IBhayibheli

 

1 Samuel 17

Funda

   

1 Mutta filistealaiset kokosivat joukkonsa sotaan, ja he kokoontuivat lähelle Sookoa, joka on Juudassa. Ja he leiriytyivät Sookon ja Asekan välille, Efes-Dammimiin.

2 Saul ja Israelin miehet olivat myös kokoontuneet ja leiriytyneet Tammilaaksoon; ja he asettuivat sotarintaan filistealaisia vastaan.

3 Filistealaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja israelilaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja laakso oli heidän välillänsä.

4 Niin filistealaisten joukoista tuli kaksintaistelija nimeltä Goljat, kotoisin Gatista. Hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen.

5 Hänellä oli vaskikypäri päässänsä ja suomuspanssari yllänsä, ja rintahaarniska, joka painoi viisituhatta sekeliä, oli vaskea.

6 Ja hänellä oli säärissään vaskivarukset ja selässään vaskikeihäs.

7 Hänen peitsensä varsi oli niinkuin kangastukki, ja hänen peitsensä kärki, joka painoi kuusisataa sekeliä, oli rautaa. Ja kilvenkantaja kävi hänen edellänsä.

8 Hän astui esiin ja huusi Israelin taisteluriveille sanoen: "Miksi te lähditte sotaan ja asetuitte sotarintaan? Minä olen filistealainen, ja te olette Saulin palvelijoita; valitkaa joukostanne mies, joka tulee tänne minun luokseni.

9 Jos hän kykenee taistelemaan minua vastaan ja surmaa minut, niin me olemme teidän palvelijanne; mutta jos minä voitan ja surmaan hänet, niin te olette meidän palvelijamme ja palvelette meitä."

10 Ja filistealainen sanoi vielä: "Minä olen tänä päivänä häväissyt Israelin taistelurivit. Antakaa tänne mies, niin me taistelemme keskenämme."

11 Kun Saul ja koko Israel kuuli nämä filistealaisen puheet, valtasi heidät kauhu, ja he pelkäsivät suuresti.

12 Mutta Daavid oli sen efratilaisen miehen poika Juudan Beetlehemistä, jonka nimi oli Iisai, ja tällä oli kahdeksan poikaa; hän oli Saulin aikana jo vanha, iäkäs mies.

13 Ja Iisain kolme vanhinta poikaa oli seurannut Saulia sotaan; ja näiden hänen kolmen sotaan lähteneen poikansa nimet olivat: esikoisen Eliab, toisen Abinadab ja kolmannen Samma.

14 Daavid oli nuorin. Ja nuo kolme vanhinta olivat seuranneet Saulia.

15 Mutta Daavid lähti tuontuostakin Saulin luota Beetlehemiin kaitsemaan isänsä lampaita.

16 Ja filistealainen astui esiin haastaen taisteluun joka aamu ja ilta, neljänäkymmenenä päivänä.

17 Ja Iisai sanoi pojallensa Daavidille: "Ota veljillesi eefa-mitta näitä paahdettuja jyviä ja nämä kymmenen leipää, ja vie ne kiiruusti leiriin veljillesi.

18 Ja vie nämä kymmenen juustoa tuhannenpäämiehelle. Tiedustele veljiesi vointia ja hanki varmuus, että lähetys on heille saapunut.

19 Saul ja he ynnä kaikki Israelin miehet ovat Tammilaaksossa sotimassa filistealaisia vastaan."

20 Varhain seuraavana aamuna Daavid jätti lampaat vartijan haltuun, otti kantamuksensa ja lähti matkalle, niinkuin Iisai oli häntä käskenyt. Kun hän tuli leiriin, lähti sotaväki taistelurintaan ja nosti sotahuudon.

21 Ja Israel ja filistealaiset asettuivat sotarintaan toisiansa vastaan.

22 Niin Daavid heitti tavarat selästänsä kuormaston vartijalle ja riensi sotarintaan; ja sinne tultuaan hän tervehti veljiänsä.

23 Kun hän puhutteli heitä, niin katso, kaksintaistelija, Goljat niminen filistealainen, kotoisin Gatista, tuli filistealaisten taisteluriveistä ja puhui niinkuin ennenkin; ja Daavid kuuli sen.

24 Ja kun israelilaiset näkivät tuon miehen, pakenivat he häntä kaikki ja pelkäsivät suuresti.

25 Ja Israelin miehet sanoivat: "Katsokaa miestä, joka tuolla tulee! Hän tulee häpäisemään Israelia. Mutta sen miehen, joka surmaa hänet, kuningas tekee hyvin rikkaaksi ja antaa hänelle tyttärensä ja tekee hänen isänsä perheen veroista vapaaksi Israelissa."

26 Niin Daavid sanoi miehille, jotka seisoivat siinä hänen kanssaan: "Mitä saa se mies, joka surmaa tuon filistealaisen ja poistaa häväistyksen Israelista? Sillä mikä tuo ympärileikkaamaton filistealainen on häpäisemään elävän Jumalan taistelurivejä?"

27 Väki sanoi hänelle saman, minkä ennenkin: sen ja sen saa se mies, joka surmaa hänet.

28 Mutta kun hänen vanhin veljensä Eliab kuuli hänen puhuvan miesten kanssa, vihastui Eliab Daavidiin ja sanoi: "Miksi sinä olet tullut tänne, ja kenelle olet jättänyt sen pienen lammaslauman siellä erämaassa? Minä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi; sinä olet tullut tänne katsomaan sotaa."

29 Daavid vastasi: "Mitä minä sitten olen tehnyt? Saaneehan tuon verran kysyä."

30 Ja hän kääntyi hänen luotansa toisen puoleen ja kysyi niinkuin ennenkin; ja väki vastasi hänelle samoin kuin äsken.

31 Mutta tuli tunnetuksi, mitä Daavid oli puhunut; ja se kerrottiin Saulille, ja tämä noudatti hänet luoksensa.

32 Ja Daavid sanoi Saulille: "Älköön kenenkään mieli masentuko hänen tähtensä. Palvelijasi käy taistelemaan tuota filistealaista vastaan."

33 Saul sanoi Daavidille: "Et sinä voi mennä tuota filistealaista vastaan etkä taistella hänen kanssaan, sillä sinä olet nuorukainen, mutta hän on sotilas nuoruudestansa saakka".

34 Mutta Daavid sanoi Saulille: "Palvelijasi on ollut kaitsemassa isänsä lampaita. Jos leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumasta,

35 niin minä hyökkäsin sen jälkeen, löin sen maahan ja tempasin saaliin sen suusta; ja jos se karkasi minua vastaan, niin minä tartuin sen partaan, löin sen maahan ja tapoin sen.

36 Kun palvelijasi on lyönyt maahan sekä leijonan että karhun, niin tuolle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle käy niinkuin niille; sillä hän on häväissyt elävän Jumalan taistelurivejä."

37 Ja Daavid sanoi: "Herra, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tämän filistealaisen käsistä". Silloin Saul sanoi Daavidille: "Mene; Herra olkoon sinun kanssasi".

38 Ja Saul puki takkinsa Daavidin ylle ja pani vaskikypärin hänen päähänsä sekä panssarin hänen yllensä.

39 Ja Daavid sitoi hänen miekkansa vyölleen takin päälle ja yritti käydä, sillä hän ei ollut koskaan sellaisia koettanut. Niin Daavid sanoi Saulille: "En minä voi näissä käydä, sillä en ole koskaan tällaisia koettanut". Ja Daavid riisui ne päältänsä.

40 Ja hän otti sauvansa käteensä, valitsi purosta viisi sileätä kiveä, pani ne paimenlaukkuun, joka hänellä oli linkokivisäiliönä, otti lingon käteensä ja meni filistealaista vastaan.

41 Ja filistealainen tuli yhä lähemmäksi Daavidia, ja kilvenkantaja kulki hänen edellänsä.

42 Kun filistealainen katsahti ja näki Daavidin, halveksi hän häntä; sillä hän oli vielä nuorukainen, verevä ja kaunis näöltään.

43 Niin filistealainen sanoi Daavidille: "Olenko minä koira, kun tulet sauva kädessä minua vastaan?" Ja filistealainen kiroili Daavidia vannoen jumaliensa kautta.

44 Sitten filistealainen sanoi Daavidille: "Tule tänne minun luokseni, niin minä annan sinun lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille".

45 Mutta Daavid sanoi filistealaiselle: "Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään voimalla, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen, Israelin sotajoukon Jumalan, jota sinä olet häväissyt.

46 Tänä päivänä Herra antaa sinut minun käsiini, ja minä surmaan sinut, katkaisen sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänä päivänä taivaan linnuille ja metsän pedoille; ja kaikki maat tulevat tietämään, että Israelilla on Jumala.

47 Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla; sillä sota on Herran, ja hän antaa teidät meidän käsiimme."

48 Kun filistealainen lähti tulemaan ja lähestyi Daavidia, niin Daavid juoksi nopeasti sotarintaan filistealaista vastaan.

49 Ja Daavid pisti kätensä reppuunsa ja otti sieltä kiven, linkosi ja satutti filistealaista otsaan, niin että kivi upposi hänen otsaansa, ja hän kaatui maahan kasvoillensa.

50 Niin sai Daavid voiton filistealaisesta lingolla ja kivellä ja löi filistealaisen kuoliaaksi, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään.

51 Sitten Daavid juoksi ja asettui filistealaisen ääreen, tarttui hänen miekkaansa, veti sen tupesta ja tappoi hänet ja löi sillä häneltä pään poikki. Kun filistealaiset näkivät, että heidän sankarinsa oli kuollut, pakenivat he.

52 Mutta Israelin ja Juudan miehet nousivat, nostivat sotahuudon ja ajoivat filistealaisia takaa laakson suulle ja Ekronin porteille saakka; ja filistealaisia kaatui surmattuina Saaraimin tiellä, aina Gatiin ja Ekroniin saakka.

53 Sitten israelilaiset palasivat ajamasta filistealaisia takaa ja ryöstivät heidän leirinsä.

54 Ja Daavid otti filistealaisen pään ja vei sen Jerusalemiin, mutta hänen aseensa hän asetti majaansa.

55 Kun Saul näki Daavidin menevän filistealaista vastaan, kysyi hän sotapäälliköltään Abnerilta: "Kenen poika tuo nuorukainen on, Abner?" Abner vastasi: "Niin totta kuin sinä, kuningas, elät, minä en sitä tiedä".

56 Niin kuningas sanoi: "Kysele sitten, kenen poika tuo nuori mies on".

57 Ja kun Daavid palasi takaisin surmattuaan filistealaisen, otti Abner hänet ja vei hänet Saulin eteen, ja hänellä oli kädessään filistealaisen pää.

58 Niin Saul kysyi häneltä: "Kenen poika sinä olet, nuorukainen?" Daavid vastasi: "Palvelijasi beetlehemiläisen Iisain poika".

   

Amazwana

 

Behind

  

To be behind, (Genesis 18:10), signifies not to be joined together, but at his back. What is separated from any one, this is represented in another life, by a kind of rejection, as it were, to the back. (Arcana Coelestia 2196)

In Genesis 19:17, this signifies being away from doctrinal things. (Arcana Coelestia 2417)

In Genesis 16:13, Here, behind, or after, signifies within or above, or an interior or superior principle.

In Revelation 1:10, 'behind' signifies that people who do not approach the Lord only (Apocalypse Revealed 42)

(Izinkomba: Arcana Coelestia 1955)

Okususelwe Emisebenzini kaSwedenborg

 

Arcana Coelestia #2417

Funda lesi Sigaba

  
Yiya esigabeni / 10837  
  

2417. 'Do not look back behind you' means that he was not to look to matters of doctrine. This is clear from the meaning of 'looking back behind him' when the city was behind him and the mountain in front of him; for 'a city' means doctrinal teaching, 402, 2268, 2451, while 'a mountain' means love and charity, 795, 1430. That this is the meaning will be evident in the explanation at verse 26, where it is said that his wife looked back behind him and she became a pillar of salt. Anyone may recognize that these words - 'looking back behind him' - have some Divine arcanum within them and that this lies too far down to be visible. For looking back behind him seems to involve nothing reprehensible at all, and yet it is of such great importance that it is said that he was to escape for his life, that is, he was to be concerned about his life to eternity by not looking back behind him. What is meant by looking to matters of doctrine however will be seen in what follows.

[2] Here let it be merely stated what doctrinal teaching is. Such teaching is twofold: one kind has to do with love and charity, the other with faith. Each of the Lord's Churches at the outset, while still very young and virginal, neither possesses nor desires any other doctrinal teaching than that which has to do with charity, for this has to do with life. In course of time however a Church turns away from this kind of teaching until it starts to despise it and at length to reject it, at which point it acknowledges no other kind of teaching than that called the doctrine of faith. And when it separates faith from charity such doctrinal teaching colludes with a life of evil.

[3] This was so with the Primitive or gentile Church after the Lord's Coming. At the outset it possessed no other doctrinal teaching than that which had to do with love and charity, for such is what the Lord Himself taught, see 2371 (end). But after His time, as love and charity started to grow cold, doctrinal teaching regarding faith gradually crept in, and with it disagreements and heresies which increased as men leant more and more towards that kind of teaching.

[4] Something similar had happened to the Ancient Church which came after the Flood and which was spread throughout so many kingdoms, 2385. This Church at the outset knew no other teaching than that which had to do with charity, for that teaching looked towards and permeated life; and so they were concerned about their eternal welfare. After a time however some people started to foster doctrinal teaching about faith which they at length separated from charity. Members of this Church called such people 'Ham' however because they led a life of evil, see 1062, 1063, 1076.

[5] The Most Ancient Church which existed before the Flood and which was pre-eminently called Man enjoyed the perception itself of love to the Lord and charity towards the neighbour, and so had teaching about love and charity inscribed within them. But there also existed at that time those who fostered faith, and when these at length separated it from charity they were called Cain, for Cain means such faith, and Abel whom he killed means charity; see the explanation to Genesis 4.

[6] From this it becomes clear that doctrinal teaching is twofold, one kind having to do with charity, the other with faith, although in themselves the two are one, for teaching to do with charity includes everything to do with faith. But when doctrinal teaching comes to be drawn solely from things to do with faith, such teaching is said to be twofold because faith is separated from charity. Their separation at the present day becomes clear from the consideration that what charity is, and what the neighbour, is utterly unknown. People whose teaching is solely about faith know of charity towards the neighbour as nothing other than giving what is their own to others and taking pity on everyone, for they call everyone their neighbour indiscriminately, when in fact charity consists in all the good residing with the individual - in his affection, and in his ardent zeal, and consequently in his life - while the neighbour consists in all the good residing with people which affects the individual. Consequently the neighbour consists in people with whom good resides - and quite distinctly and separately from one person to the next.

[7] For example, charity and mercy are present with him who exercises righteousness and judgement by punishing the evil and rewarding the good. Charity resides within the punishment of the evil, for he who imposes the punishment is moved by a strong desire to correct the one who is punished and at the same time to protect others from the evil he may do to them. For when he imposes it he is concerned about and desires the good of him who does evil or is an enemy, as well as being concerned about and desiring the good of others and of the state, which concern and desire spring from charity towards the neighbour. The same holds true with every other kind of good of life, for such good cannot possibly exist if it does not spring from charity towards the neighbour, since this is what charity looks to and embodies within itself.

[8] There being so much obscurity, as has been stated, as to what charity is and what the neighbour, it is plain that after doctrinal teaching to do with faith has seized the chief position, teaching to do with charity is then one of those things that have been lost. Yet it was the latter teaching alone that was fostered in the Ancient Church. They went so far as to categorize all kinds of good that flow from charity towards the neighbour, that is, to categorize all in whom good was present. In doing so they made many distinctions to which they gave names, calling them the poor, the wretched, the oppressed, the sick, the naked, the hungry, the thirsty, the prisoners or those in prison, the. sojourners, the orphans, and the widows. Some they also called the lame, the blind, the deaf, the dumb, and the maimed, and many other names besides these. It was in accordance with this kind of teaching that the Lord spoke in the Old Testament Word, and it explains why such expressions occur so frequently there; and it was in accordance with the same that the Lord Himself spoke, as in Matthew 25:35-36, 38-40, 42-45; Luke 14:13, 21; and many times elsewhere. This is why those names have quite a different meaning in the internal sense. So that doctrinal teaching regarding charity may be restored therefore, some discussion will in the Lord's Divine mercy appear further on as to who such people are, and what charity is, and what the neighbour, generally and specifically.

  
Yiya esigabeni / 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.