Die Bibel

 

synty 7

Lernen

   

1 Ja Herra sanoi Noalle: mene sinä ja koko sinun huonees arkkiin: sillä sinun minä olen nähnyt hurskaaksi minun edessäni tällä ajalla.

2 Kaikista puhtaista eläimistä ota tykös seitsemän ja seitsemän, koiras ja naaras, mutta saastaisista eläimistä kaksin, koiras ja naaras.

3 Niin myös taivaan linnuista seitsemän ja seitsemän, koiras ja naaras, että siemen jäis elämään koko maan päällä.

4 Sillä vielä seitsemän päivän perästä annan minä sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, ja hukutan maan päältä kaikki elävät luontokappaleet, jotka minä tehnyt olen.

5 Ja Noa teki kaiken sen jälkeen kuin Herra hänelle käski.

6 Ja Noa oli kuudensadan ajastajan vanha, koska vedenpaisumus tuli maan päälle.

7 Ja Noa meni arkkiin poikinensa, emäntinensä, ja hänen poikainsa emännät hänen kanssansa, vedenpaisumisen edestä.

8 Puhtaista eläimistä ja saastaisista, ja linnuista ja kaikista, kuin matelevat maan päällä,

9 Menivät Noan tykö arkkiin kaksittain, koiras ja naaras, niinkuin Herra Noalle käskenyt oli.

10 Ja tapahtui, koska seitsemän päivää kuluneet olivat, tuli vedenpaisumus maan päälle.

11 Kuudennella sadalla ajastajalla Noan ijästä, toisella kuukaudella, seitsemäntenätoista kymmenentenä päivänä kuusta, sinä päivänä kuohuivat kaikki syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat.

12 Ja maan päälle satoi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.

13 Juuri sinä päivänä meni Noa ja Sem, ja Ham, ja Japhet, Noan pojat, ja Noan emäntä, ja kolme hänen poikainsa emäntää hänen kanssansa arkkiin.

14 He ja kaikki pedot lajistansa, ja kaikki matelevaiset, jotka matelevat maan päällä, lajistansa, ja kaikki linnut lajistansa, kaikki lentäväiset, joilla siivet olivat.

15 Ja menivät Noan tykö arkkiin kaksittain kaikesta lihasta, jossa elävä henki oli.

16 Je ne olivat koirakset ja naarakset kaikkinaisesta lihasta, ja menivät sisälle niinkuin Jumala hänelle käskenyt oli. Ja Herra sulki hänen jälkeensä.

17 Silloin tuli vedenpaisumus neljäkymmentä päivää maan päälle, ja vedet paisuivat, ja nostivat arkin ylös, ja veivät korkialle maasta.

18 Niin vedet saivat vallan, ja paisuivat sangen suuresti maan päälle, niin että arkki oli vesiajolla.

19 Ja vedet saivat sangen suuren vallan, ja enänivät niin suuresti maan päälle, että kaikki korkiat vuoret koko taivaan alla peitettiin.

20 Viisitoistakymmentä kyynärää korkialla olivat vedet vuorten päällä, jotka he peittivät.

21 Silloin hukkui kaikki liha, joka maan päällä matelee, linnut, karja, pedot, ja kaikki, jotka maan päällä liikkuvat, ja kaikki ihmiset.

22 Ja kaikki, joilla elävä henki oli kuivan maan päällä, ne kuolivat.

23 Niin hukutettiin kaikki ne, kuin maan päällä olivat, ihmisestä niin karjaan asti, ja matoihin, ja taivaan lintuihin asti, kaikki hukutettiin maan päältä, ainoastansa Noa jäi, ja ne jotka hänen kanssansa olivat arkissa.

24 Ja vedet seisoivat valtiasna maan päällä sata ja viisikymmentä päivää.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #917

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

917. According to their families. That this signifies pairs, is evident from what was said before, namely, that there entered into the ark “of the clean by sevens” and “of the unclean by twos” (Genesis 7:2-3, 15); while here it is said that they went out of it “according to their families” the reason of which is that all things had now been so reduced into order by the Lord that they could represent families. In the regenerated man, goods and truths, or the things of charity and faith, are related to each other as with relationships by blood and by marriage, thus as families from one stock or parent, in like manner as they are in heaven n. 685), an order into which goods and truths are brought by the Lord. Specifically, it is here signified that all goods both in general and in particular have regard to their own truths, as though these were conjoined with them in marriage; and just as in general charity regards faith, so in every particular good regards truth; for the general, unless it exists from the particular, is not the general, seeing that it is from the particulars that the general has its existence, and from them is called general. So in every man, such as is the man in general, such is he in the minutest particulars of his affection and of his idea. Of these he is composed, or of these he becomes such as he is in general; and therefore they who have been regenerated become such in the smallest particulars as they are in general.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.