Die Bibel

 

synty 5

Lernen

   

1 Tämä on ihmisen sukukunnan kirja, siihen aikaan, koska Jumala loi ihmisen, ja teki hänen Jumalan muotoiseksi.

2 Mieheksi ja vaimoksi loi hän heidät ja siunasi heitä, ja kutsui heidän nimensä ihminen, sinä päivänä jona he luotiin.

3 Ja Adam oli sadan ja kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti pojan, joka hänen kuvansa kaltainen oli, ja kutsui hänen nimensä Set.

4 Ja eli sitte kahdeksansataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

5 Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja kolmekymmentä ajastaikaa, ja kuoli.

6 Set oli sadan ja viiden ajastajan vanha, ja siitti Enoksen.

7 Ja eli sitte kahdeksansataa ja seitsemän ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

8 Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja kaksitoistakymmentä ajastaikaa, ja kuoli.

9 Enos oli yhdeksänkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Kenanin.

10 Ja eli sitte kahdeksansataa ja viisitoistakymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

11 Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja viisi ajastaikaa, ja kuoli.

12 Kenan oli seitsemänkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Mahalaleelin.

13 Ja eli sitte kahdeksansataa ja neljäkymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

14 Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja kymmenen ajastaikaa, ja kuoli.

15 Mahalaleel oli viiden ajastajan seitsemättäkymmentä vanha, ja siitti Jaredin.

16 Ja eli sitte kahdeksansataa ja kolmekymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

17 Ja koko hänen ikänsä oli kahdeksansataa yhdeksänkymmentä ja viisi ajastaikaa, ja kuoli.

18 Jared oli sadan ja kahdenseitsemättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Henokin.

19 Ja eli sitte kahdeksansataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

20 Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja kaksiseitsemättäkymmentä ajastaikaa, ja kuoli.

21 Henok oli viidenseitsemättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Metusalan.

22 Ja sitte kuin hän oli Metusalan siittänyt, pysyi hän jumalisessa elämässä kolmesataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

23 Ja koko hänen ikänsä oli kolmesataa ja viisiseitsemättäkymmentä ajastaikaa.

24 Ja hän eli jumalisesti: ja ei enää ollut; sillä Jumala otti hänen pois.

25 Metusala oli sadan ja seitsemän ajastajan yhdeksättäkymmentä vanha, ja siitti Lamekin.

26 Ja eli sitte seitsemänsataa ja kaksiyhdeksättäkymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

27 Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja yhdeksänseitsemättäkymmentä ajastaikaa, ja kuoli.

28 Lamek oli sadan ja kahden ajastajan yhdeksättäkymmentä vanha, ja siitti pojan.

29 Ja kutsui hänen nimensä Noa, sanoen: tämä on lohduttava meitä meidän vaivassamme ja töissämme maan päällä, jonka Herra kironnut on.

30 Sitte eli hän viisisataa yhdeksänkymmentä ja viisi ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.

31 Ja koko hänen ikänsä oli seitsemänsataa ja seitsemänkahdeksattakymmentä ajastaikaa, ja kuoli.

32 Noa oli viidensadan ajastajan vanha, ja siitti Semin, Hamin ja Japhetin.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #357

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

357. That “Cain’s anger was kindled” signifies that charity had departed, is evident from what is afterwards related of his killing his brother Abel, by whom is signified charity. Anger is a general affection resulting from whatever is opposed to self-love and its cupidities. This is plainly perceived in the world of evil spirits, for there exists there a general anger against the Lord, in consequence of evil spirits being in no charity, but in hatred, and whatever does not favor self-love [amori proprio] and the love of the world, excites opposition, which is manifested by anger. In the Word, “anger” “wrath” and even “fury” are frequently predicated of Jehovah, but they are of man, and are attributed to Jehovah because it so appears, for a reason mentioned above. Thus it is written in David:

He sent against them the anger of His nostril, and wrath, and fury, and trouble, and an immission of evil angels; He hath weighed a path for His anger, He withheld not their soul from death (Psalms 78:49-50).

Not that Jehovah ever sends anger upon anyone, but that men bring it upon themselves; nor does He send evil angels among them, but man draws them to himself. And therefore it is added, that He “hath weighed a path for His anger, and withheld not their soul from death;” and therefore it is said in Isaiah, “To Jehovah shall he come, and all that were incensed against Him shall be ashamed” (Isaiah 45:24), whence it is evident that “anger” signifies evils, or what is the same, a departure from charity.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.