Bible

 

maastamuutto 29

Studie

   

1 Ja tämä on se kuin sinun pitää tekemän heille, pyhittääkses heitä, että he olisivat minun pappini: ota yksi nuori mulli, ja kaksi virheetöintä oinasta.

2 Ja happamattomia leipiä ja happamattomia kyrsiä sekoitettuja öljyllä, ja happamattomia ohuita kyrsiä voidelluita öljyllä: nisuisista jauhoista pitää sinun ne tekemän.

3 Ja sinun pitää paneman ne koriin, ja korissa ne kantaman edes, niin myös mullin ja ne kaksi oinasta.

4 Ja sinun pitää tuoman Aaronin poikinensa seurakunnan majan oven eteen, ja pesemän heitä vedellä.

5 Ja sinun pitää ottaman vaatteet ja puettaman Aaronin ylle, ahtaan hameen, ja päällisvaate-hameen, ja vyöttämän hänen päällisvaatteen vyöllä.

6 Sinun pitää myös paneman hiipan hänen päähänsä, ja laskeman pyhän kruunun hiipan päälle;

7 Ja ottaman voidellusöljyn, ja vuodattaman hänen päänsä päälle, ja voiteleman häntä.

8 Ja hänen poikainsa anna tulla edes, ja pueta heidän yllensä ahtaat hameet.

9 Ja sinun pitää vyöttämän heidän vyöllä, sekä Aaronin että hänen poikansa, ja paneman hiipat heidän päähänsä, että heillä olis pappeus ijankaikkiseksi säädyksi: ja sinun pitää täyttämän Aaronin käden ja hänen poikainsa käden.

10 Ja sinun pitää tuoman mullin seurakunnan majan eteen: ja Aaronin poikinensa pitää paneman kätensä mullin päälle.

11 Niin sinun pitää teurastaman mullin Herran edessä, seurakunnan majan oven tykönä.

12 Ja sinun pitää ottaman mullin verestä, ja sivuman sormellas alttarin sarviin; mutta kaikki sen muu veri vuodata alttarin pohjaan.

13 Ja sinun pitää ottaman kaiken lihavuuden kuin sisällykset peittää, ja maksan kalvon, ja molemmat munaskuut, ja lihavuuden, joka on niiden päällä, ja polttaman alttarilla.

14 Mutta mullin lihan ja hänen vuotansa ja rapansa pitää sinun polttaman tulella ulkona leiristä; sillä se on rikosuhri.

15 Yhden oinaan pitää sinun myös ottaman: ja Aaronin poikinensa pitää paneman kätensä sen oinaan pään päälle.

16 Ja sinun pitää teurastaman oinaan, ja ottaman hänen verensä, ja priiskottaman alttarille ympärinsä.

17 Mutta oinaan pitää sinun leikkaaman kappaleiksi, ja pesemän hänen sisällyksensä ja jalkansa, ja paneman sen hänen kappaltensa ja päänsä päälle.

18 Ja polttaman koko oinaan alttarilla; sillä se on polttouhri Herralle: makia haju ja tuli Herralle.

19 Toisen oinaan pitää sinun myös ottaman, ja Aaron poikinensa pitää paneman kätensä oinaan pään päälle.

20 Ja sinun pitää teurastaman oinaan ja ottaman hänen verestänsä, ja sivuman Aaronin ja hänen poikainsa oikian korvan lehteen, ja oikian käden peukaloon, ja heidän oikian jalkansa isoon varpaaseen: ja priiskottaman veren alttarille ympärinsä.

21 Ja sinun pitää ottaman verestä, kuin alttarilla on, ja voidellusöljystä, ja priiskottaman Aaronin ja hänen vaatettensa päälle, ja hänen poikainsa ja heidän vaatettensa päälle: niin hän tulee pyhäksi itse vaatteinensa, ja hänen poikansa vaatteinensa.

22 Sitte pitää sinun ottaman oinaasta lihavuuden, ja saparon, ja sen lihavuuden kuin sisällykset peittää, ja maksan kalvon, ja molemmat munaskuut, niin myös sen lihavuuden kuin niiden päällä on, ja oikian lavan; sillä se on täyttämisen oinas.

23 Ja yhden kyrsän leipää, ja yhden öljykyrsän, ja ohuen kyrsän korista, jossa happamattomat leivät ovat Herran edessä.

24 Ja sinun pitää paneman kaikki nämät Aaronin ja hänen poikainsa kätten päälle, ja häälyttämän ne häälytykseksi Herralle.

25 Ja niin pitää sinun ne ottaman heidän käsistänsä, ja polttaman alttarilla polttouhriksi ja makiaksi hajuksi Herralle; sillä se on Herran tuli.

26 Ja sinun pitää ottaman rinnan Aaronin täyttämisen oinaasta, ja pitää sen häälyttämän häälytysuhriksi Herran eteen: ja se pitää oleman sinun osas.

27 Ja sinun pitää pyhittämän häälytysrinnan ja ylennyslavan, joka häälytetty on ja ylennetty on, Aaronin ja hänen poikainsa täyttämisen oinaasta.

28 Ja sen pitää oleman Aaronille ja hänen pojillensa ijankaikkiseksi säädyksi Israelin lapsilta; sillä se on ylennysuhri: ja ylennysuhrin pitää oleman Herran oman Israelin lapsilta, heidän kiitosuhrissansa ja ylennysuhrissansa.

29 Mutta Aaronin pyhät vaatteet pitää oleman hänen pojillansa hänen jälkeensä, että heidät pitää niissä voideltaman, ja heidän kätensä täytettämän.

30 Joka hänen pojistansa tulee papiksi hänen siaansa, sen pitää pukeman ne yllensä seitsemän päivää; jonka pitää käymän seurakunnan majaan palvelemaan pyhässä.

31 Sinun pitää myös ottaman täyttämisen oinaan, ja keittämän sen lihan pyhässä siassa.

32 Ja Aaronin poikinensa pitää syömän sen oinaan lihan, ja leivän, joka on korissa, seurakunnan majan oven edessä.

33 Ja niiden pitää ne syömän, jotka niiden kautta sovitetut ovat, täytettää heidän käsiänsä, ja pyhitettää heitä. Ei muukalaisen pidä sitä syömän; sillä se on pyhä.

34 Jos jotakin tähteeksi jää täyttymisen lihasta ja leivästä aamuun asti, sen pitää sinun polttaman tulessa: ei sitä pidä syötämän, sillä se on pyhä.

35 Ja näin pitää sinun tekemän Aaronille ja hänen pojillensa, kaiken sen jälkeen kuin minä sinulle käskenyt olen: seitsemän päivää pitää sinun heidän kätensä täyttämän;

36 Ja joka päivä teurastaman mullin rikosuhrin sovinnoksi. Ja sinun pitää puhdistaman alttarin, koskas sovintoa uhraat sen päällä, ja voiteleman sen, ettäs sen pyhittäisit.

37 Ja seitsemän päivää pitää sinun puhdistaman alttarin, ja pyhittämän sen; ja se alttari pitää oleman kaikkein pyhin. Mitä ikänänsä siihen alttariin tarttuu, se on pyhitetty.

38 Ja tämä on se kuin sinun pitää tekemän alttarilla: kaksi vuosikuntaista karitsaa pitää sinun uhraaman joka päivä sen päällä.

39 Yhden karitsan aamulla, ja toisen karitsan pitää sinun uhraaman kahden ehtoon välillä.

40 Ja kymmenennen osan jauhoja, sekoitettu neljännekseen hinniä puserretun öljyn kanssa; ja neljänneksen hinniä viinaa juomauhriksi, yhdelle karitsalle.

41 Ja toisen karitsan pitää sinun uhraaman kahden ehtoon välillä: niinkuin aamullisenkin ruokauhrin ja juomauhrin pitää sinun sen uhraaman Herralle makiaksi hajuksi ja tuleksi.

42 Tämä on alinomainen polttouhri teidän sukukunnillenne seurakunnan majan oven tykönä Herran edessä, kussa minä olen saapuvilla teille, ja puhun sinulle.

43 Siellä minä Israelin lapsille olen saapuvilla: ja se pyhitetään minun kunniassani.

44 Ja minä pyhitän todistuksen majan alttareinensa, ja pyhitän Aaronin poikinensa minulle papiksi.

45 Ja asun Israelin lasten seassa, ja olen heidän Jumalansa.

46 Ja heidän pitää tietämän, että minä olen Herra heidän Jumalansa, joka heidät johdatin Egyptin maalta, että minä asuisin heidän seassansa. Minä olen Herra heidän Jumalansa.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 9873

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

9873. From all this it can now be seen what was signified by “the twelve precious stones” in the breastplate of judgment, namely, all the goods and truths of heaven in their order. Heaven is divided into two kingdoms, the celestial and the spiritual. The good of the celestial kingdom was represented by the first two rows, which were on the right side of the breastplate; and the good of the spiritual kingdom by the following two rows, which were on the left side. The internal good of the celestial kingdom is the good of love to the Lord, and this good is what is meant by “the celestial love of good;” and the external good of the celestial kingdom is the good of mutual love, and this good is what is meant by “the celestial love of truth.” The internal good of the spiritual kingdom is the good of charity toward the neighbor, and this good is what is meant by “the spiritual love of good;” and the external good of the spiritual kingdom is the good of faith, and this good is what is meant by “the spiritual love of truth” (That goods and truths in this order constitute the heavens, see n. 9468, 9473, 9680, 9683, 9780)

[2] From this it is now evident what was represented by the twelve stones, which were called “the Urim and Thummim.” But in what manner Divine truths, which were answers, were shown by them, will be told below (n. 9905). That the good of love was in the first place among them, and the truth of faith in the last place, is evident from the first stone, which was a ruby, and the last, which was a jasper; thus from the color of the first stone which was red, and of the last stone which was white, both of them being translucent. (That “red” signifies the good of love, see n. 3300, 9467; and that “white” signifies the truth of faith, n. 3301, 3993, 4007, 5319)

[3] The like that was signified by the stones in the breastplate was also signified by the materials interwoven in the ephod. The ephod was woven of blue, of crimson, of scarlet double-dyed, and of fine linen, as appears from the sixth verse of the present chapter; and by “the blue” was signified the truth of celestial love, by “the crimson,” the good of celestial love, by “the scarlet double-dyed,” the good of spiritual love, and by “the fine linen,” the truth of spiritual love (n. 9833). The reason was that “the ephod” signified heaven in ultimates, in like manner as “the breastplate” (n. 9824); but the goods and truths are there enumerated in a different order, because “the ephod” signified the spiritual heaven, while “the breastplate” signified the whole heaven from first to last. And as the Habitation with the Tent also represented heaven (n. 9457, 9481, 9485, 9615), therefore the materials of which the curtains and the veils were interwoven consisted in like manner of blue, of crimson, of scarlet double-dyed, and of fine linen (see Exodus 26:1, 31, 36, and 27:16; also n. 9466-9469).

[4] Be it known further that in a general sense “the SAPPHIRE” signifies the external of the celestial kingdom, and “the ONYX” the external of the spiritual kingdom; and as these two stones had this signification, they were the middle stones of the last rows; namely, the sapphire was the middle stone of the second row, and the onyx the middle stone of the fourth row. The stones of the second row signified the external good of the celestial kingdom, which is called “the celestial love of truth,” and the stones of the fourth row signified the external good of the spiritual kingdom, which is called “the spiritual love of truth;” as may be seen from what has been said about them in this article above.

[5] That “the sapphire” signifies the external of the celestial kingdom is evident from the passages in the Word where it is mentioned, as in the book of Exodus:

Seventy of the elders saw the God of Israel; and there was under His feet as it were a work of sapphire, and as the substance of heaven in respect to cleanness (Exodus 24:10).

Thus is described the external of the celestial kingdom, for it is said “under His feet,” by which is meant what is external; and where “the God of Israel” is, that is, the Lord, there is heaven.

In Isaiah:

O thou afflicted, and tossed with tempests, and not comforted, behold I set thy stones with antimony, and lay thy foundations in sapphires (Isaiah 54:11).

In this chapter the subject treated of is the celestial kingdom; “the foundations which are laid in sapphires” denote the external things of this kingdom, for the foundations are laid underneath.

[6] In Jeremiah:

Her Nazirites were whiter than snow; they were brighter than milk, their bones were more ruddy than pearls, a sapphire was their polishing (Lam. 4:7).

The Nazirites represented the celestial man; therefore it is said that “a sapphire was their polishing;” the “polishing” denotes what is external.

In Ezekiel:

Above the expanse that was over the head of the cherubs was the likeness of a throne, as the appearance of a sapphire stone; and upon the likeness of the throne was as it were the appearance of a man sitting upon it (Ezekiel 1:26; 10:1).

Here also the external of the celestial kingdom is described by “a sapphire;” for that which is above the expanse, or round about it, denotes what is without; the inmost being denoted by “him that sitteth upon the throne.”

[7] As “the sapphire stone” signifies the external of the celestial kingdom, so “the onyx stone” signifies the external of the spiritual kingdom. Therefore this was the stone that was put on the two shoulderpieces of the ephod with the names of the sons of Israel engraved upon it (see verses 9 to 14 of this chapter); for by the ephod was represented the external of the spiritual kingdom (n. 9824). As in a general sense “the onyx” and “the sapphire” signified the external things of the two heavens, they were placed, as before said, in the middle of the three stones of the second and fourth rows; for the middle involves the whole (as was shown above in connection with the robe, by which in a general sense was represented the spiritual kingdom, because it was in the middle, n. 9825). As these two stones involve all that is signified by the rest in these rows, therefore it is said in Job:

Wisdom cannot be compared to the gold of Ophir, to the precious onyx, and the sapphire (Job 28:16).

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.

Bible

 

Zechariah 4:14

Studie

       

14 Then he said, "These are the two anointed ones who stand by the Lord of the whole earth."