Die Bibel

 

synty 17

Lernen

   

1 Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.

2 Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti."

3 Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen:

4 "Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä.

5 Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän.

6 Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita.

7 Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala,

8 ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa."

9 Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Mutta sinä pidä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen.

10 Ja tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne.

11 Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän.

12 Sukupolvesta sukupolveen ympärileikattakoon jokainen poikalapsi teidän keskuudessanne kahdeksan päivän vanhana, niin hyvin kotona syntynyt palvelija kuin muukalaiselta, keneltä tahansa, rahalla ostettu, joka ei ole sinun jälkeläisiäsi.

13 Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi; ja niin minun liittoni on oleva merkitty teidän lihaanne iankaikkiseksi liitoksi.

14 Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa; hän on rikkonut minun liittoni."

15 Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää Saaraiksi, vaan Saara olkoon hänen nimensä.

16 Ja minä siunaan häntä ja annan hänestäkin sinulle pojan; niin, minä siunaan häntä, ja hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita."

17 Aabraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, sillä hän ajatteli sydämessään: "Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää?"

18 Ja Aabraham sanoi Jumalalle: "Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!"

19 Niin Jumala sanoi: "Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä teen liittoni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisillensä.

20 Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä ylen runsaasti. Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan.

21 Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää tähän aikaan tulevana vuonna."

22 Kun Jumala oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, kohosi hän ylös hänen luotansa.

23 Ja Aabraham otti poikansa Ismaelin sekä kaikki kotona syntyneet ja kaikki rahalla ostamansa palvelijat, kaikki Aabrahamin perheen miehenpuolet, ja ympärileikkasi sinä samana päivänä heidän esinahkansa lihan, niinkuin Jumala oli hänelle sanonut.

24 Aabraham oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.

25 Ja hänen poikansa Ismael oli kolmentoista vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.

26 Aabraham ja hänen poikansa Ismael ympärileikattiin sinä samana päivänä;

27 ja kaikki hänen perheensä miehet, sekä kotona syntyneet että muukalaisilta rahalla ostetut, ympärileikattiin hänen kanssaan.

   

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #2116

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

2116. That 'were circumcised by him' means that they were made righteous by the Lord becomes clear from the representation and consequently from the meaning of 'being circumcised' as being purified, dealt with above in 2039. 'Being circumcised by him' - that is, by Abraham - was also a representative act, that is to say, an act of being purified and so of being made righteous by the Lord. As regards righteousness however, the position is not as people commonly suppose. They imagine that all evils and sins are washed away and completely abolished when people become believers, even if they become such only in their last hour before they die, no matter whether they have committed evil and disgraceful actions throughout the whole course of their lives. I have been fully informed however that not even the smallest evil a person has thought and carried out during his lifetime is washed away and completely abolished, but that everything remains right down to the smallest detail.

[2] The truth of the matter is that in the case of people who have thought and practiced acts of hatred, revenge, cruelty, and adultery, and so have not led charitable lives, the life they have acquired in so doing awaits them after death. Indeed every single facet of that life awaits them and gradually reappears. This for them is the source of torment in hell. But in the case of people who have led lives of love to the Lord and of charity towards the neighbour all their evils of life await them also; but these are moderated by the goods which they have received from the Lord through the life of charity during their lifetime, and in this condition they are raised up into heaven. Indeed they are withheld from the evils which they have with them so that these do not show themselves. People in the next life who doubt that they have evils with them because they do not show themselves are brought back into those evils until they know that it really is so. After that they are raised once more into heaven.

[3] This then is what being made righteous entails, for in this way people come to acknowledge not their own righteousness but the Lord's. When people say that those are saved who have faith, they are saying something that is true; but in the Word nothing else is meant by faith than love to the Lord and charity towards the neighbour, and so a life that is derived from those loves. Matters of doctrine and established beliefs do not constitute faith yet are part of faith, for these, each and every one, exist to the end that a person may become such as they teach. This becomes quite clear from the Lord's words about all the Law and all the Prophets, that is, the doctrine of faith in its entirety., consisting in love to God and love towards the neighbour, Matthew 22:35-40; Mark 12:28-35. The fact that no other kind of faith which is truly faith can possibly, exist has been shown in Volume One, in 30-38, 379, 389, 724, 809, 896, 904, 916, 989, 1017, 1076, 1077, 1121, 1158, 1162, 1176, 1258, 1285, 1316, 1608, 1798, 1799, 1834, 1843, 1844, and that heaven itself consists in love to the Lord and in mutual love, in 537, 547, 553, 1112, 2057.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.