Die Bibel

 

synty 26

Lernen

   

1 Mutta maahan tuli nälänhätä, toinen kuin se nälänhätä, joka oli ollut aikaisemmin, Aabrahamin päivinä. Silloin Iisak meni Abimelekin, filistealaisten kuninkaan, luo Gerariin.

2 Ja Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: "Älä mene Egyptiin, vaan jää asumaan maahan, jonka minä sinulle sanon.

3 Oleskele muukalaisena tässä maassa, ja minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sillä sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä maat ja pidän valan, jonka minä olen vannonut sinun isällesi Aabrahamille.

4 Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä,

5 sentähden että Aabraham kuuli minua ja noudatti, mitä minä noudatettavaksi annoin, minun käskyjäni, säädöksiäni ja opetuksiani."

6 Niin Iisak asettui Gerariin.

7 Ja kun sen paikkakunnan miehet kysyivät hänen vaimostansa, sanoi hän: "Hän on minun sisareni". Hän näet pelkäsi sanoa: "Hän on minun vaimoni", sillä hän ajatteli: "Nuo miehet voivat tappaa minut Rebekan tähden, sillä hän on näöltään kaunis".

8 Kun hän oli viipynyt siellä jonkun aikaa, niin tapahtui, että Abimelek, filistealaisten kuningas, kerran katsellessaan ulos akkunasta näki Iisakin hyväilevän vaimoansa.

9 Niin Abimelek kutsutti Iisakin ja sanoi: "Katso, hänhän on sinun vaimosi! Miksi olet sanonut: 'Hän on minun sisareni'?" Iisak vastasi hänelle: "Minä ajattelin, että minut muuten ehkä tapetaan hänen tähtensä".

10 Abimelek sanoi: "Mitä oletkaan meille tehnyt! Kuinka helposti olisikaan voinut tapahtua, että joku kansasta olisi maannut sinun vaimosi kanssa, ja niin sinä olisit saattanut meidät syyhyn!"

11 Ja Abimelek antoi käskyn kaikelle kansalle, sanoen: "Joka koskee tähän mieheen tai hänen vaimoonsa, se on kuolemalla rangaistava".

12 Ja Iisak kylvi siinä maassa ja sai sinä vuonna satakertaisesti, sillä Herra siunasi häntä.

13 Ja hän rikastui ja hyötyi hyötymistään, kunnes hänestä tuli hyvin rikas.

14 Ja hänellä oli laumoittain sekä pikkukarjaa että raavaskarjaa ja paljon palvelijoita, niin että filistealaiset alkoivat kadehtia häntä.

15 Ja filistealaiset tukkivat kaikki ne kaivot, jotka hänen isänsä palvelijat olivat kaivaneet hänen isänsä Aabrahamin päivinä, ja täyttivät ne mullalla.

16 Silloin Abimelek sanoi Iisakille: "Mene pois luotamme, sillä sinä olet tullut paljon väkevämmäksi meitä".

17 Niin Iisak lähti sieltä ja leiriytyi Gerarin laaksoon ja asui siellä.

18 Ja Iisak kaivatti uudelleen auki ne vesikaivot, jotka hänen isänsä Aabrahamin päivinä olivat kaivetut, mutta jotka filistealaiset olivat Aabrahamin kuoltua tukkineet, ja antoi niille jälleen ne nimet, jotka hänen isänsä oli niille antanut.

19 Ja Iisakin palvelijat kaivoivat laaksossa ja löysivät sieltä kaivon, jossa oli juoksevaa vettä.

20 Mutta Gerarin paimenet alkoivat riidellä Iisakin paimenten kanssa, sanoen: "Vesi on meidän". Niin hän kutsui kaivon Eesekiksi, koska he olivat riidelleet hänen kanssaan.

21 Senjälkeen he kaivoivat toisen kaivon ja joutuivat riitaan siitäkin; niin hän antoi sille nimen Sitna.

22 Sitten hän muutti sieltä pois ja kaivoi vielä yhden kaivon. Siitä ei syntynyt riitaa. Sentähden hän nimitti sen Rehobotiksi ja sanoi: "Nyt Herra on antanut meille tilaa, niin että voimme lisääntyä maassa".

23 Sieltä hän meni Beersebaan.

24 Ja Herra ilmestyi hänelle sinä yönä ja sanoi: "Minä olen sinun isäsi Aabrahamin Jumala; älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun suureksi palvelijani Aabrahamin tähden".

25 Silloin hän rakensi sinne alttarin, huusi avuksi Herran nimeä ja pystytti sinne telttansa. Ja Iisakin palvelijat kaivoivat siihen kaivon.

26 Niin Abimelek lähti hänen luokseen Gerarista ystävänsä Ahusatin ja sotapäällikkönsä Piikolin seuraamana.

27 Mutta Iisak sanoi heille: "Minkätähden tulette minun luokseni, vaikka olette minulle vihamieliset ja karkoititte minut luotanne?"

28 He vastasivat: "Me olemme selvästi nähneet, että Herra on sinun kanssasi. Sentähden ajattelimme: 'Olkoon sinun ja meidän välillämme valallinen sopimus; me tahdomme tehdä sinun kanssasi liiton,

29 ettet tee meille mitään pahaa, niinkuin emme mekään ole sinuun koskeneet, vaan olemme tehneet sinulle ainoastaan hyvää ja sallineet sinun lähteä rauhassa'. Sinä olet nyt Herran siunattu."

30 Silloin hän laittoi heille pidot, ja he söivät ja joivat.

31 Varhain seuraavana aamuna he vannoivat valan toisillensa; senjälkeen Iisak päästi heidät menemään, ja he lähtivät hänen luotaan rauhassa.

32 Samana päivänä Iisakin palvelijat tulivat ja kertoivat hänelle kaivosta, jonka olivat kaivaneet, sanoen hänelle:

33 "Me löysimme vettä". Ja hän antoi sille nimen Siba. Sentähden on kaupungin nimi vielä tänäkin päivänä Beerseba.

34 Kun Eesau oli neljänkymmenen vuoden vanha, otti hän vaimoikseen Jehuditin, heettiläisen Beerin tyttären, ja Baasematin, heettiläisen Eelonin tyttären.

35 Näistä tuli Iisakille ja Rebekalle katkera suru.

   

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #3463

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

3463. 'That Isaac's servants came' means rational concepts. This is clear from the meaning of 'servants' as rational concepts, and also as facts, dealt with in 2567, and from the representation of 'Isaac' as the Lord's Divine Rational, dealt with in 1893, 2066, 2072, 2083, 2630, 3012, 3194, 3210. From what has gone before it is clear what aspect of the Lord is represented here by Isaac, namely the Word as regards its internal sense. For by 'Abimelech, Ahuzzath, and Phicol' are meant matters of doctrine concerning faith which are drawn from the literal sense of the Word, like those matters of doctrine possessed by people who are called 'Philistines' in the good sense. That is, they are people who have no other matters of doctrine than those concerning faith, and yet so far as life is concerned they do what is good, though it is the good of truth. And these matters of doctrine do have a certain link with the internal sense, and so with the Lord.

[2] For people who have no other matters of doctrine than those concerning faith and yet who live according to them are linked in some way to Him, though in a remote way. It is remote for the reason that they do not know from any affection what charity towards the neighbour is, let alone love to the Lord, but only from some concept that belongs to faith. Thus they do not possess any perception of good, only a type of persuasion that that is true and accordingly good which their matters of doctrine tell them to be so. And when they are confirmed in those matters of doctrine they are just as likely to be subject to falsity as to truth, for nothing else than good can confirm a person as to what the truth is.

[3] Truth does indeed teach what good is, but it does so without perception, whereas good teaches what truth is from perception. Anyone may recognize this difference, and also the nature of it, simply from the following general command concerning charity,

All things whatever you would wish people to do to you, do so to them. Matthew 7:12.

The person who acts from this commandment does indeed do what is good to others; but he does it because it is so commanded rather than from any affection in the heart. And as often as he does that good deed he begins from a selfish motive, and also in doing such good his thoughts are of merit. But when he does not act from the commandment but from charity, that is, from affection, his actions begin in the heart, and so in freedom. And as often as he performs that act he begins from the desire itself for what is good, and so that which is a delight to him; and because in this delight he finds reward he has no thought of merit.

[4] From this one may now see what the difference is between doing good from faith and doing it from charity, and that people who do it from faith are more remote from good itself, which is the Lord, than those who do it from charity. The former cannot be easily brought to the good that flows from charity so that they may perceive it because truths are not present in them to any great extent. For no one can be brought to that good unless untruths have been rooted out first, which cannot be effected as long as untruths are so deeply rooted that a person is persuaded that they are truths.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.