word That We Have in the World Today, There Was a Word That Has Been Lost

BEFORE the Word was given to the Israelite nation through Moses and the prophets, people were familiar with sacrificial worship, and there was prophecy at Jehovah’s command. We can tell this from what it says in the books of Moses.

As for their familiarity with sacrificial worship, we read that the children of Israel were commanded to overthrow the altars of the nations, shatter their statues, and cut down their groves (Exodus 34:13; Deuteronomy 7:5; 12:3). We also read that at Acacia Grove Israel began to commit whoredom with the daughters of Moab; they summoned people to sacrifices to their gods and the people feasted and bowed down to their gods and especially became attached to the Baal of Peor; and Jehovah became angry with Israel because of this (Numbers 25:1-3). And Balaam, who was from Syria, had altars built and sacrificed cattle and sheep (Numbers 22:40; 23:1-2, 14, 29-30).

[2] As for there also being prophecy at Jehovah’s command, this we can tell from the prophecies of Balaam (Numbers 23:7-10, 18-24; 24:3-9, 16-24). In fact, he prophesied about the Lord, saying that a star would rise out of Jacob and a scepter out of Israel (Numbers 24:17). As for his prophesying at Jehovah’s command, see Numbers 22:13, 18; 23:3, 5, 8, 16, 26; 24:1, 13.

This shows that the nations had divine worship that resembled the worship instituted by Moses for the Israelite nation.

[3] We get a glimpse of the fact that this was the case even before the time of Abram from what it says in Moses (Deuteronomy 32:7-8). It is clearer, though, in the case of Melchizedek, King of Salem, who brought out bread and wine and blessed Abram, and Abram gave him a tenth of everything he owned (Genesis 14:18-20). Melchizedek represented the Lord, for he is referred to as “a priest to God the Highest” (Genesis 14:18) and it says of the Lord in David, “You are a priest forever after the manner of Melchizedek” (Psalms 110:4). That was why Melchizedek brought out the bread and the wine as holy elements of the church, just as they are in the sacrament of the Holy Supper. It is also why Melchizedek blessed Abram and why Abram gave him a tenth of everything he owned.

  
/ 118  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for their permission to use this translation.