Bible

 

synty 26

Studie

   

1 Mutta maahan tuli nälänhätä, toinen kuin se nälänhätä, joka oli ollut aikaisemmin, Aabrahamin päivinä. Silloin Iisak meni Abimelekin, filistealaisten kuninkaan, luo Gerariin.

2 Ja Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: "Älä mene Egyptiin, vaan jää asumaan maahan, jonka minä sinulle sanon.

3 Oleskele muukalaisena tässä maassa, ja minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sillä sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä maat ja pidän valan, jonka minä olen vannonut sinun isällesi Aabrahamille.

4 Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä,

5 sentähden että Aabraham kuuli minua ja noudatti, mitä minä noudatettavaksi annoin, minun käskyjäni, säädöksiäni ja opetuksiani."

6 Niin Iisak asettui Gerariin.

7 Ja kun sen paikkakunnan miehet kysyivät hänen vaimostansa, sanoi hän: "Hän on minun sisareni". Hän näet pelkäsi sanoa: "Hän on minun vaimoni", sillä hän ajatteli: "Nuo miehet voivat tappaa minut Rebekan tähden, sillä hän on näöltään kaunis".

8 Kun hän oli viipynyt siellä jonkun aikaa, niin tapahtui, että Abimelek, filistealaisten kuningas, kerran katsellessaan ulos akkunasta näki Iisakin hyväilevän vaimoansa.

9 Niin Abimelek kutsutti Iisakin ja sanoi: "Katso, hänhän on sinun vaimosi! Miksi olet sanonut: 'Hän on minun sisareni'?" Iisak vastasi hänelle: "Minä ajattelin, että minut muuten ehkä tapetaan hänen tähtensä".

10 Abimelek sanoi: "Mitä oletkaan meille tehnyt! Kuinka helposti olisikaan voinut tapahtua, että joku kansasta olisi maannut sinun vaimosi kanssa, ja niin sinä olisit saattanut meidät syyhyn!"

11 Ja Abimelek antoi käskyn kaikelle kansalle, sanoen: "Joka koskee tähän mieheen tai hänen vaimoonsa, se on kuolemalla rangaistava".

12 Ja Iisak kylvi siinä maassa ja sai sinä vuonna satakertaisesti, sillä Herra siunasi häntä.

13 Ja hän rikastui ja hyötyi hyötymistään, kunnes hänestä tuli hyvin rikas.

14 Ja hänellä oli laumoittain sekä pikkukarjaa että raavaskarjaa ja paljon palvelijoita, niin että filistealaiset alkoivat kadehtia häntä.

15 Ja filistealaiset tukkivat kaikki ne kaivot, jotka hänen isänsä palvelijat olivat kaivaneet hänen isänsä Aabrahamin päivinä, ja täyttivät ne mullalla.

16 Silloin Abimelek sanoi Iisakille: "Mene pois luotamme, sillä sinä olet tullut paljon väkevämmäksi meitä".

17 Niin Iisak lähti sieltä ja leiriytyi Gerarin laaksoon ja asui siellä.

18 Ja Iisak kaivatti uudelleen auki ne vesikaivot, jotka hänen isänsä Aabrahamin päivinä olivat kaivetut, mutta jotka filistealaiset olivat Aabrahamin kuoltua tukkineet, ja antoi niille jälleen ne nimet, jotka hänen isänsä oli niille antanut.

19 Ja Iisakin palvelijat kaivoivat laaksossa ja löysivät sieltä kaivon, jossa oli juoksevaa vettä.

20 Mutta Gerarin paimenet alkoivat riidellä Iisakin paimenten kanssa, sanoen: "Vesi on meidän". Niin hän kutsui kaivon Eesekiksi, koska he olivat riidelleet hänen kanssaan.

21 Senjälkeen he kaivoivat toisen kaivon ja joutuivat riitaan siitäkin; niin hän antoi sille nimen Sitna.

22 Sitten hän muutti sieltä pois ja kaivoi vielä yhden kaivon. Siitä ei syntynyt riitaa. Sentähden hän nimitti sen Rehobotiksi ja sanoi: "Nyt Herra on antanut meille tilaa, niin että voimme lisääntyä maassa".

23 Sieltä hän meni Beersebaan.

24 Ja Herra ilmestyi hänelle sinä yönä ja sanoi: "Minä olen sinun isäsi Aabrahamin Jumala; älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun suureksi palvelijani Aabrahamin tähden".

25 Silloin hän rakensi sinne alttarin, huusi avuksi Herran nimeä ja pystytti sinne telttansa. Ja Iisakin palvelijat kaivoivat siihen kaivon.

26 Niin Abimelek lähti hänen luokseen Gerarista ystävänsä Ahusatin ja sotapäällikkönsä Piikolin seuraamana.

27 Mutta Iisak sanoi heille: "Minkätähden tulette minun luokseni, vaikka olette minulle vihamieliset ja karkoititte minut luotanne?"

28 He vastasivat: "Me olemme selvästi nähneet, että Herra on sinun kanssasi. Sentähden ajattelimme: 'Olkoon sinun ja meidän välillämme valallinen sopimus; me tahdomme tehdä sinun kanssasi liiton,

29 ettet tee meille mitään pahaa, niinkuin emme mekään ole sinuun koskeneet, vaan olemme tehneet sinulle ainoastaan hyvää ja sallineet sinun lähteä rauhassa'. Sinä olet nyt Herran siunattu."

30 Silloin hän laittoi heille pidot, ja he söivät ja joivat.

31 Varhain seuraavana aamuna he vannoivat valan toisillensa; senjälkeen Iisak päästi heidät menemään, ja he lähtivät hänen luotaan rauhassa.

32 Samana päivänä Iisakin palvelijat tulivat ja kertoivat hänelle kaivosta, jonka olivat kaivaneet, sanoen hänelle:

33 "Me löysimme vettä". Ja hän antoi sille nimen Siba. Sentähden on kaupungin nimi vielä tänäkin päivänä Beerseba.

34 Kun Eesau oli neljänkymmenen vuoden vanha, otti hän vaimoikseen Jehuditin, heettiläisen Beerin tyttären, ja Baasematin, heettiläisen Eelonin tyttären.

35 Näistä tuli Iisakille ja Rebekalle katkera suru.

   

Bible

 

synty 28:8

Studie

       

8 silloin hän huomasi, että Kanaanin tyttäret olivat hänen isälleen Iisakille vastenmieliset;

Ze Swedenborgových děl

 

Apocalypse Explained # 211

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 1232  
  

211. Of those saying that they are Jews, and are not, but do lie, signifies who believe themselves to be in truths, when yet they are in falsities. This is evident from the signification of "Judah," which is in the highest sense, the Lord in respect to celestial love; in the internal sense the Lord's celestial kingdom and the Word, and in the external sense, doctrine from the Word which belongs to the celestial church (of which see above, n. 119). From this it is that "to say that they are Jews" signifies to believe themselves to be in genuine doctrine, thus in truths themselves. This is evident also from the signification of "to lie," as meaning to be in falsities, for "a lie" signifies in the Word the falsity of doctrine (about which see Arcana Coelestia 8908, 9248).

They who are in faith alone and in no charity, know not that they are in falsities, because they believe themselves to be in truths, when yet, out of the false principle, which is that faith alone saves, falsities flow in a continual series; for a principle draws all things to its own side, since they must be connected with it; and this is the cause of their great ignorance in regard to the things of heaven and the church. That they who are in faith alone are so ignorant is clear from this, that they do not know what celestial love is, which is love to the Lord; what spiritual love is, which is charity towards the neighbor; what the neighbor is, what good is, what the conjunction of good and truth is, what spiritual life is, what spiritual affection is, what conscience is, what freedom of choice is, what regeneration is, what spiritual temptation is, what baptism and the holy supper are, and why they are commanded, what the spiritual sense of the Word is, what heaven and hell are, and that both of them are from the human race; and as to many other things. From this their ignorance falsities flow whenever these subjects are thought about, since they are unable to think, as was said above, from any illustration or to have any internal sight respecting anything spiritual. (See, moreover, what is shown on this subject in Arcana Coelestia, that faith separate from charity is no faith, n. 654, 724, 1162, 1176, 2049, 2116, 2343, 2349, 3849, 3868, 6348, 7039, 7822, 9780, 9783; that such faith perishes in the other life, n. 2228, 5820; that when faith alone is taken as the principle, truths are contaminated by a false principle, n. 2435; that such persons will not suffer themselves to be persuaded, because it is against their principle, n. 2385; that the doctrinals of faith alone destroy charity, n. 6353, 8094; that they who separate faith from charity, are inwardly in the falsities of their own evil, although they are ignorant of it, n. 7790, 7950; that therefore good cannot be conjoined to them, n. 8981, 8993; that faith separate from love and charity is as the light of winter, in which all things of the earth become torpid, and there is no production of corn, fruits, and flowers; but that faith from love of charity is as the light of spring and summer, in which all things flourish and are produced, n. 2231, 3146, 3412, 3413; that the light of winter, which is that of faith separate from charity, is turned into dense darkness when light out of heaven flows in; and that they who are in such faith then become blind and stupid, n. 3412, 3413; that they who separate faith from charity in doctrine and life are in darkness, thus in ignorance of truth and in falsities, n. 9186; that they cast themselves into falsities and into evils therefrom, n. 3325, 8094; the errors and falsities into which they cast themselves, n. 4721, 4730, 4776, 4783, 4925, 7779, 8313, 8765, 9224; that the Word is closed to them, n. 3773, 4783, 8780; that they do not see and attend to all that the Lord so often said about love and charity, and about fruits and good things in act, concerning which n. 1017[1], 3416; that they do not know what good is, thus what celestial love is, nor what charity is, n. 2417, 3603, 4126, 9995; that the simple in heart, who still are wise, know what the good of life is, thus what charity is, but not what faith is separate from charity, n. 4741, 4754)

  
/ 1232  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for their permission to use this translation.