Die Bibel

 

synty 1

Lernen

1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

3 Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus, ja valkeus tuli.

4 Ja Jumala näki valkeuden hyväksi. Niin Jumala eroitti valkeuden pimeydestä:

5 Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden kutsui hän yöksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta ensimäinen päivä.

6 Ja Jumala sanoi: tulkoon vahvuus vetten vaiheelle, eroittamaan vesiä vesistä.

7 Ja Jumala teki vahvuuden, ja eroitti vedet, jotka ovat vahvuuden alla, niistä vesistä, jotka ovat vahvuuden päällä: ja tapahtui niin.

8 Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta toinen päivä.

9 Ja Jumala sanoi: kokoontukoon vedet taivaan alla erinomaiseen paikkaan, niin että kuiva näkyy. Ja tapahtui niin.

10 Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja vetten kokoukset hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki sen hyväksi.

11 Ja Jumala sanoi: vihoittakoon maa, ja kasvakoon ruohon, jossa siemen on, ja hedelmälliset puut, jotka hedelmän kantavat lajinsa jälkeen, jossa sen siemen on maan päällä. Ja tapahtui niin.

12 Ja maa vihoitti ja kasvoi ruohon, jossa siemen oli lajinsa jälkeen, ja hedelmälliset puut, joiden siemen oli itsessänsä lajinsa jälkeen. Ja Jumala näki sen hyväksi.

13 Ja tuli ehtoosta ja aamusta kolmas päivä.

14 Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeudet taivaan vahvuuteen, eroittamaan päivää ja yötä: ja olkoon merkeiksi, ja ajoiksi, ja päiviksi ja vuosiksi.

15 Ja olkoon valkeudeksi taivaan vahvuudessa, paistamaan maan päälle. Ja tapahtui niin.

16 Ja Jumala teki kaksi suurta valkeutta: suuremman valkeuden päivää hallitsemaan, ja vähemmän valkeuden yötä hallitsemaan, ja tähdet.

17 Ja Jumala pani ne taivaan vahvuuteen, paistamaan maan päälle.

18 Ja hallitsemaan päivää ja yötä, ja eroittamaan valkeutta ja pimeyttä. Ja Jumala näki sen hyväksi.

19 Ja tuli ehtoosta ja aamusta naljäs päivä.

20 Ja Jumala sanoi: kuohuttakoon vedet yltäkyllä liikkuvaisia eläimiä, ja linnut lentäköön maan päällä taivaan avaruudessa.

21 Ja Jumala loi suuret valaskalat, ja kaikkinaiset liikkuvaiset eläimet, jotka vedet kuohuttivat yltäkyllä kunkin lajinsa jälkeen, ja kaikkinaiset siivilliset linnut, lajinsa jälkeen. Ja Jumala näki sen hyväksi.

22 Ja Jumala siunasi heitä, ja sanoi: olkaat hedelmälliset ja lisääntykäät, ja täyttäkäät meren vedet, ja linnut lisääntyköön veden päällä.

23 Ja tuli ehtoosta ja aamusta viides päivä.

24 Ja Jumala sanoi: tuottakoon maa eläimet lajinsa jälkeen, karjan, madot ja pedot maalle lajinsa jälkeen. Ja tapahtui niin.

25 Ja jumala teki pedot maalle lajinsa jälkeen, ja karjan lajinsa jälkeen, ja kaikkinaiset matelevaiset maalla lajinsa jälkeen. Ja jumala näki sen hyväksi.

26 Ja Jumala sanoi: tehkäämme ihminen meidän kuvaksemme, meidän muotomme jälkeen: ja he vallitkaan kalat meressä, ja taivaan linnut, ja karjan ja koko maan, ja kaikki, jotka maalla matelevat.

27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän sen loi: mieheksi ja vaimoksi loi hän heitä.

28 Ja Jumala siunasi heitä, ja Jumala sanoi heille: kasvakaat ja lisääntykäät ja täyttäkäät maata, ja tehkäät se teillenne alamaiseksi; ja vallitkaat kalat meressä, ja taivaan linnut, ja kaikki eläimet, jotka maalla liikkuvat.

29 Ja Jumala sanoi: katso, minä annoin teille kaikkinaiset ruohot, joissa siemen on koko maan päällä, ja kaikkinaiset hedelmälliset puut, ja puut, joissa siemen on, teille ruaksi

30 Ja kaikille eläimille maan päällä, ja kaikille taivaan linnuille, ja kaikille, jotka matelevat maan päällä, joissa elävä henki on, kaikkinaiset viheriäiset ruohot syötäväksi. Ja tapahtui niin.

31 Ja Jumala katsoi kaikkia, kuin hän tehnyt oli, ja katso, ne olivat sangen hyvät. Ja tuli ehtoosta ja aamusta se kuudes päivä.


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Aus Swedenborgs Werken

 

Arcana Coelestia #3235

studieren Sie diesen Abschnitt

  
/ 10837  
  

3235. And Abraham added, and took a woman. That this signifies another state of the Lord, whom Abraham represents, and that Abraham and Sarah represented the Lord as to the Divine celestial, and Abraham and Keturah as to the Divine spiritual, is evident from the things hitherto said and shown concerning Abraham and Sarah his wife, and from those here related concerning Abraham and Keturah. But as it is said that Abraham here represents another state of the Lord, and that Abraham and Sarah represented the Lord as to the Divine celestial, but Abraham and Keturah the Lord as to the Divine spiritual, it should be known what the Divine celestial is, and what the Divine spiritual.

[2] The Divine celestial and the Divine spiritual are such in respect to those who receive the Divine of the Lord, for the Lord appears to everyone according to the nature of him who receives, as may be seen from what has been said above (n. 1838, 1861), and is clearly manifest from the fact that the Lord appears in one way to the celestial, but in another to the spiritual; for to the celestial He appears as a sun, but to the spiritual as a moon (n. 1529-1531, 1838). The Lord appears to the celestial as a sun, because they are in celestial love, that is, in love to the Lord; but to the spiritual as a moon, because they are in spiritual love, that is, in charity toward the neighbor. The difference is like that between the light of the sun in the daytime and the light of the moon by night; it is also like the difference between the heat of the one and the heat of the other, from which springs vegetation. This is what is meant in the first chapter of Genesis by the words:

And God made two great lights, the greater light to rule the day, and the lesser light to rule the night (Genesis 1:16).

[3] Speaking generally, the Lord’s kingdom is both celestial and spiritual; that is, it consists of those who are celestial, and of those who are spiritual. And it is because the Divine of the Lord appears to the celestial as celestial, and to the spiritual as spiritual, that it is here said that Abraham and Sarah represented the Lord as to the Divine celestial, and that Abraham and Keturah represented Him as to the Divine spiritual. But as scarcely any know what the celestial is and what the spiritual, or who the celestial and the spiritual are, see what has already been said and shown concerning them, namely: What the celestial is, and what the spiritual (n. 1155, 1577, 1824, 2048, 2184, 2227, 2507): Who are celestial and who are spiritual (n. 2088, 2669, 2708, 2715): That the celestial man is a likeness of the Lord and does good from love, and the spiritual man is an image of the Lord and does good from faith (n. 50-52, 1013): That the celestial perceive truth from good, and that they never reason concerning truth (n. 202, 337, 607, 895, 1121, 2715): That in the celestial man good is implanted in his will part, but in the spiritual man it is implanted in his intellectual part, and that in this part a new will is created in those who are spiritual (n. 863, 875, 895, 897, 927, 1023, 1043, 1044, 2256): That the celestial from good itself see indefinite things, but that the spiritual, because they reason whether a thing is so, cannot attain to the first boundary of the light of the celestial (n. 2718): That the spiritual are in relative obscurity (n. 1043, 2708, 2715): That the Lord came into the world in order to save the spiritual (n. 2661, 2716, 2833, 2834).

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.