Die Bibel

 

synty 8

Lernen

   

1 Silloin Jumala muisti Nooaa ja kaikkia metsäeläimiä ja kaikkia karjaeläimiä, jotka olivat hänen kanssansa arkissa. Ja Jumala nosti tuulen puhaltamaan yli maan, niin että vesi laskeutui.

2 Ja syvyyden lähteet ja taivaan akkunat sulkeutuivat, ja sade taivaasta taukosi.

3 Ja vesi väistyi väistymistään maan päältä; sadan viidenkymmenen päivän kuluttua alkoi vesi vähentyä.

4 Niin arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, Araratin vuorille.

5 Ja vesi väheni vähenemistään aina kymmenenteen kuukauteen asti. Kymmenentenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, tulivat vuorten huiput näkyviin.

6 Neljänkymmenen päivän kuluttua Nooa avasi arkin ikkunan, jonka hän oli tehnyt,

7 ja laski kaarneen lentoon, ja se lenteli edestakaisin, kunnes vesi maan päältä kuivui.

8 Sitten hän laski luotansa kyyhkysen nähdäksensä, oliko vesi vähentynyt maan pinnalta.

9 Mutta kyyhkynen ei löytänyt paikkaa, missä lepuuttaa jalkaansa, vaan palasi hänen luoksensa arkkiin, sillä koko maa oli vielä veden peitossa; niin hän ojensi kätensä ja otti sen luoksensa arkkiin.

10 Ja hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski taas kyyhkysen arkista.

11 Ja kyyhkynen tuli hänen luoksensa ehtoopuolella, ja katso, sen suussa oli tuore öljypuun lehti. Niin Nooa ymmärsi, että vesi oli vähentynyt maan päältä.

12 Mutta hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski kyyhkysen lentoon, eikä se enää palannut hänen luoksensa.

13 Ja Nooan kuudentenasadantena yhdentenä ikävuotena, vuoden ensimmäisenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, oli vesi kuivunut maan päältä. Niin Nooa poisti katon arkista ja katseli; ja katso, maan pinta oli kuivunut.

14 Ja toisena kuukautena, kuukauden kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä, oli maa aivan kuiva.

15 Ja Jumala puhui Nooalle sanoen:

16 "Lähde arkista, sinä ja vaimosi, poikasi ja miniäsi sinun kanssasi.

17 Ja kaikki eläimet, jotka ovat luonasi, kaikki liha, linnut ja karjaeläimet ja kaikki matelijat, jotka maan päällä matelevat, vie ne ulos kanssasi. Niitä vilisköön maassa, ja ne olkoot hedelmälliset ja lisääntykööt maan päällä."

18 Ja Nooa ja hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan lähtivät ulos,

19 niin myös kaikki metsäeläimet, kaikki matelijat ja kaikki linnut, kaikki, mikä liikkuu maan päällä, lähtivät arkista suvuittain.

20 Ja Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla.

21 Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: "En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt.

22 Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä ."

   

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #885

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

885. That a “leaf” signifies truth, is evident from many passages in the Word where man is compared to a tree, or is called a tree, and where “fruits” signify the good of charity, and a “leaf” the truth therefrom (which indeed they are like); as in Ezekiel:

And by the river upon the bank thereof, on this side and on that side, there cometh up every tree for food, whose leaf doth not fall, neither is the fruit consumed, it is reborn every month, because the waters thereof issue out of the sanctuary; and the fruit, thereof shall be for food, and the leaf, thereof for medicine (Ezekiel 47:12; Revelation 22:2).

Here “tree” denotes the man of the church in whom is the kingdom of the Lord; its “fruit” the good of love and of charity; its “leaf” the truths therefrom, which serve for the instruction of the human race and for their regeneration, for which reason the leaf is said to be for “medicine.” Again:

Shall He not pull up the roots thereof, and cut off the fruit, thereof that it wither? it shall wither in all the plucked off [leaves] of its shoot (Ezekiel 17:9).

This is said of the vine, that is, the church, in a state of vastation, whose good, which is the “fruit” and whose truth, which is the “plucked off [leaf] of the shoot” thus withers.

[2] In Jeremiah:

Blessed is the man that trusteth in Jehovah; he shall be like a tree planted by the waters; his leaf shall be green; and he shall not be anxious in the year of drought, neither shall cease from yielding fruit (Jeremiah 17:7-8)

where the “green leaf” denotes the truth of faith, thus the very faith which is from charity. So in David (Psalms 1:3); and again in Jeremiah: There shall be no grapes on the vine, nor figs on the fig-tree, and the leaf is fallen (Jeremiah 8:13);

“grapes on the vine” denote spiritual good; “figs on the fig-tree” natural good; “leaf” truth, which in this case is “fallen.” Likewise in (Isaiah 34:4). The same is meant by the fig-tree which Jesus saw and found nothing thereon but leaves, and which therefore withered away (Matthew 21:19-20; Mark 11:13-14, 20). Specifically, by this fig-tree there was meant the Jewish Church, in which there was no longer anything of natural good; and the religious teaching or truth that was preserved in it, are the “leaves;” for a vastated church is such that it knows truth, but is not willing to understand it. Similar are those who say that they know truth or the things of faith, yet have nothing of the good of charity: they are only fig-leaves, and they wither away.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.