¹ Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

² Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

³ Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus, ja valkeus tuli.

⁴ Ja Jumala näki valkeuden hyväksi. Niin Jumala eroitti valkeuden pimeydestä:

⁵ Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden kutsui hän yöksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta ensimäinen päivä.

⁶ Ja Jumala sanoi: tulkoon vahvuus vetten vaiheelle, eroittamaan vesiä vesistä.

⁷ Ja Jumala teki vahvuuden, ja eroitti vedet, jotka ovat vahvuuden alla, niistä vesistä, jotka ovat vahvuuden päällä: ja tapahtui niin.

⁸ Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta toinen päivä.

⁹ Ja Jumala sanoi: kokoontukoon vedet taivaan alla erinomaiseen paikkaan, niin että kuiva näkyy. Ja tapahtui niin.

¹⁰ Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja vetten kokoukset hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki sen hyväksi.

¹¹ Ja Jumala sanoi: vihoittakoon maa, ja kasvakoon ruohon, jossa siemen on, ja hedelmälliset puut, jotka hedelmän kantavat lajinsa jälkeen, jossa sen siemen on maan päällä. Ja tapahtui niin.

¹² Ja maa vihoitti ja kasvoi ruohon, jossa siemen oli lajinsa jälkeen, ja hedelmälliset puut, joiden siemen oli itsessänsä lajinsa jälkeen. Ja Jumala näki sen hyväksi.

¹³ Ja tuli ehtoosta ja aamusta kolmas päivä.

¹⁴ Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeudet taivaan vahvuuteen, eroittamaan päivää ja yötä: ja olkoon merkeiksi, ja ajoiksi, ja päiviksi ja vuosiksi.

¹⁵ Ja olkoon valkeudeksi taivaan vahvuudessa, paistamaan maan päälle. Ja tapahtui niin.

¹⁶ Ja Jumala teki kaksi suurta valkeutta: suuremman valkeuden päivää hallitsemaan, ja vähemmän valkeuden yötä hallitsemaan, ja tähdet.

¹⁷ Ja Jumala pani ne taivaan vahvuuteen, paistamaan maan päälle.

¹⁸ Ja hallitsemaan päivää ja yötä, ja eroittamaan valkeutta ja pimeyttä. Ja Jumala näki sen hyväksi.

¹⁹ Ja tuli ehtoosta ja aamusta naljäs päivä.

²⁰ Ja Jumala sanoi: kuohuttakoon vedet yltäkyllä liikkuvaisia eläimiä, ja linnut lentäköön maan päällä taivaan avaruudessa.

²¹ Ja Jumala loi suuret valaskalat, ja kaikkinaiset liikkuvaiset eläimet, jotka vedet kuohuttivat yltäkyllä kunkin lajinsa jälkeen, ja kaikkinaiset siivilliset linnut, lajinsa jälkeen. Ja Jumala näki sen hyväksi.

²² Ja Jumala siunasi heitä, ja sanoi: olkaat hedelmälliset ja lisääntykäät, ja täyttäkäät meren vedet, ja linnut lisääntyköön veden päällä.

²³ Ja tuli ehtoosta ja aamusta viides päivä.

²⁴ Ja Jumala sanoi: tuottakoon maa eläimet lajinsa jälkeen, karjan, madot ja pedot maalle lajinsa jälkeen. Ja tapahtui niin.

²⁵ Ja jumala teki pedot maalle lajinsa jälkeen, ja karjan lajinsa jälkeen, ja kaikkinaiset matelevaiset maalla lajinsa jälkeen. Ja jumala näki sen hyväksi.

²⁶ Ja Jumala sanoi: tehkäämme ihminen meidän kuvaksemme, meidän muotomme jälkeen: ja he vallitkaan kalat meressä, ja taivaan linnut, ja karjan ja koko maan, ja kaikki, jotka maalla matelevat.

²⁷ Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän sen loi: mieheksi ja vaimoksi loi hän heitä.

²⁸ Ja Jumala siunasi heitä, ja Jumala sanoi heille: kasvakaat ja lisääntykäät ja täyttäkäät maata, ja tehkäät se teillenne alamaiseksi; ja vallitkaat kalat meressä, ja taivaan linnut, ja kaikki eläimet, jotka maalla liikkuvat.

²⁹ Ja Jumala sanoi: katso, minä annoin teille kaikkinaiset ruohot, joissa siemen on koko maan päällä, ja kaikkinaiset hedelmälliset puut, ja puut, joissa siemen on, teille ruaksi

³⁰ Ja kaikille eläimille maan päällä, ja kaikille taivaan linnuille, ja kaikille, jotka matelevat maan päällä, joissa elävä henki on, kaikkinaiset viheriäiset ruohot syötäväksi. Ja tapahtui niin.

³¹ Ja Jumala katsoi kaikkia, kuin hän tehnyt oli, ja katso, ne olivat sangen hyvät. Ja tuli ehtoosta ja aamusta se kuudes päivä.

¹ Riemuitkaat, te vanhurskaat, Herrassa; vakain pitää häntä kauniisti kiittämän.

² Kiittäkäät Herraa kanteleilla, veisatkaat hänelle kiitosta kymmenkielisellä psaltarilla.

³ Veisatkaat hänelle uusi virsi: veisatkaat jalosti kielten leikissä, helisemisellä.

⁴ Sillä Herran sana on totinen, ja mitä hän lupaa, sen hän vahvana pitää.

⁵ Hän rakastaa vanhurskautta ja tuomiota; maa on täynnänsä Herran laupiutta.

⁶ Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki heidän joukkonsa hänen suunsa hengellä.

⁷ Hän pitää koossa veden meressä niinkuin roukkiossa, ja kätkee syvyydet.

⁸ Peljätköön Herraa kaikki maa; häntä peljätköön kaikki maan piirin asuvaiset.

⁹ Sillä koska hän sanoo, niin se tapahtuu; jos hän käskee, niin se on tehty.

¹⁰ Herra tekee pakanain neuvot tyhjäksi; hän saattaa kansain ajatukset turhaksi.

¹¹ Mutta Herran neuvo pysyy ijankaikkisesti, hänen sydämensä ajatukset sukukunnasta sukukuntaan.

¹² Autuas on se kansa, jonka Herra on Jumala, se kansa, jonka hän itsellensä on perinnöksi valinnut.

¹³ Herra katsoi taivaasta alas, ja näki kaikki ihmisten lapset.

¹⁴ Vahvalta istuimeltansa katsoi hän kaikkia, jotka maan päällä asuvat.

¹⁵ Hän valmistaa kaikkein heidän sydämensä: hän ymmärtää kaikki heidän työnsä.

¹⁶ Ei kuningasta auta hänen suuri väkensä, eikä sankari vapahdeta suurella voimallansa.

¹⁷ Orhiit ei myös auta; ja heidän suuri väkevyytensä ei pelasta.

¹⁸ Katso, Herran silmät katsovat niitä, jotka häntä pelkäävät, jotka hänen laupiuteensa toivovat,

¹⁹ Että hän pelastais heidän sielunsa kuolemasta, ja elättäis heitä nälän aikana.

²⁰ Meidän sielumme odottaa Herraa, joka on meidän apumme ja kilpemme!

²¹ Sillä meidän sydämemme iloitsee hänessä, ja me toivomme hänen pyhään nimeensä.

²² Olkoon sinun laupiutes, Herra, meidän päällämme, niinkuin me sinuun uskallamme!