Bible

 

Daniel 8

Studie

   

1 Kolmantena kuningas Belsatsarin valtakunnan vuotena näin minä Daniel näyn sen jälkeen, joka minulle ensin näkynyt oli.

2 Mutta kuin minä näyn näin, olin minä Susanin linnassa Elamin maalla; ja minä näin näyssäni olevani Ulain virran tykönä.

3 Ja minä nostin silmäni ja näin, ja katso, oinas seisoi virran tykönä, jolla oli kaksi korkiaa sarvea, toinen korkiampi kuin toinen, ja korkiampi puhkesi jälistä ulos.

4 Sitte minä näin oinaan puskevan sarvillansa länteen päin, pohjaan päin ja etelään päin, ja ei yksikään peto taitanut seisoa hänen edessänsä, eikä hänen käsistänsä pelastettaa, vaan hän teki, mitä hän tahtoi ja tuli suureksi.

5 Ja kuin minä näistä otin vaarin, katso, niin tuli kauris koko maan päälle, niin ettei hän sattunut maahan, ja kauriilla oli jalo sarvi silmäinsä välillä.

6 Ja hän tuli hamaan kaksisarvisen oinaan tykö, jonka minä seisovan näin virran tykönä. Ja hän juoksi vihoissansa väkevästi hänen tykönsä.

7 Ja minä näin, että hän tuli tuimasti oinaan tykö, ja julmistui hänen päällensä ja puski oinasta ja särki hänen molemmat sarvensa. Ja oinaalla ei ollut voimaa seisoa hänen edessänsä, vaan hän heitti hänet maahan ja tallasi hänet. Ja ei kenkään taitanut oinasta hänen käsistänsä pelastaa.

8 Ja kauris tuli sangen suureksi ja kuin hän väkevämmäksi tullut oli, lohaistiin suuri sarvi, ja sen siaan kasvoi neljä kaunista jälleen neljää taivaan tuulta kohden.

9 Ja yhdestä niistä kasvoi yksi vähä sarvi: Se tuli sangen suureksi etelään päin, itään päin ja ihanaisen maan puoleen.

10 Ja se kasvoi taivaan sotajoukkoon asti ja heitti monikahdat sotajoukosta ja tähdeistä maahan ja tallasi ne.

11 Ja se tuli suureksi sotajoukon päämieheen asti ja otti häneltä pois jokapäiväisen uhrin ja hävitti hänen pyhänsä huoneen.

12 Vaan senkaltainen voima oli hänelle annettu jokapäiväistä uhria vastaan synnin tähden, että hän totuuden maahan löis. Ja hän tekee sen ja menestyy.

13 Mutta minä kuulin yhden pyhän puhuvan. Ja se pyhä sanoi yhdelle ja puhui: Kuinka kauvan senkaltainen näky jokapäiväisistä uhreista viipymän pitää ja synnistä, jonka tähden tämä hävitys tapahtuu, että sekä pyhä ja sotajoukko tallataan?

14 Ja hän vastasi minua: Aamusta ehtoosen asti kaksituhatta ja kolmesataa päivää, niin pyhä jälleen vihitään.

15 Ja kuin minä Daniel sen näyn näin ja olisin mielelläni ymmärtänyt, katso, niin seisoi minun edessäni niinkuin miehen muotoinen.

16 Ja minä kuulin Ulain keskellä ihmisen äänen, joka huusi ja sanoi: Gabriel, selitä hänelle tämä näky, että hän ymmärtäis.

17 Ja hän tuli juuri liki minua, mutta minä hämmästyin, kuin hän tuli, ja lankesin kasvoilleni. Ja hän sanoi minuUe: Ota vaari, ihmisen poika, sillä tämä näky ajallansa täytetään.

18 Ja kuin hän minun kanssani puhui, putosin minä näännyksiin maahan kasvoilleni. Ja hän rupesi minuun, ja nosti minut seisoalle.

19 Ja sanoi: katso, minä tahdon sinulle osoittaa, kuinka viimeisen vihan aikana käypä on, sillä lopulla on hänen määrätty aikansa.

20 Kaksisarvinen oinas, jonkas näit, ovat Median ja Persian kuninkaat.

21 Mutta karvainen kauris on Grekan maan kuningas, ja se suuri sarvi hänen silmäinsä välillä on se ensimäinen kuningas.

22 Mutta että neljä nousivat sen sarven siaan, kuin se särjetty oli, ennustaa, että neljä valtakuntaa siitä kansasta tulee, vaan ei niin väkevää kuin hän oli.

23 Näiden valtakuntain jälkeen, kuin pahointekiät vallan saaneet ovat, nousee häpeemätön kuningas ja kavala tapauksissa.

24 Se on voimallinen, mutta ei väkensä kautta. Hän hävittää ihmeellisesti ja menestyy ja toimittaa. Hän hukuttaa väkevät ja pyhän kansan.

25 Ja hänen kavaluutensa kautta menestyy hänen petoksensa. Ja paisuu sydämessänsä ja myötäkäymisen kautta hän monta hävittää. Ja hän korottaa itsensä kaikkein ruhtinasten Ruhtinasta vastaan, vaan ilman käsiä hän pitää rikottaman.

26 Se näky ehtoosta ja aamusta, joka sinulle sanottu oli, on tosi. Vaan sinun pitää tämän näyn salassa pitämän, sillä siihen on vielä paljo aikaa.

27 Ja minä Daniel väsyin ja sairastin monikahdat päivät. Sen perästä nousin minä ja toimitin kuninkaan askareet. Ja minä ihmettelin sitä näkyä, ja ei kenkään ollut, joka minua neuvoi.

   


SWORD version by Tero Favorin (tero at favorin dot com)

Ze Swedenborgových děl

 

Apocalypse Explained # 50

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 1232  
  

50. Was in the isle that is called Patmos, signifies revelation to the nations. This is evident from the signification of "Patmos," as being the revelation contained in Revelation; for all places mentioned in the Word signify things, and the things they signify are from the worship there, or from some memorable event that occurred there, or from their location in or near countries whereby the religious principle of the nation is signified. "Patmos" signifies revelation, from the memorable fact that there a revelation was made to John. The revelation was made on an island, because an "island" signifies a nation remote from true worship, but still desiring to be enlightened. That this is signified by "islands" in the Word, will be clear from what follows; in the first place something shall be said about names of places in the Word signifying things.

All persons mentioned in the Word, and all by whom the Word was written, were led to places that were significant, in order that all things might be significative of spiritual things. Even the Lord Himself, for the same reason, went to places thus significative; as into Galilee, to Tyre and Sidon, to Jerusalem, and to the Mount of Olives there, and also, when an infant, He was carried into Egypt. It was similar with the prophets, and with many who are mentioned in the historical Word, as may be abundantly shown. For this reason, John also was commanded to betake himself into the isle of Patmos, that the things that are to be at the end of the church might there be revealed, because "island" signifies a nation about to accept truths of doctrine. This island, moreover, is in the archipelago, where there are numerous other islands; and from this also it is that by "Greece" in the Word such nations are signified. (Thus in Daniel 8:21, 10:20; 11:2; John 12:20-21; Mark 7:26.) (That all names of places mentioned in the Word signify things, see Arcana Coelestia (Arcana Coelestia 1224, 1264, 1876, 1888, 4310, 4442, 10329)

[2] That "islands" signify nations that are about to accede to the true worship of God, is evident from the following passages. In Isaiah:

Glorify Jehovah in Urim, the name of the God of Israel in the isles of the sea (Isaiah 24:15).

In the same:

He shall not quench nor break, until He have set judgment in the earth: and the isles shall hope in His law. Sing unto Jehovah a new song, His praises, ye ends of the earth: ye that go down to the sea, the isles, and the inhabitants thereof. Let them give glory unto Jehovah, and declare His praise in the islands (Isaiah 42:4, 10, 12).

In the same:

Listen, O isles, unto Me, and hearken, ye peoples from afar (Isaiah 49:1).

In the same:

The isles shall hope in Me, and on My arm shall they trust (Isaiah 51:5).

In the same:

The islands shall trust in Me, and the ships of Tarshish (Isaiah 60:9).

In Jeremiah:

Hear the words of Jehovah, O ye nations, and declare them in the isles afar off (Jeremiah 31:10).

And in Zephaniah:

Jehovah will make lean all the gods of the earth, that they may worship Him, everyone in his place, even all the isles of the nations (Zephaniah 2:11).

(And elsewhere as in Isaiah 23:2, 6 (Isaiah 23:6); Isaiah 41:1, 5; 42:15; 66:19; Jeremiah 2:10; 25:22; Ezekiel 27:3 (Ezekiel 27:3), 7, 15, 35.) From these and other passages it is plain that "isles" signify nations, specifically nations in respect to the doctrine of truth, in other places in respect to the doctrine of falsity; for most things in the Word have also opposite significations.

  
/ 1232  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for their permission to use this translation.

Bible

 

Zephaniah 2:11

Studie

       

11 Yahweh will be awesome to them, for he will famish all the gods of the land. Men will worship him, everyone from his place, even all the shores of the nations.