Die Bibel

 

synty 29

Lernen

   

1 Ja Jaakob lähti matkaan ja tuli Idän miesten maalle.

2 Ja katso, hän huomasi kedolla kaivon, ja katso, sen ääressä makasi kolme lammaslaumaa, sillä siitä kaivosta oli tapana juottaa laumoja. Ja kaivon suulla oli suuri kivi.

3 Sentähden annettiin kaikkien laumojen kokoontua sinne ja sitten vieritettiin kivi kaivon suulta ja juotettiin lampaat, jonka jälkeen kivi taas pantiin paikoilleen kaivon suulle.

4 Ja Jaakob sanoi heille: "Veljeni, mistä te olette?" He vastasivat: "Harranista olemme".

5 Hän kysyi heiltä: "Tunnetteko Laabanin, Naahorin pojan?" He vastasivat: "Tunnemme".

6 Ja hän kysyi heiltä: "Voiko hän hyvin?" He vastasivat: "Hyvin hän voi; ja katso, Raakel, hänen tyttärensä, tulee tuolla lammasten kanssa".

7 Hän sanoi: "Vielä on täysi päivä ja liian aikaista koota lauma; juottakaa lampaat ja viekää ne takaisin laitumelle".

8 He vastasivat: "Emme voi, ennenkuin kaikki laumat ovat koolla ja kivi on vieritetty kaivon suulta; sitten juotamme lampaat".

9 Hänen vielä puhuessaan heidän kanssaan tuli Raakel isänsä lammasten kanssa, sillä hänen oli tapana olla paimenessa.

10 Kun Jaakob näki Raakelin, enonsa Laabanin tyttären, ja enonsa Laabanin lampaat, astui hän esiin ja vieritti kiven kaivon suulta ja juotti enonsa Laabanin lampaat.

11 Ja Jaakob suuteli Raakelia ja korotti äänensä ja itki.

12 Niin Jaakob ilmoitti Raakelille, että hän oli hänen isänsä sukulainen ja Rebekan poika; ja Raakel riensi pois ja ilmoitti sen isällensä.

13 Kun Laaban kuuli kerrottavan Jaakobista, sisarensa pojasta, riensi hän häntä vastaan, syleili ja suuteli häntä ja toi hänet kotiinsa; ja hän kertoi Laabanille kaikki, mitä oli tapahtunut.

14 Ja Laaban sanoi hänelle: "Niin, sinä olet minun luutani ja lihaani". Ja hän asui hänen luonaan kuukauden päivät.

15 Ja Laaban sanoi Jaakobille: "Olet tosin sukulaiseni, mutta palvelisitko silti minua palkatta? Sano minulle, mikä on palkkasi oleva."

16 Mutta Laabanilla oli kaksi tytärtä; vanhemman nimi oli Leea, nuoremman nimi oli Raakel.

17 Ja Leealla oli sameat silmät, mutta Raakelilla oli kaunis vartalo ja kauniit kasvot.

18 Ja Jaakob rakasti Raakelia; niin hän sanoi: "Minä palvelen sinua seitsemän vuotta saadakseni Raakelin, nuoremman tyttäresi".

19 Laaban vastasi: "Parempi on, että annan hänet sinulle, kuin että antaisin hänet jollekin toiselle; jää luokseni".

20 Jaakob palveli siis seitsemän vuotta saadakseen Raakelin, ja ne tuntuivat hänestä muutamilta päiviltä; niin hän rakasti häntä.

21 Senjälkeen Jaakob sanoi Laabanille: "Anna minulle vaimoni, sillä aikani on nyt kulunut umpeen, mennäkseni hänen tykönsä".

22 Silloin Laaban kutsui kokoon kaikki sen paikkakunnan asukkaat ja laittoi pidot;

23 mutta illalla hän otti tyttärensä Leean ja vei hänet hänen luokseen; ja hän yhtyi häneen.

24 Ja Laaban antoi orjattarensa Silpan tyttärellensä Leealle orjattareksi.

25 Aamulla hän näki, että se oli Leea. Ja hän sanoi Laabanille: "Mitä oletkaan minulle tehnyt? Olenhan palvellut sinua saadakseni Raakelin! Miksi petit minut?"

26 Laaban vastasi: "Ei ole meidän maassamme tapana antaa nuorempaa ennen vanhempaa.

27 Vietä nyt vain tämä hääviikko loppuun, niin annetaan sinulle toinenkin, kunhan olet palveluksessani vielä toiset seitsemän vuotta."

28 Ja Jaakob suostui siihen, ja kun hän oli viettänyt sen viikon loppuun, antoi Laaban myöskin tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi.

29 Ja Laaban antoi orjattarensa Bilhan tyttärellensä Raakelille orjattareksi.

30 Ja hän yhtyi myös Raakeliin, ja Raakel oli hänelle rakkaampi kuin Leea; ja hän palveli Laabanin luona vielä toiset seitsemän vuotta.

31 Ja kun Herra näki, että Leeaa hyljittiin, avasi hän hänen kohtunsa; mutta Raakel oli hedelmätön.

32 Niin Leea tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Ruuben, sanoen: "Herra on nähnyt minun kurjuuteni; nyt on mieheni rakastava minua".

33 Ja hän tuli jälleen raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: "Herra on kuullut, että minua hyljitään, ja on antanut minulle myös tämän". Niin hän antoi hänelle nimen Simeon.

34 Ja hän tuli jälleen raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: "Nyt kai mieheni vihdoinkin kiintyy minuun, sillä olenhan synnyttänyt hänelle kolme poikaa". Sentähden hän antoi hänelle nimen Leevi.

35 Ja hän tuli vieläkin raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: "Nyt minä kiitän Herraa". Sentähden hän antoi hänelle nimen Juuda. Sitten hän lakkasi synnyttämästä.

   

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #9467

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

9467. 'And purple' means the celestial love of good. This is clear from the meaning of 'purple' as the celestial love of good, the reason why this love is meant by 'purple' being that by the colour red the good of celestial love is meant. For there are two basic colours from which all others are derived, the colour red and the colour white. The colour red means good which belongs to love, while the colour white means truth which belongs to faith. The reason why red means good belonging to love is that this colour exists before all else as fire, and fire means the good of love; and the reason why white means truth belonging to faith is that before all else that colour is light, and light means the truth of faith.

'Fire' means the good of love, see 5215, 6314, 6832, 6834, 6849, 7324, 9434.

'Light' means the truth of faith, 2776, 3195, 3636, 3643, 3993, 4302, 4413, 4415, 5400, 8644, 8707, 8861, 9399, 9407.

'Red' means the good of love, 3300.

'White' means the truth of faith, 3993, 4007, 5319.

[2] From all this it is evident what all other colours mean; for in the measure that they are derived from red they mean good belonging to love, and in the measure that they are derived from white they mean truth belonging to faith. All the colours that appear in heaven are modifications of heavenly light and flame, on those two levels. For heavenly light is real light; and essentially it is Divine Truth emanating from the Lord's Divine Good. Therefore modifications of that light and flame are different variations of truth and good, and so of intelligence and wisdom.

[3] All this now shows how it came about that the veils and curtains of the tent, and also Aaron's garments, were to be woven out of violet, purple, twice-dyed scarlet, and linen thread, Exodus 25:4; 26:31, 36; 27:16; 28:6, 15, namely in order that celestial realities belonging to good and spiritual realities belonging to truth, which are the subject in what follows below, might be represented by them.

[4] Good from a celestial origin is again meant by 'purple' in Ezekiel,

Fine linen with embroidered work from Egypt was your sail; violet and purple from the islands of Elishah was your covering. Ezekiel 27:7.

This refers to Tyre, by which cognitions or knowledge of truth and good are meant. 'Violet and purple covering' stands for cognitions of truth and good from a heavenly origin.

[5] Similar things are meant by 'purple and fine linen' in Luke,

There was a certain rich man (homo) who was clothed in purple and fine linen and indulged in delicacies splendidly every day. Luke 16:19.

'A rich man' is used to mean in the internal sense the Jewish nation, and the Church there, which was said to be 'rich' because of the cognitions or knowledge of good and truth from the Word which existed there. Garments of 'purple and fine linen' are those cognitions, 'of purple' meaning cognitions of good, and 'of fine linen' cognitions of truth, both from a heavenly origin because they come from the Divine. 'Purple' also has a similar meaning in the Book of Revelation,

The woman sitting on a scarlet beast was clothed in purple and scarlet. Revelation 17:3-4.

This refers to Babylon, which means the Church where the holy things of the Word are put to unholy ends, that is, to exercising control in heaven and on earth, and so to ends that spring from hellish self-love and love of the world.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.