Die Bibel

 

synty 7

Lernen

   

1 Ja Herra sanoi Noalle: mene sinä ja koko sinun huonees arkkiin: sillä sinun minä olen nähnyt hurskaaksi minun edessäni tällä ajalla.

2 Kaikista puhtaista eläimistä ota tykös seitsemän ja seitsemän, koiras ja naaras, mutta saastaisista eläimistä kaksin, koiras ja naaras.

3 Niin myös taivaan linnuista seitsemän ja seitsemän, koiras ja naaras, että siemen jäis elämään koko maan päällä.

4 Sillä vielä seitsemän päivän perästä annan minä sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, ja hukutan maan päältä kaikki elävät luontokappaleet, jotka minä tehnyt olen.

5 Ja Noa teki kaiken sen jälkeen kuin Herra hänelle käski.

6 Ja Noa oli kuudensadan ajastajan vanha, koska vedenpaisumus tuli maan päälle.

7 Ja Noa meni arkkiin poikinensa, emäntinensä, ja hänen poikainsa emännät hänen kanssansa, vedenpaisumisen edestä.

8 Puhtaista eläimistä ja saastaisista, ja linnuista ja kaikista, kuin matelevat maan päällä,

9 Menivät Noan tykö arkkiin kaksittain, koiras ja naaras, niinkuin Herra Noalle käskenyt oli.

10 Ja tapahtui, koska seitsemän päivää kuluneet olivat, tuli vedenpaisumus maan päälle.

11 Kuudennella sadalla ajastajalla Noan ijästä, toisella kuukaudella, seitsemäntenätoista kymmenentenä päivänä kuusta, sinä päivänä kuohuivat kaikki syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat.

12 Ja maan päälle satoi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.

13 Juuri sinä päivänä meni Noa ja Sem, ja Ham, ja Japhet, Noan pojat, ja Noan emäntä, ja kolme hänen poikainsa emäntää hänen kanssansa arkkiin.

14 He ja kaikki pedot lajistansa, ja kaikki matelevaiset, jotka matelevat maan päällä, lajistansa, ja kaikki linnut lajistansa, kaikki lentäväiset, joilla siivet olivat.

15 Ja menivät Noan tykö arkkiin kaksittain kaikesta lihasta, jossa elävä henki oli.

16 Je ne olivat koirakset ja naarakset kaikkinaisesta lihasta, ja menivät sisälle niinkuin Jumala hänelle käskenyt oli. Ja Herra sulki hänen jälkeensä.

17 Silloin tuli vedenpaisumus neljäkymmentä päivää maan päälle, ja vedet paisuivat, ja nostivat arkin ylös, ja veivät korkialle maasta.

18 Niin vedet saivat vallan, ja paisuivat sangen suuresti maan päälle, niin että arkki oli vesiajolla.

19 Ja vedet saivat sangen suuren vallan, ja enänivät niin suuresti maan päälle, että kaikki korkiat vuoret koko taivaan alla peitettiin.

20 Viisitoistakymmentä kyynärää korkialla olivat vedet vuorten päällä, jotka he peittivät.

21 Silloin hukkui kaikki liha, joka maan päällä matelee, linnut, karja, pedot, ja kaikki, jotka maan päällä liikkuvat, ja kaikki ihmiset.

22 Ja kaikki, joilla elävä henki oli kuivan maan päällä, ne kuolivat.

23 Niin hukutettiin kaikki ne, kuin maan päällä olivat, ihmisestä niin karjaan asti, ja matoihin, ja taivaan lintuihin asti, kaikki hukutettiin maan päältä, ainoastansa Noa jäi, ja ne jotka hänen kanssansa olivat arkissa.

24 Ja vedet seisoivat valtiasna maan päällä sata ja viisikymmentä päivää.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #565

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

565. 'Man' here means the human race at that period of time, in particular the race that was evil or corrupt. This becomes clear from the following verses,

My spirit will not reprove man for ever, in that he is flesh, verse 3;

The evil of man had been increased on the earth; and all the imagination of the thoughts of his heart was altogether evil, verse 5;

I will wipe out man whom I have created, verse 7; and in the next chapter,

All flesh creeping over the earth breathed its last; and every man, in whose nostrils was the breath of the spirit of life. 1 Genesis 7:21-22.

Concerning man it has been stated already that the Lord alone is Man, and that by virtue of Him every celestial man or celestial Church is called man, as is every other man or Church. And the same applies also to every individual, of whatever faith, to distinguish him from animals. But nobody is man or different from animals except, as has been stated, by virtue of remnants, which are the Lord's. Indeed remnants are what enable anyone to be called man; for it is on account of remnants which are the Lord's and so are obtained from Him that even the worst human being is called a man. For without remnants a person is in no sense a man but an utter beast.

Fußnoten:

1. literally, of lives

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.