¹ Koskas menet sotaan vihollisias vastaan, ja näet hevoset ja vaunut, ja kansan joka on suurempi sinua, niin älä pelkää heitä; sillä Herra sinun Jumalas, joka sinun johdatti ulos Egyptin maalta, on sinun kanssas.

² Ja kuin te lähestytte sotaa, niin astukaan pappi edes ja puhukaan kansalle,

³ Ja sanokaan heille: kuule Israel, te menette tänäpänä sotaan vihollisianne vastaan: älkään sydämenne pehmetkö, älkäät peljätkö, älkäät vavisko, älkäät myös hämmästykö heidän edessänsä.

⁴ Sillä Herra teidän Jumalanne käy kanssanne, sotimaan edestänne vihollisianne vastaan, ja auttaa teitä.

⁵ Vaan sodan päämiehet puhutelkaan kansaa ja sanokaan: joka uuden huoneen on rakentanut, ja ei siinä vielä ruvennut asumaan, hän menkään pois ja palatkaan kotiansa, ettei hän kuolisi sodassa, ja joku toinen omistais sen.

⁶ Ja se joka istutti viinamäen, ja ei vielä sitä tehnyt yhteiseksi, hän menkään pois ja palatkaan kotiansa, ettei hän kuolisi sodassa ja toinen tekis sen yhteiseksi.

⁷ Jos joku on hänellensä vaimon kihlannut, ja ei ottanut häntä tykönsä, hän menkään pois ja palatkaan kotiansa, ettei hän kuolisi sodassa, ja toinen nais häntä.

⁸ Ja sodan päämiehet vielä puhukaan kansalle ja sanokaan: joka pelkuri on ja vapisevaisella sydämellä, hän menkään pois ja palatkaan kotiansa, ettei hän saattaisi veljeinsä sydämiä pelkuriksi, niinkuin hänen sydämensä on.

⁹ Ja sittekuin sodan päämiehet lopettaneet ovat kansalle puheensa, niin he asettakaan sotajoukon ylimmäiset ensimäiseksi kansan sekaan.

¹⁰ Kuin mene jonkun kaupungin eteen, sotimaan sitä vastaan, niin taritse heille rauhaa.

¹¹ Ja jos he sinua rauhallisesti vastaavat ja avaavat etees, niin olkaan kaikki kansa joka siinä on, sinulle verollinen ja palvelkaan sinua.

¹² Vaan jos ei he tee rauhaa sinun kanssas, vaan sotivat sinua vastaan, niin ahdista heitä.

¹³ Ja kuin Herra sinun Jumalas antaa heidät sinun käsiis, niin lyö kuoliaaksi kaikki miehenpuoli miekan terällä.

¹⁴ Mutta vaimot, lapset ja eläimet, ja kaikki ne jotka kaupungissa ovat, ja kaikki saalis ota itselles, ja syö vihollistes saalista, kuin Herra sinun Jumalas antaa sinulle.

¹⁵ Ja tee niin jokaiselle kaupungille, joka sinusta aivan kaukana on, ja ei ole näiden kansain kaupunkia.

¹⁶ Mutta näiden kansain kaupungeissa, jotka Herra sinun Jumalas sinulle perimiseksi antaa, älä jätä elämään yhtäkään henkeä;

¹⁷ Vaan hukuta ne peräti: nimittäin Hetiläiset, Amorilaiset, Kanaanealaiset, Pheresiläiset, Heviläiset ja Jebusilaiset, niinkuin Herran sinun Jumalas sinulle on käskenyt,

¹⁸ Ettei he opettaisi teitä tekemään kaikkia niitä kauhistuksia, joita he tekivät jumalillensa, ettette myös tekisi syntiä Herraa teidän Jumalaanne vastaan.

¹⁹ Jos sinä kauvan olet jonkun kaupungin edessä, jota vastaan sinä sodit omistaakses sitä, niin älä hävitä sen puita, älä myös kirveellä raiskaa niitä; sillä sinä saat niistä syödä, sentähden älä hakkaa niitä maahan; sillä ihmisellä on metsäpuitakin, tulemaan varustukseksi sinun etees.

²⁰ Vaan ne puut, joista tiedät, ettei ne ole syötäviä, hävitä ja hakkaa maahan, ja rakenna varustus kaupunkia vastaan, jonka kanssa sinä sodit, siksi kuin sinä voitat sen.

¹ Now there were some present at the same time who told him about the Galileans, whose blood Pilate had mixed with their sacrifices.

² Jesus answered them, "Do you think that these Galileans were worse sinners than all the other Galileans, because they suffered such things?

³ I tell you, no, but unless you repent, you will all perish in the same way.

⁴ Or those eighteen, on whom the tower in Siloam fell, and killed them; do you think that they were worse offenders than all the men who dwell in Jerusalem?

⁵ I tell you, no, but, unless you repent, you will all perish in the same way."

⁶ He spoke this parable. "A certain man had a fig tree planted in his vineyard, and he came seeking fruit on it, and found none.

⁷ He said to the vine dresser, 'Behold, these three years I have come looking for fruit on this fig tree, and found none. Cut it down. Why does it waste the soil?'

⁸ He answered, 'Lord, leave it alone this year also, until I dig around it, and fertilize it.

⁹ If it bears fruit, fine; but if not, after that, you can cut it down.'"

¹⁰ He was teaching in one of the synagogues on the Sabbath day.

¹¹ Behold, there was a woman who had a spirit of infirmity eighteen years, and she was bent over, and could in no way straighten herself up.

¹² When Jesus saw her, he called her, and said to her, "Woman, you are freed from your infirmity."

¹³ He laid his hands on her, and immediately she stood up straight, and glorified God.

¹⁴ The ruler of the synagogue, being indignant because Jesus had healed on the Sabbath, said to the multitude, "There are six days in which men ought to work. Therefore come on those days and be healed, and not on the Sabbath day!"

¹⁵ Therefore the Lord answered him, "You hypocrites! Doesn't each one of you free his ox or his donkey from the stall on the Sabbath, and lead him away to water?

¹⁶ Ought not this woman, being a daughter of Abraham, whom Satan had bound eighteen long years, be freed from this bondage on the Sabbath day?"

¹⁷ As he said these things, all his adversaries were disappointed, and all the multitude rejoiced for all the glorious things that were done by him.

¹⁸ He said, "What is the Kingdom of God like? To what shall I compare it?

¹⁹ It is like a grain of mustard seed, which a man took, and put in his own garden. It grew, and became a large tree, and the birds of the sky lodged in its branches."

²⁰ Again he said, "To what shall I compare the Kingdom of God?

²¹ It is like yeast, which a woman took and hid in three measures of flour, until it was all leavened."

²² He went on his way through cities and villages, teaching, and traveling on to Jerusalem.

²³ One said to him, "Lord, are they few who are saved?" He said to them,

²⁴ "Strive to enter in by the narrow door, for many, I tell you, will seek to enter in, and will not be able.

²⁵ When once the master of the house has risen up, and has shut the door, and you begin to stand outside, and to knock at the door, saying, 'Lord, Lord, open to us!' then he will answer and tell you, 'I don't know you or where you come from.'

²⁶ Then you will begin to say, 'We ate and drank in your presence, and you taught in our streets.'

²⁷ He will say, 'I tell you, I don't know where you come from. Depart from me, all you workers of iniquity.'

²⁸ There will be weeping and gnashing of teeth, when you see Abraham, Isaac, Jacob, and all the prophets, in the Kingdom of God, and yourselves being thrown outside.

²⁹ They will come from the east, west, north, and south, and will sit down in the Kingdom of God.

³⁰ Behold, there are some who are last who will be first, and there are some who are first who will be last."

³¹ On that same day, some Pharisees came, saying to him, "Get out of here, and go away, for Herod wants to kill you."

³² He said to them, "Go and tell that fox, 'Behold, I cast out demons and perform cures today and tomorrow, and the third day I complete my mission.

³³ Nevertheless I must go on my way today and tomorrow and the next day, for it can't be that a prophet perish outside of Jerusalem.'

³⁴ "Jerusalem, Jerusalem, that kills the prophets, and stones those who are sent to her! How often I wanted to gather your children together, like a hen gathers her own brood under her wings, and you refused!

³⁵ Behold, your house is left to you desolate. I tell you, you will not see me, until you say, 'Blessed is he who comes in the name of the Lord!'"