IBhayibheli

 

Daniel 5

Funda

   

1 Kuningas Belsassar laittoi suuret pidot tuhannelle ylimyksellensä, ja hän joi viiniä näiden tuhannen edessä.

2 Kun viini oli makeimmillaan, käski Belsassar tuoda ne kulta-ja hopea-astiat, jotka hänen isänsä Nebukadnessar oli ottanut Jerusalemin temppelistä, että kuningas ja hänen ylimyksensä, hänen puolisonsa ja sivuvaimonsa joisivat niistä.

3 Silloin tuotiin ne kulta-astiat, jotka oli otettu temppelistä, Jumalan huoneesta, Jerusalemista, ja niistä joivat kuningas ja hänen ylimyksensä, hänen puolisonsa ja sivuvaimonsa.

4 He joivat viiniä ja ylistivät kultaisia ja hopeisia, vaskisia, rautaisia, puisia ja kivisiä jumalia.

5 Sillä hetkellä ilmestyivät ihmiskäden sormet ja kirjoittivat kuninkaan palatsin kalkitulle seinälle, vastapäätä lampunjalkaa, ja kuningas näki käden, joka kirjoitti.

6 Silloin kuninkaan kasvot kalpenivat, ja hänen ajatuksensa peljästyttivät hänet; hänen lanteittensa nivelet herposivat, ja hänen polvensa tutisivat.

7 Kuningas huusi kovalla äänellä ja käski tuoda noidat, kaldealaiset ja tähtienselittäjät. Kuningas lausui ja sanoi Baabelin tietäjille: "Kuka ikinä voi lukea tämän kirjoituksen ja ilmoittaa minulle sen selityksen, hänet puetaan purppuraan, ja hänen kaulaansa pannaan kultakäädyt, ja hän on oleva yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä".

8 Silloin tulivat kaikki kuninkaan viisaat, mutta he eivät voineet lukea kirjoitusta eivätkä ilmoittaa kuninkaalle sen selitystä.

9 Kuningas Belsassar peljästyi silloin suuresti, ja hänen kasvonsa kalpenivat, ja hänen ylimyksensä tyrmistyivät.

10 Kuninkaan äiti tuli kuninkaan ja hänen ylimystensä puheen tähden pitohuoneeseen. Kuninkaan äiti lausui ja sanoi: "Eläköön kuningas iankaikkisesti! Älkööt sinun ajatuksesi peljättäkö sinua, älköötkä kasvosi kalvetko.

11 Sinun valtakunnassasi on mies, jossa on pyhien jumalien henki ja jolla sinun isäsi päivinä havaittiin olevan valistus ja ymmärrys ynnä viisaus, samankaltainen kuin jumalien; hänet asetti isäsi, kuningas Nebukadnessar, tietäjäin, noitien, kaldealaisten ja tähtienselittäjäin päämieheksi-sinun isäsi, kuningas-

12 sentähden, että erinomainen henki ja tieto ynnä myös taito selittää unia, arvata arvoituksia ja ratkaista ongelmia havaittiin juuri hänessä, Danielissa, jolle kuningas oli antanut nimen Beltsassar. Kutsuttakoon nyt Daniel, niin hän ilmoittaa selityksen."

13 Silloin Daniel tuotiin kuninkaan eteen. Kuningas lausui ja sanoi Danielille: "Oletko sinä Daniel, joka on niitä juutalaisia pakkosiirtolaisia, mitkä minun isäni, kuningas, on tuonut Juudasta?

14 Minä olen kuullut sinusta, että sinussa on jumalien henki ja että sinussa on havaittu valistus, taito ja erinomainen viisaus.

15 Ja nyt tuotiin minun eteeni viisaat ja noidat lukemaan tätä kirjoitusta ja ilmoittamaan minulle sen selitys, mutta he eivät voineet sen selitystä ilmoittaa.

16 Mutta sinun minä olen kuullut voivan antaa selityksiä ja ratkaista ongelmia. Nyt siis, jos voit lukea kirjoituksen ja ilmoittaa minulle sen selityksen, niin sinut puetaan purppuraan, ja kultakäädyt pannaan sinun kaulaasi, ja sinä olet oleva yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä."

17 Silloin Daniel vastasi ja sanoi kuninkaalle: "Lahjasi pidä itse, ja antimesi anna toiselle. Mutta kirjoituksen minä luen kuninkaalle ja ilmoitan hänelle sen selityksen.

18 Sinä kuningas! Korkein Jumala antoi sinun isällesi Nebukadnessarille kuninkuuden, voiman, kunnian ja valtasuuruuden.

19 Ja sen voiman tähden, jonka hän oli hänelle antanut, vapisivat kaikki kansat, kansakunnat ja kielet ja pelkäsivät hänen edessään. Hän tappoi, kenen hän tahtoi, hän jätti henkiin, kenen hän tahtoi, hän ylensi, kenen hän tahtoi, hän alensi, kenen hän tahtoi.

20 Mutta kun hänen sydämensä paisui ja hänen henkensä kävi korskeaksi ja ylpeäksi, syöstiin hänet kuninkaalliselta valtaistuimeltansa, ja hänen kunniansa otettiin häneltä pois.

21 Hänet ajettiin pois ihmisten seasta, ja hänen sydämensä tuli eläinten sydämen kaltaiseksi; hänen asuntonsa oli villiaasien parissa, ja hän joutui syömään ruohoa niinkuin raavaat; hänen ruumiinsa kastui taivaan kasteesta, kunnes hän tuli tuntemaan, että korkein Jumala hallitsee ihmisten valtakuntaa ja asettaa sen päämieheksi, kenen hän tahtoo.

22 Mutta sinä, hänen poikansa Belsassar, et ole nöyryyttänyt sydäntäsi, vaikka tämän kaiken tiesit;

23 vaan sinä olet korottanut itsesi taivaan Herraa vastaan: hänen huoneensa astiat on tuotu sinun eteesi, ja sinä ja sinun ylimyksesi, sinun puolisosi ja sivuvaimosi olette juoneet niistä viiniä, ja sinä olet ylistänyt hopeisia ja kultaisia, vaskisia, rautaisia, puisia ja kivisiä jumalia, jotka eivät näe, eivät kuule eivätkä mitään tiedä. Mutta sitä Jumalaa, jonka kädessä on sinun henkesi ja kaikki sinun tiesi, sinä et ole kunnioittanut.

24 Sentähden on tämä käsi lähetetty hänen tyköänsä ja tämä kirjoitus kirjoitettu.

25 Ja tämä on kirjoitus, joka on tuonne kirjoitettu: 'Mene, mene, tekel, ufarsin'.

26 Ja tämä on sen selitys: mene merkitsee: Jumala on laskenut sinun valtakuntasi luvun ja on tehnyt siitä lopun.

27 Tekel: sinut on vaa'alla punnittu ja köykäiseksi havaittu.

28 Peres: sinun valtakuntasi on pirstottu ja annettu meedialaisille ja persialaisille."

29 Silloin Belsassar antoi käskyn, että Daniel oli puettava purppuraan ja kultakäädyt pantava hänen kaulaansa ja julistettava, että hän oli oleva yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä.

30 Samana yönä tapettiin Belsassar, kaldealaisten kuningas,

31 ja Daarejaves, meedialainen, sai haltuunsa valtakunnan ollessaan noin kuudenkymmenen kahden vuoden ikäinen.

   

Okususelwe Emisebenzini kaSwedenborg

 

Apocalypse Explained #586

Funda lesi Sigaba

  
Yiya esigabeni / 1232  
  

586. That they should not adore demons, signifies that they should not worship their own cupidities. This is evident from the signification of "to adore," as being to worship, and from the signification of "demons," as being evil cupidities. "Demons" are evil cupidities because by demons infernal spirits are meant, and all spirits that are in the hells are nothing but evil cupidities; for all spirits that are in the hells, as well as all angels in the heavens, are from the human race; and every man after death becomes such as his life has been in the world, consequently such as his affection has been; therefore after death man is wholly his affection, a good man the affection of good and truth, and an evil man the affection of evil and falsity. Moreover, every man after death thinks, wills, speaks, and acts in accordance with his affection. The affection of evil and falsity is what is called cupidity, and is what is signified by "demon. "

[2] But what is meant by "worshiping demons" shall also be told briefly. Every man is associated with spirits; without association and conjunction with them no one can live; and the spirits with man are such as his affections or cupidities are; therefore when man in his worship does not look to the Lord or to the neighbor, but looks to himself and to the world, that is, when he worships God for the sole end of being carried to honors, and of gaining wealth, or of being able to do injury to others, then he worships demons; for then the Lord is not present in his worship, but infernal spirits are present, who are closely associated with him. These spirits are so insane as to believe that they are gods, and that they are to be worshiped; for every spirit, as well as every man, who is in the love of self, is eager to be worshiped as a god; consequently this insane cupidity continues with men after death, when they become demon-spirits; and this is what is signified by "adoring demons."

[3] This worship is meant also by "sacrificing to demons." In Moses:

They provoked Him to jealousy with strange gods, with abominations they made Him angry. They sacrificed to demons that were not God, to gods that they knew not (Deuteronomy 32:16, 17).

The sons of Israel shall sacrifice at the entrance of the tent, and they shall no more sacrifice their sacrifices unto demons, after whom they go whoring (Leviticus 17:7).

The sacrifices that were offered at the entrance of the tent represented the worship of the Lord, because the altar, and also the tabernacle, represented heaven where the Lord is present; but the sacrifices that were offered elsewhere represented worship where the Lord is not present, thus the worship of demons; this was because all things at that time were representative.

[4] In David:

They sacrificed their sons and their daughters unto demons (Psalms 106:37).

This was altogether infernal; but in the spiritual sense "to sacrifice sons and daughters" signified to pervert and destroy the truths and goods of the church by evil cupidities; "sons" signifying the truths of the church, and "daughters" its goods.

[5] In Isaiah:

The tziim shall encounter the ijim, and the demon of the wood shall meet his fellow, the night-monster shall also settle there and find for itself rest (Isaiah 34:14).

This treats of the total devastation of the church by corporeal and merely natural lusts, from which flow forth falsities and evils of every kind; such lusts are signified by "the tziim and the ijim," also by "the night-monster, and the demon of the wood" (or satyr).

[6] So elsewhere in the same:

The tziim shall sing 1 there, and their houses shall be full of ochim, and the daughters of the owl shall dwell there, and the demons of the wood shall dance there (Isaiah 13:21).

This is said of Babylon; that there are such corporeal and purely natural lusts with those who are meant by Babylon, and that these constitute the life of their mind is signified by "their houses shall be full of such things," and "they shall dwell and dance there." "House" signifies the mind or disposition of man, with the things therein; "daughters of the owl" signify falsities, and "demons of the wood" (or satyrs) cupidities merely corporeal. Like things are said of Babylon in Revelation:

Babylon is become a habitation of demons, and a hold of every unclean spirit, and a hold of every unclean and hateful bird (Revelation 18:2).

The demons cast out by the Lord, by which many were then obsessed, signify falsities of every kind by which the church was infested, and from which it was delivered by the Lord (as in Matthew 8:16, 28; 9:32, 33; 10:8; 12:22; 15:22; Mark 1:32-34; Luke 4:33-38, 41; 8:2, 26-40; 9:1, 37-44, 49, 50; 13:32; and elsewhere).

Imibhalo yaphansi:

1. Latin has "sing," the Hebrew "lie," as also in AE 1029; AR 548, 757.

  
Yiya esigabeni / 1232  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for their permission to use this translation.

IBhayibheli

 

Jeremiah 10:15

Funda

       

15 They are vanity, and the work of errors: in the time of their visitation they shall perish.