¹⁴ Ja te saatte siitä perintöosan jokainen kohdaltansa; sillä minä olen kättä kohottaen luvannut antaa sen teidän isillenne, ja niin tämä maa tulee teille perintöosaksi.

¹ Näin sanoo Herra: Noudattakaa oikeutta ja tehkää vanhurskaus, sillä minun autuuteni on lähellä ja minun vanhurskauteni ilmestyy.

² Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa!

³ Älköön sanoko muukalainen, joka on liittynyt Herraan: "Herra erottaa minut peräti kansastansa", älköönkä kuohittu sanoko: "Minä olen kuiva puu".

⁴ Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani,

⁵ heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä.

⁶ Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani,

⁷ ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.

⁸ Herra, Herra sanoo, hän, joka kokoaa Israelin karkoitetut: Minä kokoan vielä muitakin sen koottujen lisäksi.

⁹ Kaikki kedon eläimet, tulkaa syömään, te metsän eläimet kaikki.

¹⁰ Israelin vartijat ovat kaikki sokeita, eivät he mitään käsitä; he ovat kaikki mykkiä koiria, jotka eivät osaa haukkua. He näkevät unta, makailevat ja nukkuvat mielellään.

¹¹ Ja näillä koirilla on vimmainen nälkä, ei niitä mikään täytä. Ja tällaisia ovat paimenet! Eivät pysty mitään huomaamaan, ovat kaikki kääntyneet omille teilleen, etsivät kukin omaa voittoansa, kaikki tyynni.

¹² "Tulkaa, minä hankin viiniä, ryypätkäämme väkevätä; olkoon huomispäivä niinkuin tämäkin ylenpalttisen ihana."

¹ The third day, there was a marriage in Cana of Galilee. Jesus' mother was there.

² Jesus also was invited, with his disciples, to the marriage.

³ When the wine ran out, Jesus' mother said to him, "They have no wine."

⁴ Jesus said to her, "Woman, what does that have to do with you and me? My hour has not yet come."

⁵ His mother said to the servants, "Whatever he says to you, do it."

⁶ Now there were six water pots of stone set there after the Jews' way of purifying, containing two or three metretes apiece.

⁷ Jesus said to them, "Fill the water pots with water." They filled them up to the brim.

⁸ He said to them, "Now draw some out, and take it to the ruler of the feast." So they took it.

⁹ When the ruler of the feast tasted the water now become wine, and didn't know where it came from (but the servants who had drawn the water knew), the ruler of the feast called the bridegroom,

¹⁰ and said to him, "Everyone serves the good wine first, and when the guests have drunk freely, then that which is worse. You have kept the good wine until now!"

¹¹ This beginning of his signs Jesus did in Cana of Galilee, and revealed his glory; and his disciples believed in him.

¹² After this, he went down to Capernaum, he, and his mother, his brothers, and his disciples; and they stayed there a few days.

¹³ The Passover of the Jews was at hand, and Jesus went up to Jerusalem.

¹⁴ He found in the temple those who sold oxen, sheep, and doves, and the changers of money sitting.

¹⁵ He made a whip of cords, and threw all out of the temple, both the sheep and the oxen; and he poured out the changers' money, and overthrew their tables.

¹⁶ To those who sold the doves, he said, "Take these things out of here! Don't make my Father's house a marketplace!"

¹⁷ His disciples remembered that it was written, "Zeal for your house will eat me up."

¹⁸ The Jews therefore answered him, "What sign do you show us, seeing that you do these things?"

¹⁹ Jesus answered them, "Destroy this temple, and in three days I will raise it up."

²⁰ The Jews therefore said, "It took forty-six years to build this temple! Will you raise it up in three days?"

²¹ But he spoke of the temple of his body.

²² When therefore he was raised from the dead, his disciples remembered that he said this, and they believed the Scripture, and the word which Jesus had said.

²³ Now when he was in Jerusalem at the Passover, during the feast, many believed in his name, observing his signs which he did.

²⁴ But Jesus didn't trust himself to them, because he knew everyone,

²⁵ and because he didn't need for anyone to testify concerning man; for he himself knew what was in man.