¹ Ja tapahtui jonkun ajan kuluttua, että Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipoja rikkoivat herraansa, Egyptin kuningasta, vastaan.

² Ja farao vihastui näihin kahteen hoviherraansa, ylimmäiseen juomanlaskijaan ja ylimmäiseen leipojaan,

³ ja panetti heidät vankeuteen henkivartijain päämiehen taloon, samaan vankilaan, jossa Joosef oli vankina.

⁴ Ja henkivartijain päämies antoi heille Joosefin heitä palvelemaan. Niin he olivat jonkun aikaa vankeudessa.

⁵ Ollessaan vankilassa vangittuina he molemmat, Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipoja, näkivät samana yönä unta, kumpikin unensa, ja kummankin unella oli oma selityksensä.

⁶ Ja kun Joosef aamulla tuli heidän luokseen, huomasi hän heidät alakuloisiksi.

⁷ Silloin hän kysyi faraon hoviherroilta, jotka olivat hänen kanssansa vankeudessa hänen isäntänsä talossa: "Miksi te olette tänään niin murheellisen näköiset?"

⁸ He vastasivat hänelle: "Olemme kumpikin nähneet unen, eikä ole niiden selittäjää". Ja Joosef sanoi heille: "Unien selitykset ovat Jumalan; kertokaa kuitenkin minulle".

⁹ Niin ylimmäinen juomanlaskija kertoi unensa Joosefille ja sanoi hänelle: "Minä näin unta, ja katso, minun edessäni oli viinipuu;

¹⁰ viinipuussa oli kolme oksaa, ja samassa kun se alkoi versoa, sen kukat puhkesivat ja marjat sen rypäleissä kypsyivät.

¹¹ Ja minulla oli faraon malja kädessäni, ja minä otin marjat ja pusersin niistä mehun faraon maljaan ja annoin maljan faraon käteen."

¹² Ja Joosef sanoi hänelle: "Tämä on sen selitys: kolme oksaa merkitsee kolmea päivää.

¹³ Kolmen päivän kuluttua farao korottaa sinun pääsi ja asettaa sinut jälleen virkaasi. Ja sinä annat faraon maljan hänen käteensä niinkuin ennenkin, kun olit hänen juomanlaskijansa.

¹⁴ Mutta muista minua, kun sinun hyvin käy, ja tee minulle laupeus mainitsemalla minusta faraolle ja toimittamalla minut pois tästä talosta.

¹⁵ Sillä minut on varastettu hebrealaisten maasta, enkä minä ole täälläkään tehnyt mitään, mistä minut olisi tullut panna tähän vankikuoppaan."

¹⁶ Kun ylimmäinen leipoja näki, että Joosef antoi hyvän selityksen, sanoi hän hänelle: "Myöskin minä näin unen, ja katso, kolme nisuleipäkoria oli minun pääni päällä.

¹⁷ Ja ylimmässä korissa oli kaikenlaisia leivoksia faraon syötäväksi, mutta linnut söivät ne korista, joka oli minun pääni päällä."

¹⁸ Joosef vastasi ja sanoi: "Tämä on sen selitys: kolme koria merkitsee kolmea päivää.

¹⁹ Kolmen päivän kuluttua farao korottaa sinun pääsi ripustamalla sinut hirsipuuhun, ja taivaan linnut syövät sinun lihasi."

²⁰ Kolmantena päivänä sen jälkeen, faraon syntymäpäivänä, tämä laittoi pidot kaikille palvelijoilleen. Silloin hän korotti palvelijainsa joukosta sekä ylimmäisen juomanlaskijan että ylimmäisen leipojan pään.

²¹ Ylimmäisen juomanlaskijan hän asetti hänen entiseen juomanlaskijan toimeensa, niin että hän sai antaa maljan faraon käteen;

²² mutta ylimmäisen leipojan hän hirtätti, niinkuin Joosef oli heille selityksessään sanonut.

²³ Mutta ylimmäinen juomanlaskija ei muistanut Joosefia, vaan unhotti hänet.

¹⁴ Etkö sinäkin, jos minä silloin vielä elän, etkö sinäkin tee Herran laupeutta minulle, niin ettei minun tarvitse kuolla?

¹ Now there were some present at the same time who told him about the Galileans, whose blood Pilate had mixed with their sacrifices.

² Jesus answered them, "Do you think that these Galileans were worse sinners than all the other Galileans, because they suffered such things?

³ I tell you, no, but unless you repent, you will all perish in the same way.

⁴ Or those eighteen, on whom the tower in Siloam fell, and killed them; do you think that they were worse offenders than all the men who dwell in Jerusalem?

⁵ I tell you, no, but, unless you repent, you will all perish in the same way."

⁶ He spoke this parable. "A certain man had a fig tree planted in his vineyard, and he came seeking fruit on it, and found none.

⁷ He said to the vine dresser, 'Behold, these three years I have come looking for fruit on this fig tree, and found none. Cut it down. Why does it waste the soil?'

⁸ He answered, 'Lord, leave it alone this year also, until I dig around it, and fertilize it.

⁹ If it bears fruit, fine; but if not, after that, you can cut it down.'"

¹⁰ He was teaching in one of the synagogues on the Sabbath day.

¹¹ Behold, there was a woman who had a spirit of infirmity eighteen years, and she was bent over, and could in no way straighten herself up.

¹² When Jesus saw her, he called her, and said to her, "Woman, you are freed from your infirmity."

¹³ He laid his hands on her, and immediately she stood up straight, and glorified God.

¹⁴ The ruler of the synagogue, being indignant because Jesus had healed on the Sabbath, said to the multitude, "There are six days in which men ought to work. Therefore come on those days and be healed, and not on the Sabbath day!"

¹⁵ Therefore the Lord answered him, "You hypocrites! Doesn't each one of you free his ox or his donkey from the stall on the Sabbath, and lead him away to water?

¹⁶ Ought not this woman, being a daughter of Abraham, whom Satan had bound eighteen long years, be freed from this bondage on the Sabbath day?"

¹⁷ As he said these things, all his adversaries were disappointed, and all the multitude rejoiced for all the glorious things that were done by him.

¹⁸ He said, "What is the Kingdom of God like? To what shall I compare it?

¹⁹ It is like a grain of mustard seed, which a man took, and put in his own garden. It grew, and became a large tree, and the birds of the sky lodged in its branches."

²⁰ Again he said, "To what shall I compare the Kingdom of God?

²¹ It is like yeast, which a woman took and hid in three measures of flour, until it was all leavened."

²² He went on his way through cities and villages, teaching, and traveling on to Jerusalem.

²³ One said to him, "Lord, are they few who are saved?" He said to them,

²⁴ "Strive to enter in by the narrow door, for many, I tell you, will seek to enter in, and will not be able.

²⁵ When once the master of the house has risen up, and has shut the door, and you begin to stand outside, and to knock at the door, saying, 'Lord, Lord, open to us!' then he will answer and tell you, 'I don't know you or where you come from.'

²⁶ Then you will begin to say, 'We ate and drank in your presence, and you taught in our streets.'

²⁷ He will say, 'I tell you, I don't know where you come from. Depart from me, all you workers of iniquity.'

²⁸ There will be weeping and gnashing of teeth, when you see Abraham, Isaac, Jacob, and all the prophets, in the Kingdom of God, and yourselves being thrown outside.

²⁹ They will come from the east, west, north, and south, and will sit down in the Kingdom of God.

³⁰ Behold, there are some who are last who will be first, and there are some who are first who will be last."

³¹ On that same day, some Pharisees came, saying to him, "Get out of here, and go away, for Herod wants to kill you."

³² He said to them, "Go and tell that fox, 'Behold, I cast out demons and perform cures today and tomorrow, and the third day I complete my mission.

³³ Nevertheless I must go on my way today and tomorrow and the next day, for it can't be that a prophet perish outside of Jerusalem.'

³⁴ "Jerusalem, Jerusalem, that kills the prophets, and stones those who are sent to her! How often I wanted to gather your children together, like a hen gathers her own brood under her wings, and you refused!

³⁵ Behold, your house is left to you desolate. I tell you, you will not see me, until you say, 'Blessed is he who comes in the name of the Lord!'"