Die Bibel

 

synty 17

Lernen

   

1 Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.

2 Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti."

3 Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen:

4 "Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä.

5 Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän.

6 Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita.

7 Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala,

8 ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa."

9 Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Mutta sinä pidä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen.

10 Ja tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne.

11 Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän.

12 Sukupolvesta sukupolveen ympärileikattakoon jokainen poikalapsi teidän keskuudessanne kahdeksan päivän vanhana, niin hyvin kotona syntynyt palvelija kuin muukalaiselta, keneltä tahansa, rahalla ostettu, joka ei ole sinun jälkeläisiäsi.

13 Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi; ja niin minun liittoni on oleva merkitty teidän lihaanne iankaikkiseksi liitoksi.

14 Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa; hän on rikkonut minun liittoni."

15 Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää Saaraiksi, vaan Saara olkoon hänen nimensä.

16 Ja minä siunaan häntä ja annan hänestäkin sinulle pojan; niin, minä siunaan häntä, ja hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita."

17 Aabraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, sillä hän ajatteli sydämessään: "Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää?"

18 Ja Aabraham sanoi Jumalalle: "Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!"

19 Niin Jumala sanoi: "Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä teen liittoni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisillensä.

20 Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä ylen runsaasti. Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan.

21 Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää tähän aikaan tulevana vuonna."

22 Kun Jumala oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, kohosi hän ylös hänen luotansa.

23 Ja Aabraham otti poikansa Ismaelin sekä kaikki kotona syntyneet ja kaikki rahalla ostamansa palvelijat, kaikki Aabrahamin perheen miehenpuolet, ja ympärileikkasi sinä samana päivänä heidän esinahkansa lihan, niinkuin Jumala oli hänelle sanonut.

24 Aabraham oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.

25 Ja hänen poikansa Ismael oli kolmentoista vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.

26 Aabraham ja hänen poikansa Ismael ympärileikattiin sinä samana päivänä;

27 ja kaikki hänen perheensä miehet, sekä kotona syntyneet että muukalaisilta rahalla ostetut, ympärileikattiin hänen kanssaan.

   

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #2116

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

2116. That they “were circumcised by [ab] him” signifies that they are justified by the Lord, may be seen from the representation and thence the signification of “being circumcised,” as being to be purified (explained above, n. 2039). Their “being circumcised by him,” that is, by Abraham, was also representative, namely, that they are purified and thereby justified by the Lord. But in regard to justification, the case is not as is commonly supposed, namely, that all evils and sins are wiped away and utterly blotted out when men, as they imagine, believe-even if it were their last and dying hour-however they may have lived in evils and in misdeeds during the entire course of their lives; for I have been fully instructed that not the smallest evil which a man during his bodily life has thought and has carried out into act is wiped away and utterly blotted out; but that it all remains, even to the very least of it.

[2] The truth is that with those who have meditated and practiced acts of hatred, of revenge, of cruelty, and of adultery, and who thereby have lived in no charity, the life thence contracted awaits them after death, nay, so do all things of that life both in general and in particular, which return in succession; and from this comes their torment in hell. But with those who have lived in love to the Lord and in charity toward the neighbor, their evils of life also all remain, but they are tempered by the goods which during their life in the world they have received from the Lord by means of a life of charity; and thereby they are uplifted into heaven, nay, are withheld from the evils which they have appertaining to them, so that these do not appear. They who in the other life doubt their having evils with them, because the evils do not appear, are let into them until they know that the case is really so, and then are again uplifted into heaven.

[3] This then is what is meant by being justified; for in this way men come to acknowledge not their own righteousness, but that of the Lord. As to its being said that those are saved who have faith-this is true; but in the Word by “faith” nothing else is meant than love to the Lord and charity toward the neighbor, and thus a life from these loves. The doctrinal things and dogmas of faith are not faith, but belong to faith; for they are one and all for the sake of the end that a man may become such as they teach him to be, as may be clearly seen from the Lord’s words that in love to God and love toward the neighbor consist all the law and the prophets, that is, the universal doctrine of faith (Matthew 22:34-39; Mark 12:28-35). (That there cannot possibly be any other faith that is faith, was shown in Part First, n. 30-38, 379, 389, 724, 809, 896, 904, 916, 989, 1017, 1076, 1077, 1121, 1158, 1162, 1176, 1258, 1285, 1316, 1608, 1798, 1799, 1834, 1843, 1844; and also that heaven itself consists in love to the Lord and in mutual love, n. 537, 547, 553, 1112, 2057)

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.