¹ Mutta Jaakob asui siinä maassa, jossa hänen isänsä oli oleskellut muukalaisena, Kanaanin maassa.

² Tämä on kertomus Jaakobin suvusta. Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden vanha, oli hän veljiensä kanssa lampaita paimentamassa; hän oli nuorukaisena isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien seurassa. Ja hän kertoi isälleen, mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan.

³ Ja Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiansa, koska hän oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällänsä, ja hän teetti hänelle pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan.

⁴ Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti.

⁵ Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän.

⁶ Hän näet sanoi heille: "Kuulkaa, minkä unen minä olen nähnyt.

⁷ Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni."

⁸ Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: "Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?" Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.

⁹ Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: "Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua".

¹⁰ Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: "Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?"

¹¹ Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.

¹² Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin,

¹³ sanoi Israel Joosefille: "Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä; tule, minä lähetän sinut heidän luokseen". Hän vastasi: "Tässä olen".

¹⁴ Ja hän sanoi hänelle: "Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle". Niin hän lähetti hänet matkalle Hebronin laaksosta, ja hän tuli Sikemiin.

¹⁵ Ja muuan mies kohtasi hänet, hänen harhaillessaan kedolla; ja mies kysyi häneltä: "Mitä etsit?"

¹⁶ Hän vastasi: "Minä etsin veljiäni; sano minulle, missä he ovat paimentamassa".

¹⁷ Mies vastasi: "He lähtivät pois täältä, sillä minä kuulin heidän sanovan: 'Menkäämme Dootaniin'." Niin Joosef meni veljiensä jäljissä ja löysi heidät Dootanista.

¹⁸ Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennenkuin hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa tappaaksensa hänet.

¹⁹ He sanoivat toisillensa: "Katso, tuolla tulee se unennäkijä!

²⁰ Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee."

²¹ Kun Ruuben sen kuuli, tahtoi hän pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi: "Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi".

²² Vielä Ruuben sanoi heille: "Älkää vuodattako verta; heittäkää hänet tähän kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää satuttako kättänne häneen". Hän näet tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään, saattaaksensa hänet takaisin isänsä tykö.

²³ Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, riisuivat he Joosefilta hänen ihokkaansa, pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka oli hänen yllään,

²⁴ ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon; mutta kaivo oli tyhjä, siinä ei ollut vettä.

²⁵ Senjälkeen he istuivat aterioimaan. Ja kun he nostivat silmänsä, näkivät he ismaelilaismatkueen tulevan Gileadista; heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin.

²⁶ Silloin Juuda sanoi veljillensä: "Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä?

²⁷ Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme." Ja hänen veljensä kuulivat häntä.

²⁸ Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylös kaivosta; ja he myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.

²⁹ Kun sitten Ruuben palasi kaivolle, niin Joosefia ei enää ollut kaivossa. Silloin hän repäisi vaatteensa,

³⁰ palasi veljiensä luo ja sanoi: "Poika on kadonnut. Voi minua, minne minä joudun!"

³¹ Niin he ottivat Joosefin ihokkaan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat ihokkaan vereen.

³² Sitten he lähettivät tuon pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan kotiin isälleen ja sanoivat: "Tämän me löysimme; tarkasta, onko se poikasi ihokas vai eikö".

³³ Ja tarkastettuaan sen hän sanoi: "Tämä on minun poikani ihokas. Villipeto on hänet syönyt; totisesti, Joosef on raadeltu kuoliaaksi."

³⁴ Ja Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa pitkät ajat.

³⁵ Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä kävivät häntä lohduttamaan, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: "Murehtien minä menen tuonelaan poikani tykö". Ja hänen isänsä itki häntä.

³⁶ Mutta midianilaiset myivät hänet Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päämies.

¹ Yahweh spoke to Moses, saying,

² "Send men, that they may spy out the land of Canaan, which I give to the children of Israel. Of every tribe of their fathers, you shall Send a man, every one a prince among them."

³ Moses sent them from the wilderness of Paran according to the commandment of Yahweh: all of them men who were heads of the children of Israel.

⁴ These were their names: Of the tribe of Reuben, Shammua the son of Zaccur.

⁵ Of the tribe of Simeon, Shaphat the son of Hori.

⁶ Of the tribe of Judah, Caleb the son of Jephunneh.

⁷ Of the tribe of Issachar, Igal the son of Joseph.

⁸ Of the tribe of Ephraim, Hoshea the son of Nun.

⁹ Of the tribe of Benjamin, Palti the son of Raphu.

¹⁰ Of the tribe of Zebulun, Gaddiel the son of Sodi.

¹¹ Of the tribe of Joseph, [namely], of the tribe of Manasseh, Gaddi the son of Susi.

¹² Of the tribe of Dan, Ammiel the son of Gemalli.

¹³ Of the tribe of Asher, Sethur the son of Michael.

¹⁴ Of the tribe of Naphtali, Nahbi the son of Vophsi.

¹⁵ Of the tribe of Gad, Geuel the son of Machi.

¹⁶ These are the names of the men who Moses sent to spy out the land. Moses called Hoshea the son of Nun Joshua.

¹⁷ Moses sent them to spy out the land of Canaan, and said to them, "Go up this way by the South, and Go up into the hill country:

¹⁸ and see the land, what it is; and the people who dwell therein, whether they are strong or weak, whether they are few or many;

¹⁹ and what the land is that they dwell in, whether it is good or bad; and what cities they are that they dwell in, whether in camps, or in strongholds;

²⁰ and what the land is, whether it is fat or lean, whether there is wood therein, or not. Be courageous, and bring of the fruit of the land. Now the time was the time of the first-ripe grapes."

²¹ So they went up, and spied out the land from the wilderness of Zin to Rehob, to the entrance of Hamath.

²² They went up by the South, and came to Hebron; and Ahiman, Sheshai, and Talmai, the children of Anak, were there. (Now Hebron was built seven years before Zoan in Egypt.)

²³ They came to the valley of Eshcol, and cut down from there a branch with one cluster of grapes, and they bore it on a staff between two; [they brought] also of the pomegranates, and of the figs.

²⁴ That place was called the valley of Eshcol, because of the cluster which the children of Israel cut down from there.

²⁵ They returned from spying out the land at the end of forty days.

²⁶ They went and came to Moses, and to Aaron, and to all the congregation of the children of Israel, to the wilderness of Paran, to Kadesh; and brought back word to them, and to all the congregation, and showed them the fruit of the land.

²⁷ They told him, and said, "We came to the land where you sent us; and surely it flows with milk and honey; and this is its fruit.

²⁸ However the people who dwell in the land are strong, and the cities are fortified, [and] very great: and moreover we saw the children of Anak there.

²⁹ Amalek dwells in the land of the South: and the Hittite, and the Jebusite, and the Amorite, dwell in the hill country; and the Canaanite dwells by the sea, and along by the side of the Jordan."

³⁰ Caleb stilled the people before Moses, and said, "Let us go up at once, and possess it; for we are well able to overcome it."

³¹ But the men who went up with him said, "We aren't able to go up against the people; for they are stronger than we."

³² They brought up an evil report of the land which they had spied out to the children of Israel, saying, "The land, through which we have gone to spy it out, is a land that eats up its inhabitants; and all the people who we saw in it are men of great stature.

³³ There we saw the Nephilim, the sons of Anak, who come of the Nephilim: and we were in our own sight as grasshoppers, and so we were in their sight."