¹ Sillä katso, niinä päivinä ja sillä ajalla, kuin minä Juudan ja Jerusalemin vankiuden palautan,

² Tahdon minä koota kaikki pakanat, ja viedä heitä alas Josaphatin laaksoon; ja tahdon siellä heidän kanssansa riidellä, minun kansani ja minun perimiseni Israelin tähden, jonka he pakanain sekaan hajoittivat, ja jakoivat minun maani itsellensä,

³ Ja ovat minun kansastani arpaa heittäneet; ja ovat pojan porton edestä antaneet, ja piian myyneet viinan edestä, ja sen juoneet.

⁴ Mitä myös minun on teidän kanssanne, te Tyrosta ja Zidonista, ja te kaikki Philistealaisten rajat? vai tahdotteko te minulle kaiketi kostaa? Jos te minulle tahdotte kostaa, niin minä tahdon sen äkisti ja pian kostaa teidän päänne päälle.

⁵ Sillä te olette minun hopiani ja kultani ottaneet, ja minun kauniit kappaleeni teidän kirkkoihinne vieneet;

⁶ Ja myyneet Juudan ja Jerusalemin lapset Grekiläisille, heitä kauvas heidän rajoistansa saattaaksenne.

⁷ Katso, minä tahdon heidät sieltä herättää, johonka te heidät myyneet olette; ja tahdon sen kostaa teidän päänne päälle;

⁸ Ja tahdon myydä jälleen teidän poikanne ja tyttärenne Juudan lasten kautta; ne pitää heidät rikkaasen Arabiaan, kaukaisen maan kansalle myymän; sillä Herra on sen puhunut.

⁹ Julistakaat näitä pakanain seassa, pyhittäkäät sota, herättäkäät väkevät, käyköön edes, ja menköön ylös kaikki sotaväki.

¹⁰ Tehkäät vannanne miekoiksi ja viikahteenne keihäiksi. Ja joka heikko on, se sanokaan: minä olen väkevä.

¹¹ Kootkaat teitänne, ja tulkaat tänne kaikki pakanat ympäristöltä, ja kootkaat teitänne; anna, Herra, sinun väkevät sinne astua alas.

¹² Nouskaat pakanat ja menkäät ylös Josaphatin laaksoon; sillä minä tahdon siellä istua, ja tuomita kaikki pakanat ympäristöltä.

¹³ Sivaltakaat viikahteella, sillä elo on kypsä; tulkaat ja astukaat alas; sillä kuurnat ovat täydet, ja kuurna-astiat kuohuvat; sillä heidän pahuutensa on suuri.

¹⁴ Paljo kansaa pitää oleman ympärillä joka paikassa Tuomiolaaksossa; sillä Herran päivä on läsnä Tuomiolaaksossa.

¹⁵ Aurinko ja kuu pimenevät, ja tähdet peittävät valkeutensa.

¹⁶ Ja Herra on Zionista kiljuva, ja antaa kuulla äänensä Jerusalemista, että taivaan ja maan pitää vapiseman. Mutta Herra on kansansa turva, ja linna Israelin lapsille.

¹⁷ Ja teidän pitää tietämän, että minä Herra teidän Jumalanne asun Zionissa minun pyhällä vuorellani; silloin on Jerusalem pyhäksi tuleva, ja ei pidä muukalaisen käymän enään sen lävitse.

¹⁸ Sillä ajalla pitää vuoret makiaa viinaa tiukkuman, ja kukkulat rieskaa vuotaman, ja kaikki Juudan ojat pitää vettä täynnä oleman; ja lähde pitää Herran huoneessa käymän, ja Sittimin ojaan juokseman.

¹⁹ Vaan Egyptin pitää autioksi tuleman, ja Edom synkiäksi erämaaksi; sen vääryyden tähden, mikä Juudan lapsille tehty on, että he viattoman veren heidän maassansa vuodattaneet ovat.

²⁰ Mutta Juudassa pitää ijankaikkisesti asuttaman, ja Jerusalemissa ijankaikkiseen aikaan.

²¹ Ja minä tahdon puhdistaa heidän verensä, jota en minä ennen ole puhdistanut; ja Herra on asuva Zionissa.

¹ Poikani, jos otat minun puheeni, ja käskyni kätket;

² Niin anna korvas kuulla viisautta, ja taivuta sydämes ymmärrykseen.

³ Sillä jos ymmärrystä ahkerasti halajat, ja rukoilet taitoa;

⁴ Jos sitä etsit niinkuin hopiaa, ja pyörit sen perään niinkuin tavaran;

⁵ Niin sinä ymmärrät Herran pelvon, ja Herran tunnon löydät.

⁶ Sillä Herra antaa viisauden, ja hänen suustansa tulee taito ja ymmärrys.

⁷ Hän antaa toimellisten hyvin käydä, ja suojelee niitä, jotka viattomasti vaeltavat,

⁸ Varjelee hurskaat, ja holhoo pyhäinsä retket.

⁹ Silloin sinä ymmärrät vanhurskauden ja tuomion, oikeuden ja kaiken hyvän tien.

¹⁰ Jos viisaus sydämees tulee, ja taito on sinulle kelvollinen,

¹¹ Niin hyvä neuvo sinua varjelee, ja ymmärrys kätkee sinun,

¹² Tempaamaan sinun pois pahalta tieltä, ja niiden seurasta, jotka toimettomia puhuvat,

¹³ Ja hylkäävät oikian tien, ja vaeltavat pimeitä retkiä;

¹⁴ Jotka iloitsevat pahoista töistänsä, ja riemuitsevat pahoista menoistansa;

¹⁵ Joiden tiet ovat vastahakoiset, ja retket väärär ja häpiälliset:

¹⁶ Ettet sinä ryhtyisi vieraaseen vaimoon, joka ei sinun ole, joka suloisilla sanoilla puhuttelee,

¹⁷ Ja hylkää nuoruutensa johdattajan, ja unohtaa Jumalansa liiton.

¹⁸ Sillä hänen huoneensa kallistuu kuolemaan, ja hänen askeleensa kadotettuin tykö.

¹⁹ Jokainen joka menee hänen tykönsä, ei palaja, eikä elämän tielle joudu;

²⁰ Ettäs vaeltasit hyvää tietä, ja pitäisit hurskasten tiet.

²¹ Sillä vanhurskaat asuvat maassa, ja vakaat siinä pysyvät;

²² Mutta jumalattomat hukutetaan maasta, ja ylönkatsojat siitä teloitetaan.