Bible

 

Daniel 4

Studie

   

1 (H3:31) "Kuningas Nebukadnessar kaikille kansoille, kansakunnille ja kielille, jotka asuvat kaiken maan päällä: suuri olkoon teidän rauhanne!

2 (H3:32) Minä olen nähnyt hyväksi ilmoittaa ne tunnusteot ja ihmeet, jotka korkein Jumala on minulle tehnyt.

3 (H3:33) Kuinka suuret ovat hänen tunnustekonsa ja kuinka voimalliset hänen ihmeensä! Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta ja hänen valtansa pysyy suvusta sukuun."

4 (H4:1) "Minä Nebukadnessar elin rauhassa huoneessani ja onnellisena palatsissani.

5 (H4:2) Minä näin unen, ja se peljästytti minut; ja unikuvat, joita minulla oli vuoteessani, minun pääni näyt, kauhistuttivat minut.

6 (H4:3) Niin minä annoin käskyn tuoda eteeni kaikki Baabelin viisaat, että he ilmoittaisivat minulle unen selityksen.

7 (H4:4) Silloin tulivat tietäjät, noidat, kaldealaiset ja tähtienselittäjät, ja minä kerroin heille unen, mutta he eivät voineet ilmoittaa minulle sen selitystä.

8 (H4:5) Mutta viimein tuli minun eteeni Daniel, jonka nimi on minun jumalani nimen mukaan Beltsassar ja jossa on pyhien jumalien henki; ja minä kerroin hänelle unen:

9 (H4:6) 'Beltsassar, sinä tietäjäin päämies, jossa minä tiedän olevan pyhien jumalien hengen ja jolle mikään salaisuus ei ole liian vaikea! Sano, mitä olivat ne näyt, jotka minä unessani näin, ja mikä on sen selitys.

10 (H4:7) Nämä olivat minun pääni näyt, jotka minulla oli vuoteessani. Minä näin: Katso, oli puu keskellä maata, ja sen korkeus oli suuri.

11 (H4:8) Puu kasvoi ja vahvistui, niin että sen latva ulottui taivaaseen ja se näkyi kaiken maan ääriin.

12 (H4:9) Sen lehvät olivat kauniit ja sen hedelmät suuret, ja siinä oli ravintoa kaikille. Sen alla etsivät varjoa kedon eläimet, ja sen oksilla asuivat taivaan linnut, ja kaikki liha sai siitä ravintonsa.

13 (H4:10) Minä näin pääni näyissä, joita minulla oli vuoteessani: katso, pyhä enkeli astui alas taivaasta.

14 (H4:11) Hän huusi voimallisesti ja sanoi näin: hakatkaa puu poikki ja karsikaa sen oksat, riipikää sen lehvät ja hajottakaa sen hedelmät. Paetkoot eläimet sen alta ja linnut sen oksilta.

15 (H4:12) Mutta sen kanto juurineen jättäkää maahan, rauta-ja vaskikahleissa kedon ruohikkoon. Taivaan kasteesta hän kastukoon, ja niinkuin eläinten olkoon hänen osansa maan ruoho.

16 (H4:13) Hänen sydämensä muutetaan, niin ettei se ole ihmisen sydän, ja hänelle annetaan eläimen sydän. Ja niin kulukoon häneltä seitsemän aikaa.

17 (H4:14) Tämä on säädetty enkelien päätöksellä, ja niin ovat tästä asiasta pyhät sanoneet, että elävät tietäisivät Korkeimman hallitsevan ihmisten valtakuntaa ja antavan sen, kenelle hän tahtoo, ja asettavan sen päämieheksi ihmisistä halvimman.'

18 (H4:15) Tämän unen näin minä, kuningas Nebukadnessar. Ja sinä, Beltsassar, sano sen selitys, koska ei yksikään minun valtakuntani viisaista voi minulle ilmoittaa sen selitystä. Mutta sinä sen voit, sillä sinussa on pyhien jumalien henki."

19 (H4:16) Silloin Daniel, jonka nimenä oli Beltsassar, hämmästyi hetkeksi, ja hänen ajatuksensa peljästyttivät häntä. Kuningas lausui ja sanoi: "Beltsassar, älköön uni ja sen selitys sinua peljästyttäkö". Beltsassar vastasi ja sanoi: "Herrani, koskekoon uni sinun vihollisiasi ja sen selitys sinun vastustajiasi.

20 (H4:17) Puu, jonka sinä näit ja joka kasvoi ja vahvistui, niin että sen latva ulottui taivaaseen ja se näkyi kaikkeen maahan,

21 (H4:18) jonka lehvät olivat kauniit ja hedelmät suuret ja jossa oli ravintoa kaikille, jonka alla kedon eläimet asuivat ja jonka oksilla taivaan linnut oleskelivat,

22 (H4:19) -se puu olet sinä, kuningas, joka olet kasvanut ja vahvistunut; sinun suuruutesi on kasvanut ja ulottuu taivaaseen ja sinun valtasi maan ääriin.

23 (H4:20) Ja että kuningas näki pyhän enkelin astuvan alas taivaasta ja sanovan: 'Hakatkaa puu poikki ja turmelkaa se, mutta jättäkää sen kanto juurineen maahan, rauta-ja vaskikahleissa kedon ruohikkoon; taivaan kasteesta hän kastukoon, ja niinkuin kedon eläinten olkoon hänen osansa, kunnes häneltä on kulunut seitsemän aikaa',

24 (H4:21) sen selitys, oi kuningas, ja Ylimmäisen päätös, joka on kohdannut minun herraani, kuningasta, on tämä:

25 (H4:22) Sinut ajetaan pois ihmisten seasta, ja kedon eläinten parissa on sinun asuinpaikkasi oleva; sinä joudut syömään ruohoa niinkuin raavaat, ja sinä olet kastuva taivaan kasteesta; ja niin on sinulta kuluva seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo.

26 (H4:23) Mutta että käskettiin jättää maahan puun kanto juurineen, se tietää, että sinun valtakuntasi pysytetään sinulla, ja sinä saat sen, niin pian kuin tulet tuntemaan, että valta on taivaan.

27 (H4:24) Sentähden, kuningas, kelvatkoon sinulle minun neuvoni: kirvoita synnit itsestäsi almuilla ja pahat tekosi vaivaisia armahtamalla; ehkäpä silloin onnesi kestäisi."

28 (H4:25) Tämä kaikki kohtasi kuningas Nebukadnessaria.

29 (H4:26) Kaksitoista kuukautta tämän jälkeen, kun kuningas oli kävelemässä kuninkaallisen palatsinsa katolla Baabelissa,

30 (H4:27) hän puhkesi puhumaan sanoen: "Eikö tämä ole se suuri Baabel, jonka minä väkevällä voimallani olen rakentanut kuninkaalliseksi linnaksi, valtasuuruuteni kunniaksi!"

31 (H4:28) Vielä oli sana kuninkaan suussa, kun taivaasta tuli ääni: "Sinulle, kuningas Nebukadnessar, julistetaan: Sinun valtakuntasi on otettu sinulta pois.

32 (H4:29) Sinut ajetaan pois ihmisten seasta, ja kedon eläinten parissa on sinun asuinpaikkasi oleva; sinä joudut syömään ruohoa niinkuin raavaat, ja niin on sinulta kuluva seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo."

33 (H4:30) Sillä hetkellä se sana toteutui Nebukadnessarissa: hänet ajettiin pois ihmisten seasta, ja hän söi ruohoa niinkuin raavaat, ja hänen ruumiinsa kastui taivaan kasteesta, kunnes hänen hiuksensa kasvoivat pitkiksi kuin kotkan sulat ja hänen kyntensä kuin lintujen kynnet.

34 (H4:31) "Mutta sen ajan kuluttua minä, Nebukadnessar, nostin silmäni taivasta kohti, ja minun järkeni palasi. Ja minä kiitin Korkeinta, minä ylistin ja kunnioitin häntä, joka elää iankaikkisesti, jonka hallitus on iankaikkinen hallitus ja jonka valtakunta pysyy suvusta sukuun.

35 (H4:32) Kaikki maan asukkaat ovat tyhjänveroiset; ja hän tekee, niinkuin hän tahtoo, taivaan joukoille ja maan asukkaille, eikä ole sitä, joka pidättää hänen kätensä ja sanoo hänelle: 'Mitäs teet?'

36 (H4:33) Siihen aikaan palasi minun järkeni, ja palasi minun valtasuuruuteni ja loistoni, minun valtakuntani kunniaksi. Ja minun hallitusmieheni ja ylimykseni etsivät minut, ja minut pantiin jälleen hallitsemaan valtakuntaani, ja minun valtani lisääntyi ylenpalttisesti.

37 (H4:34) Nyt minä, Nebukadnessar, kiitän, ylistän ja kunnioitan taivaan kuningasta; sillä kaikki hänen työnsä ovat totiset ja hänen tiensä oikeat. Ja hän voi nöyryyttää ne, jotka ylpeydessä vaeltavat."

   

Bible

 

Daniel 8:20

Studie

       

20 Kaksisarvinen oinas, jonka sinä näit, on: Meedian ja Persian kuninkaat.

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 9596

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

9596. 'From fine twined linen and violet and purple and twice-dyed scarlet' means the spiritual and celestial realities from which those truths are derived. This is clear from the meaning of 'fine twined linen' as truth from a celestial origin, dealt with in 9469; from the meaning of 'violet' as the celestial love of truth, dealt with in 9466; from the meaning of 'purple' as the celestial love of good, dealt with in 9467; and from the meaning of 'twice-dyed scarlet' as spiritual good or the good of truth, dealt with in 9468. Such is the order in which the spiritual and celestial realities, or the truths and forms of good, present with a person or an angel who is in the middle or second heaven follow one another. For truth from a celestial origin, meant by 'fine twined linen' comes first; then the love of or affection for truth, meant by 'violet'; after that the resulting love of or affection for good, meant by 'purple'; and finally spiritual good, meant by 'twice-dyed scarlet'.

[2] Because this is the order in which the spiritual and celestial realities follow one another 'fine twined linen' is here mentioned first; but in the case of the veil that hung between the dwelling-place and the ark, or between the holy place and the holy of holies, dealt with in verse 31 of the present chapter, it is mentioned last. The reason why 'fine twined linen' is mentioned last in the case of the veil is that 'the veil' means the intermediary uniting the inmost heaven to the middle heaven, and therefore within this intermediary it must come last, in order that - to link the two heavens - it may then be first in the second of them.

[3] But properly 'fine twined linen' means the understanding part of the mind as it exists with the spiritual man or with an angel in the Lord's spiritual heaven. The reason why the understanding part is meant by 'fine twined linen' is that with the spiritual man a new will part is implanted by the Lord within the understanding part of his mind, see 863, 875, 895, 927, 1023, 1043, 1044, 1555, 2256, 4328, 4493, 5113; and since the understanding part in the spiritual man is meant by 'fine twined linen', so too is spiritual truth meant. This is because all truth belongs to the understanding part, and all good to the will part, 3623, 9300; for the understanding part is the receiver (subjectum) or container and the truth is what belongs to it, and these two make one. From these considerations also it may be seen that the actual understanding part of the mind with those who belong to the Lord's spiritual kingdom is in the strict sense 'the dwelling-place', 9296, 9297, and that the spreading out of the curtains serves to describe it.

[4] From all this what 'spreading and stretching out the heavens' means in the following places may be recognized, such as in Isaiah,

Jehovah is He who stretches out the heavens, spreads out the earth, gives breath 1 to the people on it, and spirit to those who walk on it. Isaiah 42:5.

In the same prophet,

I am Jehovah who makes all things, stretches out the heavens Alone, [and] spreads out the earth by Myself. Isaiah 44:24.

In the same prophet,

It was I that made the earth and created man on it. It was I - My hands - that stretched out the heavens. Isaiah 45:12.

In Jeremiah,

... He who makes the earth by His power, prepares the world by His wisdom, and stretches out the heavens by His intelligence. Jeremiah 51:15.

In Zechariah,

Jehovah is He who stretches out the heavens, and founds the earth, and forms the spirit of man within him. Zechariah 12:1.

[5] 'Stretching out the heavens and spreading out the earth' is plainly similar in meaning to stretching and spreading out a dwelling-place by the use of curtains. And by this is meant regenerating a person and thereby creating or forming a new understanding in which there is a new will, which is the spiritual person's actual heaven in which the Lord dwells with that person. The fact that the regeneration or the formation of a new understanding, and of a new will within it, and so of a new person, is what 'stretching out the heavens and spreading out the earth' means is evident from actual explanations provided in the places quoted above. For they speak of Him who gives breath to the people on the earth, and spirit to those who walk on it, and also of Him who forms the spirit of man within him. 'Heaven and earth' means the Church, internal and external, see 1733, 1850, 2117, 2118, 3355, 4535, and 'the earth' in general means the Lord's kingdom and the Church, 9334; and these meanings too are plainly apparent in those places. For if 'the earth' did not have that meaning what sense could be made of 'spreading out the earth' and 'founding the earth', or 'forming the spirit of man within him 2 '?

[6] The fact that 'stretching out the heavens and spreading out the earth' here is similar in meaning to stretching and spreading out a dwelling-place by the use of curtains is clear from other places where the same idea is stated even more plainly, as in Isaiah,

Jehovah is He who stretches out the heavens like a curtain, and spreads them out like a tent to dwell in. Isaiah 40:22.

In the same prophet,

Enlarge the place of your tent, and let them stretch out the curtains of your dwelling-places. Isaiah 54:2.

And in David,

Jehovah covers Himself with light, as if with a garment; He stretches out the heavens as a curtain. Psalms 104:2.

These places also show what 'the expanse' or that which is spread out means in the first chapter of Genesis,

God said, Let there be an expanse in the midst of the waters, and let there be a distinguishing of the waters from the waters. And God made the expanse and He made a distinction between the waters that were under the expanse and the waters that were above the expanse, And God called the expanse Heaven. Genesis 1:6-8.

That first chapter describes the regeneration of a member of the celestial Church, 'the expanse' describing his new will and understanding. 'The waters under the expanse and those above the expanse' are the truths of the external man and those of the internal man. For the meaning of 'waters' as truths, see 2702, 3058, 3424, 4976, 8568, 9323.

Poznámky pod čarou:

1. literally, soul

2. The Latin here is in ea (in it, i.e. in the earth). But in his rough draft Swedenborg has, as in other places, in medio ejus which is usually taken to mean within him but could possibly mean in the midst of it.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.