Die Bibel

 

synty 15

Lernen

   

1 Kuin nämä olivat niin tapahtuneet, tuli Herran sana Abramin tykö näyssä, sanoen: älä pelkää Abram, minä olen sinun kilpes, ja sangen suuri palkkas.

2 Mutta Abram sanoi: Herra, Herra, mitäs minulle annat? minä lähden lapsetoinna täältä, ja minun huoneeni haltia on tämä Eleasari Damaskusta.

3 Ja Abram taas sanoi: mutta minulle et sinä antanut siementä. Ja katsos, minun kotopalkolliseni tulee minun perillisekseni.

4 Ja katso, Herran sana tuli hänen tykönsä, sanoen: ei tämä sinua peri: vaan joka sinun ruumiistas tulee, se tulee sinun perillisekses.

5 Niin hän vei hänen ulos, ja sanoi: katso taivaaseen ja lue tähdet, jos sinä ne taidat lukea. Ja sanoi hänelle: niin sinun siemenes on oleva.

6 (Abram) uskoi Herran, ja hän luki hänelle sen vanhurskaudeksi.

7 Ja sanoi hänelle: minä se Herra olen, joka vein sinun ulos Kaldean Uurista, antaakseni sinulle tämän maan omakses.

8 Ja hän sanoi: Herra, Herra, mistä minä tietäisin sen omistavani?

9 Ja hän sanoi hänelle: ota minulle kolmivuotinen hehkonen, ja kolmivuotinen vuohi, ja kolmivuotinen oinas: niin myös mettinen, ja nuori kyhkyläinen.

10 Ja hän otti hänelle nämät kaikki, ja jakoi keskeltä kahtia, ja pani itsekunkin osan toinen toisensa kohdalle; vaan lintuja ei hän jakanut.

11 Niin linnut tulivat lihain päälle; ja Abram karkotti ne.

12 Ja tapahtui auringon laskeissa, että raskas uni lankesi Abramin päälle: ja katso, hämmästys ja synkkä pimeys tuli hänen päällensä.

13 Niin hän sanoi Abramille: sinun pitää totisesti tietämän, että sinun siemenes tulee muukalaiseksi sille maalle, joka ei heidän omansa ole, ja he saattavat heitä orjaksi, ja vaivaavat heitä neljäsataa ajastaikaa.

14 Mutta sille kansalle, jonka orjana he ovat, kostan minä: ja sitte he lähtevät ulos suurella tavaralla.

15 Ja sinä menet isäis tykö rauhassa, ja haudataan hyvässä ijässä.

16 Vaan neljännessä miespolvessa he tänne palajavat: sillä Amorilaisten pahuus ei ole vielä täytetty.

17 Ja koska aurinko oli laskenut, ja pimeys joutunut: katso, pätsi suitsi, ja liekki kävi kappaleitten keskeltä.

18 Sinä päivänä teki Herra liiton Abramin kanssa, sanoen: sinun siemenelles annan minä tämän maan, hamasta Egyptin virrasta, niin suureen virtaan Phratiin asti.

19 Keniläiset, ja Kenitsiläiset, ja Kadmonilaiset,

20 Ja Hetiläiset, ja Pheresiläiset, ja Kalevan pojat,

21 Ja Amorilaiset, ja Kanaanealaiset, ja Gergesiläiset, ja Jebusilaiset.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #1796

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

1796. Is this Eliezer the Damascene. From what has just been said it is now evident that these words denote the external church; and the same appears from the signification of a “Damascene.” Damascus was the principal city of Syria, where there were remains of the worship of the Ancient Church, and whence came Eber, or the Hebrew nation, with which there was nothing but the external of the church (as before said, n. 1238, 1241), thus nothing but the stewardship of the house. That there is in these words something of despair, and consequently of the Lord’s temptation, is evident from the words themselves, and also from the consolation that follows respecting the internal church.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.