¹ Sillä katso, niinä päivinä ja sillä ajalla, kuin minä Juudan ja Jerusalemin vankiuden palautan,

² Tahdon minä koota kaikki pakanat, ja viedä heitä alas Josaphatin laaksoon; ja tahdon siellä heidän kanssansa riidellä, minun kansani ja minun perimiseni Israelin tähden, jonka he pakanain sekaan hajoittivat, ja jakoivat minun maani itsellensä,

³ Ja ovat minun kansastani arpaa heittäneet; ja ovat pojan porton edestä antaneet, ja piian myyneet viinan edestä, ja sen juoneet.

⁴ Mitä myös minun on teidän kanssanne, te Tyrosta ja Zidonista, ja te kaikki Philistealaisten rajat? vai tahdotteko te minulle kaiketi kostaa? Jos te minulle tahdotte kostaa, niin minä tahdon sen äkisti ja pian kostaa teidän päänne päälle.

⁵ Sillä te olette minun hopiani ja kultani ottaneet, ja minun kauniit kappaleeni teidän kirkkoihinne vieneet;

⁶ Ja myyneet Juudan ja Jerusalemin lapset Grekiläisille, heitä kauvas heidän rajoistansa saattaaksenne.

⁷ Katso, minä tahdon heidät sieltä herättää, johonka te heidät myyneet olette; ja tahdon sen kostaa teidän päänne päälle;

⁸ Ja tahdon myydä jälleen teidän poikanne ja tyttärenne Juudan lasten kautta; ne pitää heidät rikkaasen Arabiaan, kaukaisen maan kansalle myymän; sillä Herra on sen puhunut.

⁹ Julistakaat näitä pakanain seassa, pyhittäkäät sota, herättäkäät väkevät, käyköön edes, ja menköön ylös kaikki sotaväki.

¹⁰ Tehkäät vannanne miekoiksi ja viikahteenne keihäiksi. Ja joka heikko on, se sanokaan: minä olen väkevä.

¹¹ Kootkaat teitänne, ja tulkaat tänne kaikki pakanat ympäristöltä, ja kootkaat teitänne; anna, Herra, sinun väkevät sinne astua alas.

¹² Nouskaat pakanat ja menkäät ylös Josaphatin laaksoon; sillä minä tahdon siellä istua, ja tuomita kaikki pakanat ympäristöltä.

¹³ Sivaltakaat viikahteella, sillä elo on kypsä; tulkaat ja astukaat alas; sillä kuurnat ovat täydet, ja kuurna-astiat kuohuvat; sillä heidän pahuutensa on suuri.

¹⁴ Paljo kansaa pitää oleman ympärillä joka paikassa Tuomiolaaksossa; sillä Herran päivä on läsnä Tuomiolaaksossa.

¹⁵ Aurinko ja kuu pimenevät, ja tähdet peittävät valkeutensa.

¹⁶ Ja Herra on Zionista kiljuva, ja antaa kuulla äänensä Jerusalemista, että taivaan ja maan pitää vapiseman. Mutta Herra on kansansa turva, ja linna Israelin lapsille.

¹⁷ Ja teidän pitää tietämän, että minä Herra teidän Jumalanne asun Zionissa minun pyhällä vuorellani; silloin on Jerusalem pyhäksi tuleva, ja ei pidä muukalaisen käymän enään sen lävitse.

¹⁸ Sillä ajalla pitää vuoret makiaa viinaa tiukkuman, ja kukkulat rieskaa vuotaman, ja kaikki Juudan ojat pitää vettä täynnä oleman; ja lähde pitää Herran huoneessa käymän, ja Sittimin ojaan juokseman.

¹⁹ Vaan Egyptin pitää autioksi tuleman, ja Edom synkiäksi erämaaksi; sen vääryyden tähden, mikä Juudan lapsille tehty on, että he viattoman veren heidän maassansa vuodattaneet ovat.

²⁰ Mutta Juudassa pitää ijankaikkisesti asuttaman, ja Jerusalemissa ijankaikkiseen aikaan.

²¹ Ja minä tahdon puhdistaa heidän verensä, jota en minä ennen ole puhdistanut; ja Herra on asuva Zionissa.

¹ Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;

² Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,

³ Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;

⁴ Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.

⁵ Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,

⁶ Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.

⁷ Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.

⁸ Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!

⁹ Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.

¹⁰ Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.

¹¹ Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;

¹² Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme;

¹³ Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;

¹⁴ Koettele meidän kanssamme : meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:

¹⁵ Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.

¹⁶ Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.

¹⁷ Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.

¹⁸ Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.

¹⁹ Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.

²⁰ Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.

²¹ Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:

²² Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?

²³ Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;

²⁴ Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,

²⁵ Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;

²⁶ Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,

²⁷ Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.

²⁸ Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.

²⁹ Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,

³⁰ Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;

³¹ Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.

³² Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.

³³ Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.