Die Bibel

 

synty 29

Lernen

   

1 Niin Jakob läksi matkaan: ja tuli itäiselle maalle.

2 Ja katseli ympärillensä, ja katso, kaivo oli kedolla. Ja katso, siellä makasi myös kolme lammaslaumaa sen tykönä, sillä siitä kaivosta juottivat he laumat: ja suuri kivi oli kaivon suulla.

3 Sillä sinne koottiin kaikki laumat, ja vieritettiin kivi kaivon suulta, ja he juottivat lampaita: ja vierittivät kiven jälleen siallensa kaivon suulle.

4 Ja Jakob sanoi heille: minun veljeni, kusta te olette? he vastasivat: Haranista me olemme.

5 Hän sanoi heille: tunnetteko Labanin, Nahorin pojan? he sanoivat: tunnemme kyllä.

6 Hän sanoi: onko hän rauhassa? he vastasivat: rauhassa hän on. Ja katso, Rakel hänen tyttärensä tulee lammasten kanssa.

7 Niin hän sanoi: katso, vielä on paljo päivää, eikä vielä ole aika karjaa koota: niin juottakaat siis lampaita, menkäät ja kaitkaat heitä.

8 He sanoivat: emme saa siihenasti kuin kaikki laumat kootaan, ja vieritämme kiven kaivon suulta, juottaaksemme lampaat.

9 Vielä hänen puhuissansa heidän kanssansa, tuli Rakel isänsä lammasten kanssa: sillä hän kaitsi lampaita.

10 Ja tapahtui, koska Jakob näki Rakelin enonsa Labanin tyttären, ja enonsa Labanin lampaat: niin meni Jakob hänen tykönsä, ja vieritti kiven kaivon suulta. Ja juotti enonsa Labanin lampaat.

11 Ja Jakob suuta antoi Rakelin: ja korotti äänensä ja itki.

12 Ja ilmoitti hänelle, että hän oli hänen isänsä veli, Rebekan poika. Niin juoksi hän ja ilmoitti sen isällensä.

13 Ja koska Laban kuuli sanoman Jakobista sisarensa pojasta, juoksi hän häntä vastaan, ja otti hänen syliinsä, ja suuta antoi hänen, ja vei hänen huoneesensa: ja hän jutteli Labanille kaiken asian.

14 Niin sanoi Laban hänelle: tosin sinä olet minun luuni ja lihani. Ja hän oli hänen tykönänsä koko kuukauden.

15 Sitte sanoi Laban Jakobille: vaikkas olet minun veljeni, palveletkos sentähden minua ilman mitäkään? ilmoita minulle, mikä sinun palkkas olis.

16 Ja Labanilla oli kaksi tytärtä: vanhemman nimi oli Lea, ja nuoremman nimi oli Rakel.

17 Mutta Lea oli pehmiä silmistä; vaan Rakel oli kauniin muotoinen, ja ihana kasvoilta.

18 Ja Jakob rakasti Rakelia: ja sanoi: minä palvelen sinua seitsemän ajastaikaa Rakelin, sinun nuoremman tyttäres tähden.

19 Laban vastasi: parempi on, että minä hänen annan sinulle, kuin jollekin toiselle: ole minun tykönäni.

20 Niin palveli Jakob Rakelin tähden seitsemän ajastaikaa: ja ne olivat hänen silmissänsä niinkuin muutamat päivät, rakastaissansa häntä.

21 Ja Jakob sanoi Labanille: anna minun emäntäni minulle: sillä minun aikani on täytetty mennä hänen tykönsä.

22 Niin Laban kutsui kokoon kaiken sen paikkakunnan miehet, ja piti häät.

23 Mutta ehtoona otti hän tyttärensä Lean, ja vei sen hänen tykönsä: ja hän makasi sen tykönä.

24 Ja Laban antoi tyttärellensä Lealle piikansa Silpan piiaksi.

25 Aamulla, katso, se oli Lea. Ja hän sanoi Labanille: miksis tämän minulle teit? enkö minä Rakelin tähden palvellut sinua? miksis minun petit?

26 Vastasi Laban: ei niin ole meidän maan tapa, että nuorempi annetaan ennen vanhempaa.

27 Täytä tämän viikko; niin se myös sinulle annetaan, siitä palveluksesta kun sinä palvelet minua vielä toiset seitsemän ajastaikaa.

28 Jakob teki niin, ja täytti hänen viikkonsa: ja hän antoi hänelle tyttärensä Rakelin emännäksi.

29 Ja Laban antoi tyttärellensä Rakelille piikansa Bilhan, piiaksi.

30 Niin hän makasi myös Rakelin kanssa, ja piti Rakelin rakkaampana kuin Lean; ja palveli häntä vielä toiset seitsemän ajastaikaa.

31 Ja koska Herra näki Lean katsottavan ylön, teki hän hänen hedelmälliseksi; mutta Rakel oli hedelmätöin.

32 Niin Lea tuli raskaaksi, ja synnytti pojan, ja kutsui hänen nimensä Ruben, ja sanoi: Herra on katsonut minun ahdistukseni puoleen, nyt siis minun mieheni rakastaa minua.

33 Ja hän taas tuli raskaaksi, ja synnytti pojan, ja sanoi: Herra on kuullut minua katsottavan ylön, ja on myös tämän minulle antanut: ja kutsui hänen nimensä Simeon.

34 Ja hän jälleen tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja sanoi: nyt taas minun mieheni pysyy minun tykönäni: sillä minä synnytin hänelle kolme poikaa. Sentähden hän kutsui hänen nimensä Levi.

35 Ja hän tuli vielä raskaaksi, ja synnytti pojan, ja sanoi: nyt minä kiitän Herraa; sentähden kutsui hän hänen nimensä Juuda: ja lakkasi synnyttämästä.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #3854

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

3854. And Jehovah saw. That this signifies the Lord’s foresight and providence, is evident from the signification of “seeing,” when predicated of the Lord, as being foresight and providence, which will be treated of in the following verse, concerning Reuben, whose name was given from “seeing.” (That “Jehovah” is the Lord, may be seen, n. 1343, 1736, 1793, 2156, 2329, 2921, 3023, 3035.)

[2] As regards foresight and providence in general, it is foresight relatively to man, and providence relatively to the Lord. The Lord foresaw from eternity what the human race would be, and what would be the quality of each member of it, and that evil would continually increase, until at last man of himself would rush headlong into hell. On this account the Lord has not only provided means by which man may be turned from hell and led to heaven, but also from providence He continually turns and leads him. The Lord also foresaw that it would be impossible for any good to be rooted in man except in his freedom, for whatever is not rooted in freedom is dissipated on the first approach of evil and temptation. This the Lord foresaw, and also that man of himself, or from his freedom, would incline toward the deepest hell; and therefore the Lord provides that if a man should not suffer himself to be led in freedom to heaven, he may still be bent toward a milder hell; but that if he should suffer himself to be led in freedom to good, he may be led to heaven. This shows what foresight means, and what providence, and that what is foreseen is thus provided.

[3] And from this we can see how greatly the man errs who believes that the Lord has not foreseen, and does not see, the veriest singulars appertaining to man, and that in these He does not foresee and lead; when the truth is that the Lord’s foresight and providence are in the very minutest of these veriest singulars connected with man, in things so very minute that it is impossible by any thought to comprehend as much as one out of a hundred millions of them; for every smallest moment of man’s life involves a series of consequences extending to eternity, each moment being as a new beginning to those which follow; and so with all and each of the moments of his life, both of his understanding and of his will. And as the Lord foresaw from eternity what would be man’s quality, and what it would be to eternity, it is evident that His providence is in the veriest singulars, and as before said governs and bends the man to such a quality; and this by a continual moderating of his freedom. But concerning this subject, of the Lord’s Divine mercy more hereafter.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #2156

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

2156. My Lord. That this signifies the Trine in a One, namely, the Divine Itself, the Divine Human, and the Holy proceeding, which Trine is in a One, is evident from its being here said “Lord,” in the singular number. So too in verses 27, 31, “Behold I pray I have taken upon me to speak unto my Lord,” and in verses 30, 32, “Let not I pray my Lord be angry.” The three men are also called “Jehovah,” in verse 13, “Jehovah said unto Abraham;” in verse 14, “Shall anything be wonderful for Jehovah?” in verse 22, “Abraham was yet standing before Jehovah;” and in verse 33, “And Jehovah went when He left off speaking to Abraham.” Hence it is evident that the three men (that is, the Divine Itself, the Divine Human, and the Holy proceeding), are the same as the Lord, and the Lord the same as Jehovah. In the Christian Faith, called the Creed, the same is acknowledged, where it is said in plain words, “There are not three Uncreate, nor three Infinite, nor three Eternal, nor three Almighty, nor three Lords, but One.” There are none who separate this Trine which is in a One except those who say that they acknowledge one Supreme Existence [Ens], the Creator of the Universe; which is forgiven those who are outside of the church. But they who are within the church, and say this, although they say it and sometimes think it, do not in fact acknowledge any God; still less do they acknowledge the Lord.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.