¹ Ja Saaran elinaika oli sata ja seitsemänkolmattakymmentä ajastaikaa: ne olivat Saaran ikävuodet.

² Ja Saara kuoli Arban kaupungissa, joka (on) Hebron Kanaanin maalla. Niin tuli Abraham murehtimaan Saaraa ja itkemään häntä.

³ Sitte nousi hän kuolleensa tyköä; ja puhui Hetin lapsille sanoen:

⁴ Minä olen muukalainen ja kuitenkin asuvainen teidän tykönänne, antakaat minulle perintöhauta teidän tykönänne, haudatakseni minun kuolleeni, joka on minun edessäni.

⁵ Niin vastasivat Hetin lapset Abrahamia, sanoen hänelle:

⁶ Kuule meitä, rakas herra: sinä olet Jumalan ruhtinas meidän seassamme, hautaa sinun kuollees meidän parhaisiin hautoihimme: ei yksikään meistä sinua kiellä hautaamasta kuolluttas hänen hautaansa.

⁷ Niin Abraham nousi ja kumarsi itsensä maan kansan edessä, (nimittäin) Hetin lasten edessä.

⁸ Ja hän puhui heille, sanoen: jos teidän mielenne on, että minä hautaan minun kuolleeni, joka minun edessäni on; niin kuulkaat minua, ja rukoilkaat minun edestäni Ephronia Zoarin poikaa.

⁹ Että hän antais minulle Makpelan luolan, joka hänellä on, vainionsa perällä: täyden hinnan edestä antakaan sen minulle teidän keskellänne perintöhaudaksi.

¹⁰ Sillä Ephron asui Hetin lasten seassa. Niin vastasi Ephron Hetiläinen Abrahamia, Hetin poikain kuullen, kaikkein sisälle ja ulos käyväisten hänen kaupunkinsa portista, sanoen:

¹¹ Ei, minun herrani, vaan kuule minua; vainion minä annan sinulle, ja luolan, joka siinä on, annan minä sinulle: minun kansani lasten nähden annan minä sen sinulle; hautaa kuollees.

¹² Abraham kumarsi maan kansan edessä.

¹³ Ja puhui Ephronille maan kansan kuullen, sanoen: jos sinä minua kuulet: minä annan rahan vainion edestä, ota se minulta, ja minä hautaan minun kuolleeni siihen.

¹⁴ Ephron vastasi Abrahamia, sanoen hänelle:

¹⁵ Minun herrani, kuule minua: maa maksaa neljäsataa sikliä hopiaa; vaan mitä se on minun ja sinun välilläs? hautaa sinun kuollees.

¹⁶ Abraham kuuli Ephronia, ja punnitsi hänelle rahan, jonka hän nimittänyt oli Hetin lasten kuullen: neljäsataa sikliä hopiaa, käypää rahaa.

¹⁷ Ja niin vahvistettiin Ephronin vainio, joka Makpelassa on Mamren kohdalla, sekä pelto että luola joka siinä on, ja kaikki puut siinä vainiossa, jotka ympäri kaikissa sen rajoissa ovat.

¹⁸ (Kaikki ne tulivat) Abrahamille omaisuudeksi Hetin lasten nähden: kaikkein (nähden), jotka sisällekävivät hänen kaupunkinsa portista.

¹⁹ Ja sitte hautasi Abraham emäntänsä Saaran siihen luolaan, joka oli Makpelan vainiossa Mamren kohdalla; se on Hebron Kanaanin maalla:

²⁰ Niin vahvistettiin siis vainio ja luola, joka siinä oli, Abrahamille perintöhaudaksi, Hetin lapsilta.

¹ It happened after these things, that God tested Abraham, and said to him, "Abraham!" He said, "Here I am."

² He said, "Now take your son, your only son, whom you love, even Isaac, and go into the land of Moriah. Offer him there for a burnt offering on one of the mountains which I will tell you of."

³ Abraham rose early in the morning, and saddled his donkey, and took two of his young men with him, and Isaac his son. He split the wood for the burnt offering, and rose up, and went to the place of which God had told him.

⁴ On the third day Abraham lifted up his eyes, and saw the place far off.

⁵ Abraham said to his young men, "Stay here with the donkey. The boy and I will go yonder. We will worship, and come back to you."

⁶ Abraham took the wood of the burnt offering and laid it on Isaac his son. He took in his hand the fire and the knife. They both went together.

⁷ Isaac spoke to Abraham his father, and said, "My father?" He said, "Here I am, my son." He said, "Here is the fire and the wood, but where is the lamb for a burnt offering?"

⁸ Abraham said, "God will provide himself the lamb for a burnt offering, my son." So they both went together.

⁹ They came to the place which God had told him of. Abraham built the altar there, and laid the wood in order, bound Isaac his son, and laid him on the altar, on the wood.

¹⁰ Abraham stretched forth his hand, and took the knife to kill his son.

¹¹ The angel of Yahweh called to him out of the sky, and said, "Abraham, Abraham!" He said, "Here I am."

¹² He said, "Don't lay your hand on the boy, neither do anything to him. For now I know that you fear God, since you have not withheld your son, your only son, from me."

¹³ Abraham lifted up his eyes, and looked, and saw that behind him was a ram caught in the thicket by his horns. Abraham went and took the ram, and offered him up for a burnt offering instead of his son.

¹⁴ Abraham called the name of that place Yahweh Will Provide. As it is said to this day, "On Yahweh's mountain, it will be provided."

¹⁵ The angel of Yahweh called to Abraham a second time out of the sky,

¹⁶ and said, "I have sworn by myself, says Yahweh, because you have done this thing, and have not withheld your son, your only son,

¹⁷ that I will bless you greatly, and I will multiply your seed greatly like the stars of the heavens, and like the sand which is on the seashore. Your seed will possess the gate of his enemies.

¹⁸ In your seed will all the nations of the earth be blessed, because you have obeyed my voice."

¹⁹ So Abraham returned to his young men, and they rose up and went together to Beersheba. Abraham lived at Beersheba.

²⁰ It happened after these things, that it was told Abraham, saying, "Behold, Milcah, she also has borne children to your brother Nahor:

²¹ Uz his firstborn, Buz his brother, Kemuel the father of Aram,

²² Chesed, Hazo, Pildash, Jidlaph, and Bethuel."

²³ Bethuel became the father of Rebekah. These eight Milcah bore to Nahor, Abraham's brother.

²⁴ His concubine, whose name was Reumah, also bore Tebah, Gaham, Tahash, and Maacah.