圣经文本

 

synty第17章

学习

   

1 Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.

2 Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti."

3 Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen:

4 "Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä.

5 Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän.

6 Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita.

7 Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala,

8 ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa."

9 Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Mutta sinä pidä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen.

10 Ja tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne.

11 Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän.

12 Sukupolvesta sukupolveen ympärileikattakoon jokainen poikalapsi teidän keskuudessanne kahdeksan päivän vanhana, niin hyvin kotona syntynyt palvelija kuin muukalaiselta, keneltä tahansa, rahalla ostettu, joka ei ole sinun jälkeläisiäsi.

13 Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi; ja niin minun liittoni on oleva merkitty teidän lihaanne iankaikkiseksi liitoksi.

14 Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa; hän on rikkonut minun liittoni."

15 Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää Saaraiksi, vaan Saara olkoon hänen nimensä.

16 Ja minä siunaan häntä ja annan hänestäkin sinulle pojan; niin, minä siunaan häntä, ja hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita."

17 Aabraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, sillä hän ajatteli sydämessään: "Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää?"

18 Ja Aabraham sanoi Jumalalle: "Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!"

19 Niin Jumala sanoi: "Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä teen liittoni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisillensä.

20 Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä ylen runsaasti. Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan.

21 Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää tähän aikaan tulevana vuonna."

22 Kun Jumala oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, kohosi hän ylös hänen luotansa.

23 Ja Aabraham otti poikansa Ismaelin sekä kaikki kotona syntyneet ja kaikki rahalla ostamansa palvelijat, kaikki Aabrahamin perheen miehenpuolet, ja ympärileikkasi sinä samana päivänä heidän esinahkansa lihan, niinkuin Jumala oli hänelle sanonut.

24 Aabraham oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.

25 Ja hänen poikansa Ismael oli kolmentoista vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.

26 Aabraham ja hänen poikansa Ismael ympärileikattiin sinä samana päivänä;

27 ja kaikki hänen perheensä miehet, sekä kotona syntyneet että muukalaisilta rahalla ostetut, ympärileikattiin hänen kanssaan.

   

来自斯威登堡的著作

 

Arcana Coelestia#2109

学习本章节

  
/10837  
  

2109. A son of thirteen years. That this signifies holy remains, may be seen from the signification of “ten,” as being remains (explained above, n. 576, 1988); and from the signification of “three,” as being what is holy (see n. 720, 901). Thus the number “thirteen,” being composed of ten and three, signifies holy remains. (That numbers in the Word signify actual things, may be seen above, n. 482, 487, 488, 493, 575, 647, 648, 755, 813, 893. What the remains with man are, has been stated above, n. 468, 530, 561, 660, 1050, 1906)

  
/10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.

来自斯威登堡的著作

 

Arcana Coelestia#813

学习本章节

  
/10837  
  

813. That this signifies the last limit of the Most Ancient Church, and that “a hundred and fifty” is the last limit, and the first, cannot indeed be so well confirmed from the Word as can the more simple numbers, which are frequently occurring. And yet it is evident from the mention of the number “fifteen” (concerning which above at verse 20), which signifies so few as to be scarcely any; and this is still more the case with the number “a hundred and fifty” composed of fifteen multiplied by ten, which last signifies remains. The multiplication of a few (like the multiplication of a half, a fourth, or a tenth), makes it still less, so that at length it becomes almost none, consequently the end or last limit. The same number occurs in the following chapter (Genesis 8:3), where it is said: “the waters receded at the end of a hundred and fifty days” with the same signification.

[2] The numbers mentioned in the Word are to be understood in a sense entirely abstracted from that of the letter. They are introduced (as has been said and shown before) merely to connect together the historic series that is in the sense of the letter. Thus where “seven” occurs, it signifies what is holy, entirely apart from the times and measures with which the number is commonly joined. For the angels, who perceive the internal sense of the Word, know nothing of time and measure, still less of the number designated; and yet they understand the Word fully, when it is being read by man. When therefore a number anywhere occurs, they can have no idea of any number, but of the thing signified by the number. So here by this number they understand that it denotes the last limit of the Most Ancient Church; and in the following chapter (verse 3), that it denotes the first limit of the Ancient or new Church.

  
/10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.