圣经文本

 

synty第17章

学习

   

1 Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.

2 Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti."

3 Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen:

4 "Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä.

5 Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän.

6 Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita.

7 Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala,

8 ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa."

9 Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Mutta sinä pidä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen.

10 Ja tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne.

11 Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän.

12 Sukupolvesta sukupolveen ympärileikattakoon jokainen poikalapsi teidän keskuudessanne kahdeksan päivän vanhana, niin hyvin kotona syntynyt palvelija kuin muukalaiselta, keneltä tahansa, rahalla ostettu, joka ei ole sinun jälkeläisiäsi.

13 Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi; ja niin minun liittoni on oleva merkitty teidän lihaanne iankaikkiseksi liitoksi.

14 Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa; hän on rikkonut minun liittoni."

15 Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää Saaraiksi, vaan Saara olkoon hänen nimensä.

16 Ja minä siunaan häntä ja annan hänestäkin sinulle pojan; niin, minä siunaan häntä, ja hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita."

17 Aabraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, sillä hän ajatteli sydämessään: "Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää?"

18 Ja Aabraham sanoi Jumalalle: "Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!"

19 Niin Jumala sanoi: "Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä teen liittoni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisillensä.

20 Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä ylen runsaasti. Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan.

21 Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää tähän aikaan tulevana vuonna."

22 Kun Jumala oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, kohosi hän ylös hänen luotansa.

23 Ja Aabraham otti poikansa Ismaelin sekä kaikki kotona syntyneet ja kaikki rahalla ostamansa palvelijat, kaikki Aabrahamin perheen miehenpuolet, ja ympärileikkasi sinä samana päivänä heidän esinahkansa lihan, niinkuin Jumala oli hänelle sanonut.

24 Aabraham oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.

25 Ja hänen poikansa Ismael oli kolmentoista vuoden vanha, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.

26 Aabraham ja hänen poikansa Ismael ympärileikattiin sinä samana päivänä;

27 ja kaikki hänen perheensä miehet, sekä kotona syntyneet että muukalaisilta rahalla ostetut, ympärileikattiin hänen kanssaan.

   

来自斯威登堡的著作

 

Arcana Coelestia#2109

学习本章节

  
/10837  
  

2109. A son of thirteen years. That this signifies holy remains, may be seen from the signification of “ten,” as being remains (explained above, n. 576, 1988); and from the signification of “three,” as being what is holy (see n. 720, 901). Thus the number “thirteen,” being composed of ten and three, signifies holy remains. (That numbers in the Word signify actual things, may be seen above, n. 482, 487, 488, 493, 575, 647, 648, 755, 813, 893. What the remains with man are, has been stated above, n. 468, 530, 561, 660, 1050, 1906)

  
/10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.

来自斯威登堡的著作

 

Arcana Coelestia#814

学习本章节

  
/10837  
  

814. CONTINUATION CONCERNING THE HELLS.

HERE, CONCERNING THE HELLS OF THOSE WHO HAVE PASSED THEIR LIFE IN HATREDS, REVENGES, AND CRUELTIES.

Such spirits as cherish deadly hatred, and hence breathe out vengeance and nothing less than death to another, knowing no rest till then, are kept in the deepest cadaverous hell, where there is a noisome stench as of carcasses; and, wonderful to say, such spirits are so delighted with the stench there that they prefer it to the most pleasing odors. Such is their dreadful nature, and their consequent phantasy. A like stench actually exhales from that hell. When the hell is opened (which occurs rarely, and then only for a short time), so great a stench pours forth from it that spirits cannot remain in the neighborhood. Certain genii, or rather furies, who were sent forth thence in order that I might know their quality, infected the sphere with such poisonous and pestilent breath that the spirits about me could not stay; and at the same time it so affected my stomach that I vomited. They manifested themselves under the appearance of a little child, of not uncomely face, with a concealed dagger, whom they sent to me, bearing a cup in his hand. From this it was given me to know that they had a mind to murder, either with the dagger or with poison, under a show of innocence. Yet they themselves had naked bodies, and were very black. But presently they were sent back into their cadaverous hell, and it was then given me to observe how they sank down. They went on to the left, in the plane of the left temple, and to a great distance, without descending, and afterwards sank down; first into what appeared as a fire, then into a fiery smoke as of a furnace, and then under that furnace, toward the front, where were many most gloomy caverns tending downward. On the way they were continually revolving and intending evils, and chiefly against the innocent, without cause. When they sank down through the fire they greatly lamented. That they may be well distinguished as to whence and what they are, when they are sent out they have a kind of ring to which are affixed points as of brass, which they press with the hands and twist about. This is a sign that they are of this nature, and are bound.

  
/10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.