24
Vielä hän kysyi: "Oletko sinä todella minun poikani Eesau?" Hän vastasi: "Olen".
Mooseksen kirja 33
1
Tämä on se siunaus, jolla Jumalan mies Mooses siunasi israelilaiset ennen kuolemaansa;
2
hän sanoi: "Herra tuli Siinailta, Seiristä hän nousi loistaen heille; hän ilmestyi kirkkaudessa Paaranin vuoristosta, hän tuli kymmentuhantisesta pyhien joukosta; hänen oikealla puolellansa liekitsi lain tuli.
3
Hän rakastaa kansoja; kaikki niiden pyhät ovat sinun kädessäsi. He asettuvat sinun jalkojesi juureen, ottavat oppia sinun sanoistasi.
4
Mooses antoi meille lain, perintönä Jaakobin seurakunnalle.
5
Ja Herra tuli kuninkaaksi Jesurunissa, kun kansan päämiehet kokoontuivat, kaikki Israelin sukukunnat.
6
Ruuben eläköön, älköön hän kuolko; mutta vähäiseksi jääköön hänen miestensä joukko."
7
Ja tämän hän sanoi Juudasta: "Kuule, Herra, Juudan huuto ja tuo hänet kansansa luo. Hän sen puolesta käsillänsä taisteli; ole sinä apuna hänen vihollisiansa vastaan."
8
Ja Leevistä hän sanoi: "Sinun tummimisi ja uurimisi olkoot sinun hurskaasi omat, sen miehen, jota sinä Massassa koettelit, jonka kanssa sinä riitelit Meriban veden luona,
9
joka sanoi isästänsä ja äidistänsä: 'Minä en heitä nähnyt', ja joka ei tunnustanut veljiään omiksensa eikä tuntenut omia lapsiansa. Sillä he noudattivat sinun sanaasi ja pysyivät sinun liitossasi.
10
He opettavat sinun säädöksiäsi Jaakobille ja Israelille sinun lakiasi; he panevat suitsutusta sinun eteesi ja kokonaisuhreja sinun alttarillesi.
11
Siunaa, Herra, hänen voimansa, ja olkoon hänen kättensä työ sinulle otollinen. Ruhjo hänen vastustajiensa lanteet ja hänen vihamiehensä niin, että eivät enää nouse."
12
Benjaminista hän sanoi: "Herran rakkaana hän asuu hänen turvissansa; Herra suojelee häntä aina ja asuu hänen kukkulainsa välissä".
13
Ja Joosefista hän sanoi: "Herra siunatkoon hänen maansa kalleimmalla, kasteella, joka tulee taivaasta, kalleimmalla, mikä tulee syvyydestä alhaalta,
14
kalleimmalla, minkä aurinko antaa, kalleimmalla, minkä kuun vaiheet tuottavat,
15
kalleimmalla, mikä tulee ikuisten vuorien huipuilta, kalleimmalla, mikä tulee ikikukkuloilta,
16
kalleimmalla, minkä maa kasvaa, ja kaikella, mitä siinä on, ja mielisuosiollaan, hän, joka pensaassa asui. Ne laskeutukoot Joosefin pään päälle, hänen päälaellensa, hänen, joka on ruhtinas veljiensä joukossa.
17
Uljas on hänen härkiensä esikoinen, sen sarvet ovat kuin villihärän sarvet; niillä se puskee kumoon kansat, kaikki tyynni maan ääriin saakka. Sellaisia ovat Efraimin kymmenet tuhannet, sellaisia Manassen tuhannet."
18
Ja Sebulonista hän sanoi: "Iloitse, Sebulon, kun liikkeelle lähdet, ja sinä, Isaskar, majoissasi.
19
He kutsuvat kansoja vuorellensa, siellä he uhraavat oikeita uhreja. Sillä he imevät merten rikkauden ja hiekkaan kätketyt aarteet."
20
Ja Gaadista hän sanoi: "Kiitetty olkoon hän, joka on niin laajentanut Gaadin. Niinkuin naarasleijona hän asettuu leposijaansa ja raatelee sekä käsivarren että päälaen.
21
Hän katsoi itsellensä parhaan osan maata, sillä siellä oli hänelle johtajan osa varattu. Mutta hän tuli kansan päämiesten kanssa, pani toimeen Herran vanhurskauden ja hänen tuomionsa yhdessä muun Israelin kanssa."
22
Ja Daanista hän sanoi: "Daan on nuori leijona, joka syöksyy esiin Baasanista".
23
Ja Naftalista hän sanoi: "Naftali on kylläinen mielisuosiosta ja täynnä Herran siunausta. Lännen ja etelän hän omaksensa ottakoon."
24
Ja Asserista hän sanoi: "Siunattu olkoon Asser poikien joukossa. Olkoon hän veljiensä lemmikki, ja kastakoon hän jalkansa öljyyn.
25
Rautaa ja vaskea olkoot sinun salpasi; ja niinkuin sinun päiväsi, niin olkoon sinun voimasikin.
26
Ei kukaan ole niinkuin Jesurunin Jumala, joka kulkee taivasten yli sinun apunasi ja korkeudessaan pilvien päällitse.
27
Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. Hän karkoitti viholliset sinun tieltäsi, hän sanoi: 'Hävitä!'
28
Näin Israel asuu turvassa, Jaakobin lähde erillänsä viljan ja viinin maassa, jonka taivaskin tiukkuu kastetta.
29
Autuas olet sinä, Israel; kuka on sinun vertaisesi! Sinä olet kansa, jota Herra auttaa, hän, joka on sinun kilpesi ja suojasi, sinun miekkasi ja korkeutesi. Vihollisesi mielistelevät sinua, ja sinä astut heidän kukkuloillansa."
Arcana Coelestia # 3820
3820. 'And Leah's eyes were weak' means that the affection for external truth is weak so far as the understanding of it is concerned. This is clear from the representation of 'Leah' as the affection for external truth, dealt with in 3793, and immediately above in 3819; from the meaning of 'the eyes' as the understanding, dealt with in 2701; and from the meaning of 'weak' as its being such in comparison with the affection for internal truth. The fact that affections for external truth are weak so far as the understanding of it is concerned, or what amounts to the same, so far as people governed by those affections are concerned, becomes clear from external - that is, general - ideas which have not yet been filled in with their particular details. They are feeble and shaky ideas, which so to speak allow themselves to be carried along by every puff of wind, that is, to be won over to every opinion. But when those same ideas have been filled in with their particular details they emerge as firm and steadfast ideas, for they then possess the essence and form meant by 'beautiful in form and beautiful in appearance' as Rachel was, who represents the affections for interior truth.
[2] Let the following example show what is meant by external truths and the affections for them, and what by internal truths and the affections for these, and the fact that the former are 'weak eyed' in comparison with the latter, which are 'beautiful in form and appearance': Those governed by external truths know no more than the general truth that good should be done to the poor. They do not know how to tell who are truly the poor, let alone know that in the Word the expression 'the poor' is used to mean those who are so spiritually. Consequently they do good to bad persons and to good ones alike, without realizing that doing good to bad people is doing bad to good, for the bad are then given the opportunity to do bad to those who are good. This is why people possessing this kind of simple zeal are infested so strongly by the crafty and deceitful. But those governed by internal truths know who the poor are, tell one poor person from another, and do good to each according to his individual character.
[3] Take another example. Those governed by external truths know no more than the general truth that the neighbour ought to be loved. They as a consequence believe that every individual is the neighbour in the same degree, and so every individual ought to be embraced with the same love. Believing this, they allow themselves to be misguided. Those however who are governed by internal truths know which degree of the neighbour each person belongs to and that any one person is the neighbour in a different degree from another. Consequently they are aware of countless things which those governed by external truths do not know. They do not therefore allow themselves to be led astray by the mere name of neighbour, or to do what is evil by performing that good which the name alone persuades them to do.
[4] Take yet another example. Those governed by external truths alone imagine that the learned will shine like stars in the next life, and that all who have worked in the Lord's vineyard will have a greater reward than others. But those governed by internal truths know the expressions 'learned', 'wise', and 'intelligent' are used to mean those in whom good is present, whether they possess any human wisdom and intelligence or not, and that it is these who will shine like stars. They also know that those who work in the vineyard receive a reward, each according to the affection for good and truth which motivated him in his work, and that those who work from selfish and worldly motives, that is, from self-aggrandizement and enrichment as motives, have their reward during their lifetime, but in the next life their lot is with the evil there, Matthew 7:22-23.
From these examples it is evident how weak in understanding those people are who are governed by external truths alone, and that internal truths are what give them essence and form, and also what determine the character of the good with them. Nevertheless people governed by external truths, and at the same time when in the world simple good was present in them, receive internal truths and resulting wisdom in the next life, for by virtue of that simple good they are in the right state and have the capacity to receive them.
