Die Bibel

 

synty 14

Lernen

   

1 Ja tapahtui Amraphelin Sinearin kuninkaan, Ariokin Elassarin kuninkaan, Kedorlaomerin Elamin kuninkaan, ja Tidealin pakanoitten kuninkaan aikana:

2 Että he sotivat Bereaa Sodoman kuningasta, ja Birsaa Gomorran kuningasta, ja Sineabia Adaman kuningasta, ja Semeberiä Zeboimin kuningasta, ja Belan, se on Zoarin, kuningasta vastaan.

3 Nämät kaikki tulivat yhteen Siddimin laaksossa; se on suolainen meri:

4 Sillä he olivat olleet kaksitoistakymmentä ajastaikaa kuningas Kedorlaomerin alla; mutta kolmantenatoistakymmenentenä ajastaikana olivat he hänestä luopuneet.

5 Neljäntenätoistakymmenentenä ajastaikana tuli Kedorlaomer, ja ne kuninkaat, kuin hänen kanssansa olivat, ja löivät ne Kalevan pojat Karnaimin Astarotissa, ja Susimin Hammissa; niin myös Emimin Sjaven Kirjataimissa:

6 Ja Horilaiset Seirin vuorella; siihen lakiaan paikkaan Pharaniin asti, korpea liki.

7 Ja he palasivat ja tulivat Mispatin lähteen tykö, se on Kades, ja löivät koko Amalekilaisten maan; niin myös Amorilaiset, jotka asuivat Hasesonin Tamarissa.

8 Niin läksivät Sodoman kuningas, ja Gomorran kuningas, ja Adaman kuningas, ja Zeboimin kuningas, ja Belan, se on Zoarin kuningas: ja hankitsivat sotaan heitä vastaan Siddimin laaksossa:

9 Kedorlaomeria Elamin kuningasta, ja Tibealia pakanoitten kuningasta, ja Amraphelia Sinearin kuningasta, ja Ariokia Elassarin kuningasta vastaan: neljä kuningasta viittä vastaan.

10 Ja Siddimin laaksossa oli monta maanpihkakuoppaa. Mutta Sodoman ja Gomorran kuningas siinä pakoon ja maahan lyötiin, ja jääneet pakenivat vuorille.

11 Ja he ottivat kaiken Sodoman ja Gomorran tavaran, ja kaiken heidän elatuksensa, ja menivät matkaansa.

12 Ja ottivat myös Lotin Abramin veljen pojan kanssansa, ja hänen tavaransa, ja menivät matkaansa,sillä hän asui Sodomassa.

13 Silloin tuli yksi joka päässyt oli, ja ilmoitti sen Abramille Hebrealaiselle, joka asui Mamren Amorilaisen lakeudella, joka Eskolin ja Anerin veli oli. Nämät olivat liitossa Abramin kanssa.

14 Koska Abram kuuli veljensä otetuksi kiini, varusti hän omaa kotona syntynyttä palveliaansa kolmesataa ja kahdeksantoistakymmentä, ja ajoi takaa heitä Daniin asti.

15 Jakoi itsensä ja karkasi heidän päällensä yöllä palvelioinensa, ja löi heitä: ja ajoi takaa hamaan Hobaan, joka on vasemmalla puolella Damaskua.

16 Ja toi jällensä kaiken tavaran: ja myös veljensä Lotin ja hänen tavaransa toi hän jällensä, niin myös vaimot ja väen.

17 Silloin meni Sodoman kuningas häntä vastaan, koska hän palasi lyömästä Kedorlaomeria, ja niitä kuninkaita hänen kanssansa: Sjaven lakeudella, joka kuninkaan laaksoksi kutsutaan.

18 Mutta Melkisedek Salemin kuningas toi leivän ja viinan: ja hän oli ylimmäisen Jumalan pappi.

19 Ja siunasi häntä, ja sanoi: siunattu ole sinä Abram sille kaikkein korkeimmalle Jumalalle, jonka taivas ja maa oma on.

20 Ja kiitetty olkoon kaikkein korkein Jumala, joka sinun vihollises antoi sinun käsiis. Ja (Abram) antoi hänelle kymmenykset kaikista.

21 Silloin Sodoman kuningas sanoi Abramille: anna minulle väki, ja pidä itse tavara.

22 Ja Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: Minä nostan minun käteni Herran kaikkein korkeimman Jumalan tykö, jonka taivas ja maa oma on:

23 Etten minä ota kaikesta sinun omastas lankaakaan eli kengän rihmaa, ettes sanoisi: minä olen Abramin äveriääksi tehnyt:

24 Ei suinkaan, paitsi sitä kuin nämät nuoret miehet syöneet ovat; ja niiden miesten osan, jotka minua seurasivat: Aner, Eskol ja Mamre, he saakoon osansa.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #1678

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

1678. They returned and came to En-mishpat, this is Kadesh. That this signifies a continuation, is evident from what goes before, and from what follows. Here now the falsities and the evils derived from them are treated of. The falsities are signified by “the Amalekite,” and the evils that were derived from them are signified by “the Amorite in Hazezon-tamar.” By “Kadesh” are signified truths, and also contentions about truths. Because the falsities, and the evils derived from them which the Lord conquered in His first combat, are here treated of, it is here said, “En-mishpat, this is Kadesh,” because there was contention about truths.

[2] That “Kadesh” signifies truths concerning which there is contention, is evident in Ezekiel, where the boundaries of the Holy Land are described:

The corner of the south southward from Tamar as far as the waters of Meriboth (contentions) Kadesh, an inheritance to the great sea, and the corner of the south southward (Ezekiel 47:19; 48:28)

where “the south” denotes the light of truth; its boundary, by which is signified contention about truths, is called “Kadesh.”

[3] Kadesh also was where Moses smote the rock, out of which waters came forth, which waters were called Meribah, from contention (Numbers 20:1-2, 11, (Numbers 20:11)13). By a “rock,” as is known, the Lord is signified; by “waters,” in the internal sense of the Word, are signified spiritual things, which are truths; they were called “the waters of Meribah” because there was contention about them. That they were also called “the waters of the contention of Kadesh,” is evident in Moses:

Ye rebelled against My mouth in the wilderness of Zin, in the contention of the assembly, to sanctify Me by the waters in their eyes. These are the waters of contention of Kadesh in the wilderness of Zin (Numbers 27:14; Deuteronomy 32:51).

So too it was to Kadesh that the spies returned from the land of Canaan, and Kadesh was the place where the Israelites murmured and contended, not being willing to enter into the land (Numbers 13:26).

[4] It is evident from these things that “En-mishpat,” or “the Fountain of Judgment,” or “the Fountain of Mishpat-Kadesh,” signifies contention about truths, and thus a continuation. As these are true historicals, and this occurred just as is here stated, it may appear as if such things were not represented and signified by the places to which Chedorlaomer came, and by the nations that he smote; but all the historicals in the Word are representative and significative, both those relating to places and nations, and also those relating to things done; as may be clearly seen from all things in both the historical and the prophetical parts of the Word.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.