The Bible

 

synty 7

Study

   

1 Ja Herra sanoi Noalle: mene sinä ja koko sinun huonees arkkiin: sillä sinun minä olen nähnyt hurskaaksi minun edessäni tällä ajalla.

2 Kaikista puhtaista eläimistä ota tykös seitsemän ja seitsemän, koiras ja naaras, mutta saastaisista eläimistä kaksin, koiras ja naaras.

3 Niin myös taivaan linnuista seitsemän ja seitsemän, koiras ja naaras, että siemen jäis elämään koko maan päällä.

4 Sillä vielä seitsemän päivän perästä annan minä sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, ja hukutan maan päältä kaikki elävät luontokappaleet, jotka minä tehnyt olen.

5 Ja Noa teki kaiken sen jälkeen kuin Herra hänelle käski.

6 Ja Noa oli kuudensadan ajastajan vanha, koska vedenpaisumus tuli maan päälle.

7 Ja Noa meni arkkiin poikinensa, emäntinensä, ja hänen poikainsa emännät hänen kanssansa, vedenpaisumisen edestä.

8 Puhtaista eläimistä ja saastaisista, ja linnuista ja kaikista, kuin matelevat maan päällä,

9 Menivät Noan tykö arkkiin kaksittain, koiras ja naaras, niinkuin Herra Noalle käskenyt oli.

10 Ja tapahtui, koska seitsemän päivää kuluneet olivat, tuli vedenpaisumus maan päälle.

11 Kuudennella sadalla ajastajalla Noan ijästä, toisella kuukaudella, seitsemäntenätoista kymmenentenä päivänä kuusta, sinä päivänä kuohuivat kaikki syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat.

12 Ja maan päälle satoi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.

13 Juuri sinä päivänä meni Noa ja Sem, ja Ham, ja Japhet, Noan pojat, ja Noan emäntä, ja kolme hänen poikainsa emäntää hänen kanssansa arkkiin.

14 He ja kaikki pedot lajistansa, ja kaikki matelevaiset, jotka matelevat maan päällä, lajistansa, ja kaikki linnut lajistansa, kaikki lentäväiset, joilla siivet olivat.

15 Ja menivät Noan tykö arkkiin kaksittain kaikesta lihasta, jossa elävä henki oli.

16 Je ne olivat koirakset ja naarakset kaikkinaisesta lihasta, ja menivät sisälle niinkuin Jumala hänelle käskenyt oli. Ja Herra sulki hänen jälkeensä.

17 Silloin tuli vedenpaisumus neljäkymmentä päivää maan päälle, ja vedet paisuivat, ja nostivat arkin ylös, ja veivät korkialle maasta.

18 Niin vedet saivat vallan, ja paisuivat sangen suuresti maan päälle, niin että arkki oli vesiajolla.

19 Ja vedet saivat sangen suuren vallan, ja enänivät niin suuresti maan päälle, että kaikki korkiat vuoret koko taivaan alla peitettiin.

20 Viisitoistakymmentä kyynärää korkialla olivat vedet vuorten päällä, jotka he peittivät.

21 Silloin hukkui kaikki liha, joka maan päällä matelee, linnut, karja, pedot, ja kaikki, jotka maan päällä liikkuvat, ja kaikki ihmiset.

22 Ja kaikki, joilla elävä henki oli kuivan maan päällä, ne kuolivat.

23 Niin hukutettiin kaikki ne, kuin maan päällä olivat, ihmisestä niin karjaan asti, ja matoihin, ja taivaan lintuihin asti, kaikki hukutettiin maan päältä, ainoastansa Noa jäi, ja ne jotka hänen kanssansa olivat arkissa.

24 Ja vedet seisoivat valtiasna maan päällä sata ja viisikymmentä päivää.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

From Swedenborg's Works

 

Arcana Coelestia #724

Study this Passage

  
/ 10837  
  

724. Here too 'sevens of each' means that they are holy. But in this case they are holy truths, which are holy because they stem from goods. No truth is in any sense holy unless it does stem from good. A person can utter many truths from the Word, reciting them by heart, but unless they are the product of love or charity holiness is no way attributable to them. If however love and charity are there, in that case he really acknowledges and believes them, doing so from the heart. It is similar with faith, which so many people speak of as that which alone saves; unless faith stems from love or charity it is in no sense faith. It is love and charity that render faith holy. The Lord is present within love and charity, but not within faith that has been separated. Separated faith is a peculiarity of man himself, who has nothing but uncleanness within him. For when faith has been separated from love, he speaks from the intention that is in his heart, that intention being his own renown or his own profit. This anyone may recognize from personal experience, as when he tells somebody that he loves him, likes him more than anybody else, rates him the best of all, and so on, and yet in his heart he thinks something completely different. He is doing this only with his lips while denying it in his heart; and sometimes he is even making fun of that person. The same is true of faith, as I have been made fully aware through many experiences. Some during their lifetime have extolled the Lord and faith in words so fine, and at the same time with all the appearance of being devout, that their hearers have been dumbfounded. But they have not done it from the heart, and in the next life they are among those who utterly hate the Lord and persecute people who have faith.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.