Bible

 

maastamuutto 12

Studie

   

1 Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille Egyptin maassa sanoen:

2 "Tämä kuukausi olkoon teillä kuukausista ensimmäinen; siitä alottakaa vuoden kuukaudet.

3 Puhukaa koko Israelin kansalle ja sanokaa: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenisäntä itsellensä karitsan, yhden karitsan joka perhekuntaa kohti.

4 Mutta jos perhe on liian pieni koko karitsaa syömään, niin ottakoon lähimmän naapurinsa kanssa yhteisen karitsan, henkilöluvun mukaan. Karitsaa kohti laskekaa niin monta, että voivat sen syödä.

5 Ja karitsanne olkoon virheetön, vuoden vanha urospuoli; lampaista tai vuohista se ottakaa.

6 Ja pitäkää se tallella neljänteentoista päivään tätä kuuta; silloin Israelin koko seurakunta teurastakoon sen iltahämärässä.

7 Ja he ottakoot sen verta ja sivelkööt sillä molemmat pihtipielet ja ovenpäällisen niissä taloissa, joissa he sitä syövät.

8 Ja he syökööt lihan samana yönä; tulessa paistettuna, happamattoman leivän ja katkerain yrttien kanssa he sen syökööt.

9 Älkää syökö siitä mitään raakana tai vedessä keitettynä, vaan tulessa paistettuna päineen, jalkoineen ja sisälmyksineen.

10 Älkääkä jättäkö siitä mitään huomenaamuksi; mutta jos jotakin siitä jäisi huomenaamuksi, niin polttakaa se tulessa.

11 Ja syökää se näin: kupeet vyötettyinä, kengät jalassanne ja sauva kädessänne; ja syökää se kiiruusti. Tämä on pääsiäinen Herran kunniaksi.

12 Sillä minä kuljen sinä yönä kautta Egyptin maan ja surmaan kaikki esikoiset Egyptin maassa, sekä ihmiset että eläimet, ja panen toimeen rangaistustuomion, jonka minä olen langettanut kaikista Egyptin jumalista. Minä olen Herra.

13 Ja veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne, eikä rangaistus ole tuhoava teitä, kun minä rankaisen Egyptin maata.

14 Ja tämä päivä olkoon teille muistopäivä, ja viettäkää sitä Herran juhlana; sukupolvesta sukupolveen viettäkää sitä ikuisena säädöksenä.

15 Seitsemän päivää syökää happamatonta leipää; jo ensimmäisenä päivänä korjatkaa pois hapan taikina taloistanne. Sillä jokainen, joka hapanta syö, ensimmäisestä päivästä seitsemänteen päivään asti, hävitettäköön Israelista.

16 Ensimmäisenä päivänä pitäkää pyhä kokous ja samoin myös seitsemäntenä päivänä pyhä kokous. Mitään työtä älköön tehtäkö niinä päivinä; ainoastaan se, mitä kukin tarvitsee ruuaksi, ainoastaan se valmistettakoon.

17 Ja pitäkää tätä happamattoman leivän juhlaa, sillä juuri sinä päivänä minä vein teidän joukkonne pois Egyptin maasta; sentähden pitäkää tätä päivää, sukupolvesta sukupolveen, ikuisena säädöksenä.

18 Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, ehtoolla, syökää happamatonta leipää, ja niin tehkää aina saman kuun yhdennenkolmatta päivän ehtooseen asti.

19 Seitsemään päivään älköön hapanta taikinaa olko teidän taloissanne; sillä jokainen, joka hapanta leipää syö, hävitettäköön Israelin kansasta, olipa hän muukalainen tai maassasyntynyt.

20 Älkää syökö mitään hapanta, vaan syökää happamatonta leipää, missä asuttekin."

21 Ja Mooses kutsui kaikki Israelin vanhimmat ja sanoi heille: "Menkää ja ottakaa lammas kutakin perhekuntaanne kohti ja teurastakaa pääsiäislammas.

22 Ja ottakaa isoppikimppu, kastakaa se vereen, joka on maljassa, ja sivelkää ovenpäällinen ja molemmat pihtipielet sillä verellä, joka on maljassa. Älköönkä kukaan menkö ulos talonsa ovesta ennen aamua.

23 Sillä Herra kulkee rankaisemassa egyptiläisiä; mutta kun Herra näkee veren ovenpäällisessä ja molemmissa pihtipielissä, menee hän sen oven ohi eikä salli tuhoojan tulla teidän taloihinne teitä vitsauksella lyömään.

24 Noudattakaa tätä; se olkoon ikuinen säädös sinulle ja sinun lapsillesi.

25 Ja kun te tulette siihen maahan, jonka Herra on teille antava, niinkuin hän on sanonut, niin noudattakaa näitä menoja.

26 Kun sitten lapsenne kysyvät teiltä: 'Mitä nämä menot merkitsevät?'

27 niin vastatkaa: 'Tämä on pääsiäisuhri Herralle, joka meni israelilaisten talojen ohi Egyptissä, kun hän rankaisi egyptiläisiä, mutta säästi meidän kotimme'." Silloin kansa kumartui maahan ja rukoili.

28 Ja israelilaiset menivät ja tekivät, niinkuin Herra oli Moosekselle ja Aaronille käskyn antanut; niin he tekivät.

29 Ja puoliyön aikana tapahtui, että Herra surmasi kaikki Egyptin maan esikoiset, valtaistuimellaan istuvan faraon esikoisesta vankikuopassa olevan vangin esikoiseen asti, ynnä kaikki karjan esikoiset.

30 Niin farao nousi sinä yönä ja kaikki hänen palvelijansa ynnä kaikki egyptiläiset, ja kova valitus oli Egyptissä; sillä ei ollut yhtään taloa, jossa ei ollut kuollutta.

31 Ja hän kutsutti yöllä Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: "Nouskaa ja menkää pois minun kansani joukosta, sekä te että israelilaiset; menkää ja palvelkaa Herraa, niinkuin olette puhuneet.

32 Ottakaa myös lampaanne ja karjanne mukaanne, niinkuin olette puhuneet, ja menkää ja rukoilkaa minullekin siunausta."

33 Ja egyptiläiset ahdistivat kansaa jouduttaaksensa heidän lähtöänsä maasta pois, sillä he ajattelivat: "Me kuolemme kaikki".

34 Ja kansa otti taikinansa, ennenkuin se oli hapannut, ja kantoi taikinakaukalonsa vaippoihin käärittyinä olkapäillään.

35 Ja israelilaiset olivat tehneet Mooseksen sanan mukaan: he olivat pyytäneet egyptiläisiltä hopea-ja kultakaluja sekä vaatteita.

36 Ja Herra oli antanut kansan päästä egyptiläisten suosioon, niin että nämä suostuivat heidän pyyntöönsä; ja niin he veivät saalista egyptiläisiltä.

37 Ja israelilaiset lähtivät liikkeelle ja kulkivat Ramseksesta Sukkotiin; heitä oli noin kuusisataa tuhatta jalkamiestä, paitsi vaimoja ja lapsia.

38 Ja myös paljon sekakansaa meni heidän kanssansa, sekä lampaita ja raavaskarjaa suuret laumat.

39 Ja he leipoivat siitä taikinasta, jonka olivat tuoneet Egyptistä, happamattomia leipiä; sillä se ei ollut hapannut, kun heidät karkoitettiin Egyptistä. He eivät olleet saaneet viipyä, eivätkä he myöskään olleet valmistaneet itsellensä evästä.

40 Mutta aika, jonka israelilaiset olivat asuneet Egyptissä, oli neljäsataa kolmekymmentä vuotta.

41 Kun ne neljäsataa kolmekymmentä vuotta olivat kuluneet, niin juuri sinä päivänä kaikki Herran joukot lähtivät Egyptin maasta.

42 Valvontayö Herran kunniaksi on tämä , koska hän silloin vei heidät pois Egyptin maasta; tämän yön kaikki israelilaiset valvokoot Herran kunniaksi, sukupolvesta sukupolveen.

43 Ja Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: "Tämä on säädös pääsiäislampaasta: Kukaan muukalainen älköön siitä syökö;

44 mutta jokainen rahalla ostettu orja syököön siitä, kunhan olet ympärileikannut hänet.

45 Loinen ja päiväpalkkalainen älkööt siitä syökö.

46 Samassa talossa se syötäköön; älköön mitään siitä lihasta vietäkö talosta ulos, älkääkä siitä luuta rikkoko.

47 Koko Israelin seurakunta viettäköön sitä ateriaa.

48 Ja jos joku muukalainen asuu sinun luonasi ja tahtoo viettää pääsiäistä Herran kunniaksi, niin ympärileikkauttakoon kaikki miehenpuolensa ja sitten käyköön sitä viettämään ja olkoon silloin niinkuin maassasyntynyt. Mutta yksikään ympärileikkaamaton älköön siitä syökö.

49 Sama laki olkoon maassasyntyneellä ja muukalaisella, joka asuu teidän keskuudessanne."

50 Ja kaikki israelilaiset tekivät, niinkuin Herra oli Moosekselle ja Aaronille käskyn antanut; niin he tekivät.

51 (H12:50) Ja juuri sinä päivänä Herra vei israelilaiset joukkoinensa pois Egyptin maasta.

   

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 7881

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

7881. 'And that day shall be to you for a memorial' means the essential nature of that state in worship. This is clear from the meaning of 'day' as state, dealt with in 23, 487, 488, 493, 2788, 3462, 3785, 4850, 5672, 5962, 6110; and from the meaning of 'memorial' as essential nature in worship, dealt with in 6888.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 6110

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

6110. 'For the famine was extremely serious' means desolation. This is clear from the meaning of 'famine' as an absence of good and of cognitions, dealt with in 1460, 3364, 5277, 5279, 5281, 5300, 5579, 5893, so that 'the famine was extremely serious' is desolation, 5360, 5376, 5415, 5576. As regards desolation, it should be recognized that truths and forms of good, together with cognitions of them, compose the spiritual life of those who are in heaven. They are the celestial and spiritual foods that nourish them; and these foods are given them every day by the Lord. When it is morning with them forms of good are supplied, and when it is midday truths are supplied; but when evening comes they lack them, and continue to lack them until it is twilight and then morning again. Their yearning when they lack them remains so strong that their desire for them is greater than starving people's desire for food on earth. This state is meant by 'the famine' and it is a kind of desolation, though not the kind experienced by those on the lower earth, 698, 699, 1106-1113.

[2] Scarcely anyone in the world can believe that the angelic heaven can have so great a yearning for truths and forms of good, and for cognitions of them. For people whose minds are set on nothing else than gain and glory, and who are given up to worldly pleasures, will be amazed to learn that those things constitute angelic life. 'What use they will say 'are cognitions of goodness and truth to me? What life can they give me? The things that bring me life and my life's delight are wealth, position, and worldly pleasures!' But let those who speak like this know that the life these things bring is that of the body, not that of the soul, and that the former kind of life perishes along with the body, whereas the latter kind remains for ever. Let them also know that people are ill-advised if while in the world they do not give any thought to spiritual life.

[3] Further as regards desolation, it exists on account of the yearning; for forms of good and truth are accepted in the measure that they are yearned for, and when the desires created by the yearning are fulfilled they produce feelings of happiness and bliss. In the next life therefore those who pass through desolation are refreshed immediately afterwards and realize their desires; everyone there is made more perfect by means of such alternating experiences. It is a fact worthy of note that the changing times of day in the natural world - morning, midday, evening, night, and morning again - are wholly representative of the changes that take place in the spiritual world, yet with one difference. The changes that occur in the spiritual world have an effect on the understanding and the will, establishing in them the basic elements of life, whereas the changes that occur in the world have an effect on and sustain things of the body.

[4] What is even more noteworthy is the fact that it is not the Lord who brings on the shades of evening and the darkness of night but those characteristics of angels, spirits, or men that are entirely their own. For the Lord as the Sun shines and flows in constantly; but because the evils and falsities that spring from what is his own are present in a man, spirit, or angel, they turn and direct him away from the Lord. In so doing they bring him into the shades of evening, and lead the wicked into the darkness of night. It is similar to the way things are with the sun in our world. It shines and flows in constantly, but the earth by rotating on its axis turns away from the sun and brings itself into shade and darkness.

[5] These features of the natural world come about because the natural world comes into being from the spiritual world and is also kept in being from there, as a consequence of which the entire natural system is a theatre representative of the Lord's kingdom, 3483, 4939. The purpose served by the changes that take place in the spiritual world is that all who are in heaven may constantly become more perfect. Such changes exist in the natural world for the same reason, for if they did not occur everything there would perish because of drought.

[6] It should be recognized however that in heaven there is no night, only evening, which is followed by the twilight that comes before morning; but in hell there is night. Changes take place there also, but they are of a contrary nature to those in heaven. In hell morning is the heat of evil desires, midday is the itch of false ideas, evening is anxiety, and night is torment. But through all these changes night predominates; merely variations of shade and darkness are what bring about those changes. In addition to this it should be recognized that in the spiritual world the changes which take place are not the same with one person as they are with another, also that the changes there do not divide into regular periods of time because they are variations of state that produce those changes. For instead of the periods of time that occur in the natural world there are states in the spiritual world, 1274, 1382, 2625, 2788, 2837, 3254, 3356, 4814, 4916, 4882, 4901.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.