¹ Ja kun Jeesus oli antanut kahdelletoista opetuslapselleen kaikki nämä käskyt, niin hän lähti sieltä opettamaan ja saarnaamaan heidän kaupunkeihinsa.

² Mutta kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen teot, lähetti hän opetuslapsiansa

³ sanomaan hänelle: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?"

⁴ Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:

⁵ sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia.

⁶ Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."

⁷ Kun he olivat menneet, rupesi Jeesus puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?

⁸ Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, hienopukuiset ovat kuningasten kartanoissa.

⁹ Vai mitä te lähditte? Profeettaako katsomaan? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta.

¹⁰ Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi'.

¹¹ Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.

¹² Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.

¹³ Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti;

¹⁴ ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva.

¹⁵ Jolla on korvat, se kuulkoon.

¹⁶ Mutta mihin minä vertaan tämän sukupolven? Se on lasten kaltainen, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen

¹⁷ sanoen: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette valittaneet'.

¹⁸ Sillä Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja he sanovat: 'Hänessä on riivaaja'.

¹⁹ Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja he sanovat: 'Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!' Ja viisaus on oikeaksi näytetty teoissansa."

²⁰ Sitten hän rupesi nuhtelemaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimalliset tekonsa olivat tapahtuneet, siitä, etteivät ne olleet tehneet parannusta:

²¹ "Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen.

²² Mutta minä sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän.

²³ Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä.

²⁴ Mutta minä sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun."

²⁵ Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.

²⁶ Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.

²⁷ Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.

²⁸ Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.

²⁹ Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.

³⁰ Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."

¹ David spoke to Yahweh the words of this song in the day that Yahweh delivered him out of the hand of all his enemies, and out of the hand of Saul:

² and he said, "Yahweh is my rock, my fortress, and my deliverer, even mine;

³ God, my rock, in him I will take refuge; my shield, and the horn of my salvation, my high tower, and my refuge. My savior, you save me from violence.

⁴ I will call on Yahweh, who is worthy to be praised: So shall I be saved from my enemies.

⁵ For the waves of death surrounded me. The floods of ungodliness made me afraid.

⁶ The cords of Sheol were around me. The snares of death caught me.

⁷ In my distress I called on Yahweh. Yes, I called to my God. He heard my voice out of his temple. My cry [came] into his ears.

⁸ Then the earth shook and trembled. The foundations of heaven quaked and were shaken, because he was angry.

⁹ Smoke went up out of his nostrils. Fire out of his mouth devoured. Coals were kindled by it.

¹⁰ He bowed the heavens also, and came down. Thick darkness was under his feet.

¹¹ He rode on a cherub, and flew. Yes, he was seen on the wings of the wind.

¹² He made darkness pavilions around himself: gathering of waters, and thick clouds of the skies.

¹³ At the brightness before him, coals of fire were kindled.

¹⁴ Yahweh thundered from heaven. The Most High uttered his voice.

¹⁵ He sent out arrows, and scattered them; lightning, and confused them.

¹⁶ Then the channels of the sea appeared. The foundations of the world were laid bare by the rebuke of Yahweh, At the blast of the breath of his nostrils.

¹⁷ He sent from on high and he took me. He drew me out of many waters.

¹⁸ He delivered me from my strong enemy, from those who hated me, for they were too mighty for me.

¹⁹ They came on me in the day of my calamity, but Yahweh was my support.

²⁰ He also brought me out into a large place. He delivered me, because he delighted in me.