¹ Mutta Sefatja, Mattanin poika, ja Gedalja, Pashurin poika, ja Juukal, Selemjan poika, ja Pashur, Malkian poika, kuulivat ne sanat, jotka Jeremia puhui kaikelle kansalle sanoen:

² "Näin sanoo Herra: Joka jää tähän kaupunkiin, se kuolee miekkaan, nälkään ja ruttoon; mutta joka menee kaldealaisten luo, se saa elää, pitää henkensä saaliinansa ja jää eloon.

³ Näin sanoo Herra: Tämä kaupunki annetaan Baabelin kuninkaan sotajoukon käsiin, ja hän valloittaa sen."

⁴ Silloin päämiehet sanoivat kuninkaalle: "Tämä mies on kuolemalla rangaistava, sillä hän herpaisee niiden sotamiesten kädet, jotka ovat jäljellä tässä kaupungissa, ja kaiken kansan kädet, kun hän heille puhuu tällaisia sanoja. Sillä ei tämä mies etsi tämän kansan menestystä, vaan onnettomuutta."

⁵ Kuningas Sidkia vastasi: "Katso, hän on teidän käsissänne. Sillä eihän kuningas voi mitään teitä vastaan."

⁶ Silloin he ottivat Jeremian ja heittivät hänet Malkian, kuninkaan pojan, kaivoon, joka oli vankilan pihassa; he laskivat Jeremian köysillä alas. Mutta kaivossa ei ollut vettä, vaan liejua, ja Jeremia vajosi liejuun.

⁷ Mutta etiopialainen Ebed-Melek, hoviherra, joka oli kuninkaan linnassa, kuuli, että he olivat panneet Jeremian kaivoon; mutta kuningas istui Benjaminin portissa.

⁸ Niin Ebed-Melek meni kuninkaan linnasta ja puhutteli kuningasta sanoen:

⁹ "Herrani, kuningas! Nuo miehet ovat pahoin tehneet kaikessa, mitä ovat tehneet profeetta Jeremialle: he ovat heittäneet hänet kaivoon, kuolemaan nälkään siihen paikkaansa." Sillä kaupungissa ei ollut enää leipää.

¹⁰ Silloin kuningas käski etiopialaista Ebed-Melekiä sanoen: "Ota mukaasi täältä kolmekymmentä miestä ja nosta profeetta Jeremia kaivosta, ennenkuin hän kuolee".

¹¹ Ja Ebed-Melek otti miehet mukaansa ja meni kuninkaan linnaan, aarrekammion alla olevaan paikkaan, ja otti sieltä rikkinäisiä ja kuluneita vaateriepuja ja laski ne köysillä Jeremialle kaivoon.

¹² Sitten etiopialainen Ebed-Melek sanoi Jeremialle: "Pane nämä rikkinäiset ja kuluneet vaaterievut kainaloihisi köytten alle", ja Jeremia teki niin.

¹³ Sitten he vetivät Jeremian köysillä ylös ja nostivat hänet kaivosta. Ja Jeremia jäi vankilan pihaan.

¹⁴ Mutta kuningas Sidkia lähetti hakemaan profeetta Jeremian tykönsä Herran temppelin kolmanteen sisäänkäytävään. Ja kuningas sanoi Jeremialle: "Minä kysyn sinulta jotakin; älä salaa minulta mitään".

¹⁵ Mutta Jeremia vastasi Sidkialle: "Jos minä sinulle jotakin ilmoitan, niin sinähän surmautat minut. Ja jos minä sinua neuvon, et sinä minua kuule."

¹⁶ Silloin kuningas Sidkia vannoi salaa Jeremialle sanoen: "Niin totta kuin Herra elää, joka on luonut tämän meidän elämämme: minä en sinua surmauta enkä jätä sinua näiden miesten käsiin, jotka etsivät sinun henkeäsi".

¹⁷ Silloin Jeremia sanoi Sidkialle: "Näin sanoo Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala: Jos sinä menet Baabelin kuninkaan päämiesten tykö, niin sinun henkesi säilyy, eikä tätä kaupunkia tulella polteta, ja sinä ja sinun huoneesi saatte elää.

¹⁸ Mutta jos sinä et mene Baabelin kuninkaan päämiesten tykö, niin tämä kaupunki annetaan kaldealaisten käsiin, ja he polttavat sen tulella, etkä sinäkään pelastu heidän käsistänsä."

¹⁹ Silloin kuningas Sidkia sanoi Jeremialle: "Minä pelkään niitä juutalaisia, jotka ovat menneet kaldealaisten puolelle, pelkään, että minut jätetään heidän käsiinsä ja he pitävät minua pilkkanansa".

²⁰ Mutta Jeremia sanoi: "Ei jätetä. Kuule vain Herran ääntä, kuule, mitä minä sinulle puhun, niin sinun käy hyvin, ja sinun henkesi säilyy.

²¹ Mutta jos sinä et tahdo mennä, niin tämä on se sana, jonka Herra on minulle näyttänyt:

²² Katso, kaikki naiset, jotka ovat jäljellä Juudan kuninkaan linnassa, viedään Baabelin kuninkaan päämiesten luokse, ja katso, he sanovat: 'Sinun ystäväsi ovat sinut viekoitelleet ja saaneet sinut valtaansa; sinun jalkasi vajosivat liejuun-he vetäytyivät pois'.

²³ Ja kaikki sinun vaimosi ja lapsesi viedään kaldealaisten luokse, etkä sinä pelastu näiden käsistä, vaan Baabelin kuninkaan käsi tarttuu sinuun, ja sinä saatat tämän kaupungin tulella poltettavaksi."

²⁴ Silloin Sidkia sanoi Jeremialle: "Älköön kukaan saako tietää tästä puhelusta, muutoin sinä kuolet.

²⁵ Mutta jos päämiehet kuulevat, että minä olen puhunut sinun kanssasi, ja tulevat sinun luoksesi ja sanovat sinulle: 'Ilmoita meille, mitä olet puhunut kuninkaalle ja mitä kuningas on puhunut sinulle-älä salaa sitä meiltä, muutoin me surmaamme sinut' -

²⁶ niin sano heille: 'Minä annoin rukoukseni langeta kuninkaan eteen, ettei hän lähettäisi minua takaisin Joonatanin taloon, kuolemaan sinne'."

²⁷ Ja kaikki ruhtinaat tulivat Jeremian tykö ja kysyivät häneltä, ja hän ilmoitti heille kaiken, mitä kuningas oli käskenyt hänen ilmoittaa. Niin he jättivät hänet rauhaan, sillä asiasta ei oltu mitään kuultu.

²⁸ Ja Jeremia jäi olemaan vankilan pihassa siihen päivään asti, jona Jerusalem valloitettiin.

¹ "Run back and forth through the streets of Jerusalem, and see now, and know, and seek in the broad places of it, if you can find a man, if there are any who does justly, who seeks truth; and I will pardon her.

² Though they say, 'As Yahweh lives;' surely they swear falsely."

³ O Yahweh, don't your eyes look on truth? You have stricken them, but they were not grieved. You have consumed them, but they have refused to receive correction. They have made their faces harder than a rock. They have refused to return.

⁴ Then I said, "Surely these are poor. They are foolish; for they don't know the way of Yahweh, nor the law of their God.

⁵ I will go to the great men, and will speak to them; for they know the way of Yahweh, and the law of their God." But these with one accord have broken the yoke, and burst the bonds.

⁶ Therefore a lion out of the forest shall kill them, a wolf of the evenings shall destroy them, a leopard shall watch against their cities; everyone who goes out there shall be torn in pieces; because their transgressions are many, [and] their backsliding is increased.

⁷ "How can I pardon you? Your children have forsaken me, and sworn by what are no gods. When I had fed them to the full, they committed adultery, and assembled themselves in troops at the prostitutes' houses.

⁸ They were as fed horses roaming at large: everyone neighed after his neighbor's wife.

⁹ Shouldn't I punish them for these things?" says Yahweh; "and shouldn't my soul be avenged on such a nation as this?

¹⁰ "Go up on her walls, and destroy; but don't make a full end. Take away her branches; for they are not Yahweh's.

¹¹ For the house of Israel and the house of Judah have dealt very treacherously against me," says Yahweh.

¹² They have denied Yahweh, and said, "It is not he; neither shall evil come on us; neither shall we see sword nor famine.

¹³ The prophets shall become wind, and the word is not in them. Thus shall it be done to them."

¹⁴ Therefore thus says Yahweh, the God of Armies, "Because you speak this word, behold, I will make my words in your mouth fire, and this people wood, and it shall devour them.

¹⁵ Behold, I will bring a nation on you from far, house of Israel," says Yahweh. "It is a mighty nation. It is an ancient nation, a nation whose language you don't know, neither understand what they say.

¹⁶ Their quiver is an open tomb, they are all mighty men.

¹⁷ They shall eat up your harvest, and your bread, [which] your sons and your daughters should eat. They shall eat up your flocks and your herds. They shall eat up your vines and your fig trees. They shall beat down your fortified cities, in which you trust, with the sword.

¹⁸ "But even in those days," says Yahweh, "I will not make a full end with you.

¹⁹ It will happen, when you say, 'Why has Yahweh our God done all these things to us?' Then you shall say to them, 'Just like you have forsaken me, and served foreign gods in your land, so you shall serve strangers in a land that is not yours.'

²⁰ "Declare this in the house of Jacob, and publish it in Judah, saying,

²¹ 'Hear now this, foolish people, and without understanding; who have eyes, and don't see; who have ears, and don't Hear:

²² Don't you fear me?' says Yahweh 'Won't you tremble at my presence, who have placed the sand for the bound of the sea, by a perpetual decree, that it can't pass it? and though its waves toss themselves, yet they can't prevail; though they roar, yet they can't pass over it.'

²³ "But this people has a revolting and a rebellious heart; they have revolted and gone.

²⁴ Neither do they say in their heart, 'Let us now fear Yahweh our God, who gives rain, both the former and the latter, in its season; who preserves to us the appointed weeks of the harvest.'

²⁵ "Your iniquities have turned away these things, and your sins have withheld good from you.

²⁶ For among my people are found wicked men. They watch, as fowlers lie in wait. They set a trap. They catch men.

²⁷ As a cage is full of birds, so are their houses full of deceit. Therefore they have become great, and grew rich.

²⁸ They have grown fat. They shine; yes, they excell in deeds of wickedness. They don't plead the cause, the cause of the fatherless, that they may prosper; and they don't judge the right of the needy.

²⁹ "Shall I not punish for these things?" says Yahweh. "Shall not my soul be avenged on such a nation as this?

³⁰ "An astonishing and horrible thing has happened in the land.

³¹ The prophets prophesy falsely, and the priests rule by their own authority; and my people love to have it so. What will you do in the end of it?