Die Bibel

 

synty 13

Lernen

   

1 Niin Abram lähti pois Egyptistä, hän ja hänen vaimonsa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja Loot hänen kanssaan, Etelämaahan.

2 Abram oli hyvin rikas: hänellä oli karjaa, hopeata ja kultaa.

3 Ja hän vaelsi, kulkien levähdyspaikasta toiseen, Etelämaasta Beeteliin asti, aina siihen paikkaan, missä hänen majansa oli ensi kerralla ollut, Beetelin ja Ain välillä,

4 siihen paikkaan, johon hän ennen oli rakentanut alttarin; ja Abram huusi siinä avuksi Herran nimeä.

5 Ja myöskin Lootilla, joka vaelsi Abramin kanssa, oli pikkukarjaa, raavaskarjaa ja telttoja.

6 Eikä maa riittänyt heidän asuakseen yhdessä, sillä heillä oli paljon omaisuutta, niin etteivät voineet yhdessä asua.

7 Niin syntyi riitaa Abramin karjapaimenten ja Lootin karjapaimenten välillä. Ja siihen aikaan asuivat siinä maassa kanaanilaiset ja perissiläiset.

8 Silloin Abram sanoi Lootille: "Älköön olko riitaa meidän välillämme, minun ja sinun, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä, sillä olemmehan veljeksiä.

9 Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tahi jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle."

10 Ja Loot nosti silmänsä ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua; ennenkuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, oli se Sooariin saakka niinkuin Herran puutarha, niinkuin Egyptin maa.

11 Niin Loot valitsi itselleen koko Jordanin lakeuden ja siirtyi itään päin, ja he erkanivat toisistaan.

12 Abram asettui Kanaanin maahan, Loot asettui lakeuden kaupunkeihin ja siirtyi siirtymistään telttoineen Sodomaan asti.

13 Mutta Sodoman kansa oli kovin pahaa ja syntistä Herran edessä.

14 Ja Herra sanoi Abramille, sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: "Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen.

15 Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi.

16 Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun. Jos voidaan lukea maan tomu, niin voidaan lukea myöskin sinun jälkeläisesi.

17 Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin, sillä sinulle minä sen annan."

18 Ja Abram siirtyi siirtymistään telttoineen ja tuli ja asettui Mamren tammistoon, joka on Hebronin luona, ja rakensi sinne alttarin Herralle.

   

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #2970

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

2970. 'Which was in Machpelah, which was before Mamre' means the nature and extent of regeneration. This is clear from the meaning of 'Machpelah' as regeneration by means of the truth of faith, and from the meaning of 'Mamre' as the nature and extent of it. When the word 'cave' is combined with the name Machpelah - that is, when the expression 'the cave of Machpelah' is used - faith enveloped in obscurity is meant by it, 2935. But when Machpelah is mentioned by itself, and then followed by the phrase 'the field and the cave', regeneration is meant, for 'the field and the cave' means the good and truth of faith by means of which regeneration is accomplished. Furthermore Machpelah was a plot of land in which also there was a grave, which means regeneration, 2916. But 'Mamre', being Hebron, as stated below in verse 19, or 'in Hebron', as stated in Genesis 13:18, here means nothing else than the particular kind of a thing and the measure in which this exists. In this case the kind of regeneration and the measure of it is meant when 'Mamre' is linked with 'Machpelah'; the kind of Church and the degree to which it exists when 'Mamre' is linked with 'Hebron'; and the kind of perception and the measure of the same when 'Mamre' is linked with 'the oak-groves', as in 1616. Thus Mamre merely defines the state of the thing, for it was a place where Abraham dwelt, Genesis 13:18, and where Isaac dwelt and to which Jacob came, Genesis 35:27.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.