Bible

 

maastamuutto 3

Studie

   

1 Ja Mooses kaitsi appensa Jetron, Midianin papin, lampaita. Ja kun hän kerran ajoi lampaita erämaan tuolle puolen, tuli hän Jumalan vuoren, Hoorebin, juurelle.

2 Silloin Herran enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta; ja hän näki, että pensas paloi ilmitulessa, mutta pensas ei kuitenkaan kulunut.

3 Niin Mooses sanoi: "Minä käyn tuonne ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei pensas pala poroksi".

4 Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, Jumala, hänelle pensaasta ja sanoi: "Mooses, Mooses!" Hän vastasi: "Tässä olen".

5 Hän sanoi: "Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa."

6 Ja hän sanoi vielä: "Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala". Ja Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.

7 Ja Herra sanoi: "Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortajainsa tähden; niin, minä tiedän heidän tuskansa.

8 Sentähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten kädestä ja johdattamaan heidät siitä maasta hyvään ja tilavaan maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä, sinne, missä kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset asuvat.

9 Ja nyt on israelilaisten huuto tullut minun kuuluviini, ja minä olen myös nähnyt sen sorron, jolla egyptiläiset heitä sortavat.

10 Niin mene nyt, minä lähetän sinut faraon tykö, ja vie minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä."

11 Mutta Mooses sanoi Jumalalle: "Mikä minä olen menemään faraon tykö ja viemään israelilaisia pois Egyptistä?"

12 Hän vastasi: "Minä olen sinun kanssasi; ja tämä olkoon sinulle tunnusmerkkinä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansan pois Egyptistä, niin te palvelette Jumalaa tällä vuorella".

13 Mooses sanoi Jumalalle: "Katso, kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: 'Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne', ja kun he kysyvät minulta: 'Mikä hänen nimensä on?' niin mitä minä heille vastaan?"

14 Jumala vastasi Moosekselle: "Minä olen se, joka minä olen". Ja hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne".

15 Ja Jumala sanoi vielä Moosekselle: "Sano israelilaisille näin: Herra, teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne; tämä on minun nimeni iankaikkisesti, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.

16 Mene ja kokoa Israelin vanhimmat ja sano heille: Herra, teidän isienne Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt minulle ja sanonut: 'Totisesti minä pidän teistä huolen ja pidän silmällä, mitä teille tapahtuu Egyptissä.

17 Ja minä olen päättänyt näin: minä johdatan teidät pois Egyptin kurjuudesta kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, siihen maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä.'

18 Ja he kuulevat sinua. Niin mene sitten, sinä ja Israelin vanhimmat, Egyptin kuninkaan tykö, ja sanokaa hänelle: 'Herra, hebrealaisten Jumala, on kohdannut meitä. Anna siis meidän mennä kolmen päivän matka erämaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme.'

19 Mutta minä tiedän, että Egyptin kuningas ei päästä teitä menemään, ei edes väkevän käden pakolla.

20 Mutta minä ojennan käteni ja lyön Egyptiä kaikenkaltaisilla ihmeilläni, joita minä olen siellä tekevä, ja sitten hän päästää teidät.

21 Ja minä annan tämän kansan päästä egyptiläisten suosioon, niin että te lähtiessänne ette lähde tyhjin käsin.

22 Vaan jokainen vaimo on pyytävä naapuriltaan ja luonaan majailevalta vaimolta hopea-ja kultakaluja ja vaatteita. Niihin te puette poikanne ja tyttärenne ja viette ne saaliina egyptiläisiltä."

   

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 6876

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

6876. And say unto them, The God of your fathers hath sent me unto you. That this signifies that the Divine of the Ancient Church will be with those of the spiritual church is evident from the signification of the “God of their fathers” as being the Divine of the Ancient Church (that “fathers” denote those who are of the Ancient Church, see n. 6050, 6075, 6846); from the representation of the sons of Israel, here meant by “you” as being those of the spiritual church (see n. 6875); and from the signification of “being sent” as being to proceed (n. 2397, 4710, 6831); here that he will be with them, for it is said of the Divine of the Ancient Church that this shall be in the spiritual church, which is represented by the sons of Israel.

[2] The Divine which was of the Ancient Church was the Lord as to the Divine Human; the Ancient Church had this from the Most Ancient, and also from the fact that Jehovah was seen by them in a human form. When therefore they thought of Jehovah, they did not think of a universal entity, of which they could have had no idea, but of the Human Divine, into which they could determine their thought; for in this way they could both think of Jehovah and be conjoined with Him by love. Those who were of the Ancient Church, and especially those of the Most Ancient, were much wiser than the men of our times, and yet they could not think otherwise of Jehovah than as of a Man, whose Human was Divine; nor did there then flow into their thought any unbecoming idea taken from the natural man, and his infirmity and evil, but that which flowed in concerning Him was all holy. The angels themselves, who so far excel men in wisdom, cannot think otherwise of the Divine, for they see the Lord in the Divine Human; they know that an angel, with whom all things are finite, can have no idea whatever of the Infinite, except by what is like the finite.

[3] That in ancient times they adored Jehovah under a human Divine is very evident from the angels seen by Abraham in human form, also afterward by Lot, and likewise by Joshua, by Gideon, and by Manoah, which angels were called “Jehovah,” and were adored as the God of the universe. At this day if Jehovah were to appear in the church as a man, men would take offence, and would think that He could not possibly be the Creator and Lord of the universe, because he was seen as a man; and moreover they would not have any other idea of Him than as of a common man. In this they believe themselves wiser than the ancients, not knowing that in this they are altogether removed from wisdom; for when the idea of the thought is directed to a universal entity altogether incomprehensible, the idea falls into nothing, and is totally dissipated; and then in its place comes the idea of nature, to which each and all things are attributed. Hence the worship of nature is at this day so common, especially in the Christian world.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 6846

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

6846. And He said, I am the God of thy father. That this signifies the Divine which was of the Ancient Church, is evident from the signification of “father,” as being the Ancient Church (see n. 6075). The Ancient Church is called “father” because from it were born the churches which came after it, namely, the Hebrew Church, and afterward the church that was among the posterity of Jacob. For the rites and statutes which were commanded to the posterity of Jacob through Moses, were not new, but had previously existed in the ancient churches, and were only restored among the sons of Jacob. They were restored because with other nations they had become idolatrous, and in Egypt and in Babel had been turned into magic. That these rites and statutes existed in the ancient churches, can be seen from many passages in the Word. Hence then it is that the Ancient Church is meant by “father,” and is also called “father” in the Word where the church is treated of. The God who was worshiped in the Ancient Church was the Lord as to the Divine Human, and it was known to them that it was the Lord who was represented in every rite of their church; and many of them also knew that the Lord was to come into the world, and was to make the Human in Himself Divine. Nor in that church was any other meant by Jehovah, for He had appeared to them as a Divine Man, and was called “Jehovah” (n. 1343, 5663), as also afterward to Abraham (Genesis 18:2), to Joshua (Josh. 5:13-15), to Gideon (Judges 6:11), and to Manoah and his wife (Judges 13:3). And He was acknowledged as the God of the universe, and the Only One whom they should adore. Hence then it is that by “the God of thy father,” is meant in the internal sense the Divine which was of the Ancient Church, that is, the Lord; but in the external historic sense there is meant Abraham, and also Isaac and Jacob.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.