Die Bibel

 

synty 17

Lernen

   

1 Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.

2 Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti."

3 Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen:

4 "Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä.

5 Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän.

6 Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita.

7 Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala,

8 ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa."

9 Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Mutta sinä pidä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen.

10 Ja tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne.

11 Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän.

12 Sukupolvesta sukupolveen ympärileikattakoon jokainen poikalapsi teidän keskuudessanne kahdeksan päivän vanhana, niin hyvin kotona syntynyt palvelija kuin muukalaiselta, keneltä tahansa, rahalla ostettu, joka ei ole sinun jälkeläisiäsi.

13 Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi; ja niin minun liittoni on oleva merkitty teidän lihaanne iankaikkiseksi liitoksi.

14 Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa; hän on rikkonut minun liittoni."

15 Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää Saaraiksi, vaan Saara olkoon hänen nimensä.

16 Ja minä siunaan häntä ja annan hänestäkin sinulle pojan; niin, minä siunaan häntä, ja hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita."

17 Aabraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, sillä hän ajatteli sydämessään: "Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää?"

18 Ja Aabraham sanoi Jumalalle: "Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!"

19 Niin Jumala sanoi: "Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä teen liittoni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisillensä.

20 Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä ylen runsaasti. Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan.

21 Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää tähän aikaan tulevana vuonna."

22 Kun Jumala oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, kohosi hän ylös hänen luotansa.

23 Ja Aabraham otti poikansa Ismaelin sekä kaikki kotona syntyneet ja kaikki rahalla ostamansa palvelijat, kaikki Aabrahamin perheen miehenpuolet, ja ympärileikkasi sinä samana päivänä heidän esinahkansa lihan, niinkuin Jumala oli hänelle sanonut.

24 Aabraham oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.

25 Ja hänen poikansa Ismael oli kolmentoista vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.

26 Aabraham ja hänen poikansa Ismael ympärileikattiin sinä samana päivänä;

27 ja kaikki hänen perheensä miehet, sekä kotona syntyneet että muukalaisilta rahalla ostetut, ympärileikattiin hänen kanssaan.

   

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #2115

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

2115. From the son that is a stranger. That this signifies all who are rational outside the church, is evident from the signification of a “stranger,” as being those who are outside the church (explained above, n. 2049), and thus the Gentiles who have not the Word and therefore have learned nothing about the Lord; and that these when rational are just as much saved, that is, when they live together in charity or mutual love, and have gained something of conscience in accordance with their own religion, has been shown in Part First (n. 593, 932, 1032, 1059, 1327, 1328).

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #1077

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

1077. That they who are here called “Ham” and “Canaan” that is, those who separate faith from charity and hence make worship consist in externals alone, cannot know what and whence is conscience, needs to be briefly shown. Conscience is formed by means of the truths of faith, for that which a man has heard, acknowledged, and believed makes the conscience in him; and afterwards to act contrary to this is to him to act contrary to conscience, as may be sufficiently evident to everyone; so that unless it is the truths of faith that a man hears, acknowledges, and believes, he cannot possibly have a true conscience. For it is through the truths of faith (the Lord working in charity) that man is regenerated, and therefore it is through the truths of faith that he receives conscience, conscience being the new man himself. From this it is evident that the truths of faith are the means by which this may take place, that is, that the man may live according to what faith teaches, the principal of which is to love the Lord above all things, and the neighbor as himself. If he does not so live, what is his faith but an empty affair, and a mere high-sounding word, or a thing that is separated from heavenly life, and in which when thus separated there is no possible salvation?

[2] For to believe that no matter how a man lives, he may yet be saved provided he has faith, is to say that he may be saved if he has no charity, and no conscience (that is, if he passes his life in hatred, revenge, robbery, adultery, in a word, in all things contrary to charity and conscience) provided only that he has faith, even if it be but at the hour of death. Let such persons consider, when they are in such a false principle, what truth of faith there is that can form their conscience, and whether it be not what is false. If they suppose that they have anything of conscience, it must be only outward bonds-such as fear of the law, of loss of honor, of gain, or of reputation for the sake of these-that make, with them, what they call conscience, and which lead them not to injure the neighbor, but to do him good. But as this is not conscience, because not charity, therefore when these restraints are loosened or taken away, such persons rush into most wicked and obscene things. Very different is the case with those who, although they have declared that faith alone saves, have still lived a life of charity; for in their faith there has been charity from the Lord.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.