ബൈബിൾ

 

Mooseksen kirja 13

പഠനം

   

1 Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen:

2 "Jos jonkun ihoon tulee nystyrä tai ihottuma tai vaalea pilkku, niinkuin pitalitauti olisi tulemassa hänen ihoonsa, vietäköön hänet pappi Aaronin tai jonkun hänen poikansa, pappien, eteen.

3 Ja jos pappi tarkastaessaan sairasta paikkaa ihossa huomaa, että karvat sairaassa paikassa ovat muuttuneet valkoisiksi ja että se paikka näyttää muuta ihoa matalammalta, on se pitalitautia; ja niin pian kuin pappi on sen huomannut, julistakoon hän hänet saastaiseksi.

4 Ja jos hänen ihossansa on valkea pilkku, mutta se ei näytä muuta ihoa matalammalta eivätkä karvat ole muuttuneet valkoisiksi, sulkekoon pappi sairaan sisälle seitsemäksi päiväksi.

5 Ja seitsemäntenä päivänä pappi tarkastakoon häntä, ja jos sairas paikka hänestä näyttää pysyneen entisellään sairauden leviämättä ihossa, sulkekoon pappi hänet sisälle vielä seitsemäksi päiväksi.

6 Ja seitsemäntenä päivänä pappi uudestaan tarkastakoon häntä, ja jos hän huomaa että sairas paikka on käynyt vaaleaksi ja että sairaus ei ole ihossa levinnyt, julistakoon pappi hänet puhtaaksi, sillä se on ihottumaa; hän pesköön vaatteensa, ja niin hän on puhdas.

7 Mutta jos ihottuma leviää leviämistään hänen ihossansa, sen jälkeen kuin hän oli näyttäytynyt papille tullakseen puhtaaksi julistetuksi, näyttäytyköön uudestaan papille;

8 ja jos pappi huomaa ihottuman levinneen ihossa, julistakoon pappi hänet saastaiseksi; se on pitalia.

9 Jos pitalitauti ilmestyy ihmiseen, vietäköön hänet papin luo.

10 Ja jos pappi tarkastaessaan huomaa ihossa valkoisen nystyrän, jonka kohdalta karvat ovat muuttuneet valkoisiksi, ja liikaa lihaa kasvavan nystyrään,

11 on hänen ihossaan jo vanha pitali, ja sentähden pappi julistakoon hänet saastaiseksi älköönkä enää sulkeko häntä sisälle, sillä hän on saastainen.

12 Ja jos pitali puhkeaa ihossa, niin että se peittää sairaan koko ihon päästä jalkoihin asti, mihin pappi katsokoonkin,

13 ja jos pappi tarkastaessaan huomaa pitalin peittävän koko ihon, niin julistakoon hän sairaan puhtaaksi; hän on kokonansa muuttunut valkoiseksi ja on puhdas.

14 Mutta niin pian kuin häneen ilmestyy liikaa lihaa, on hän saastainen.

15 Ja kun pappi huomaa liian lihan, julistakoon hän hänet saastaiseksi; liika liha on saastaista, se on pitalia.

16 Mutta jos liika liha häviää ja sairas paikka muuttuu valkoiseksi, menköön hän papin luo.

17 Ja jos pappi huomaa, että sairas paikka on muuttunut valkoiseksi, julistakoon pappi sairaan puhtaaksi; hän on puhdas.

18 Ja jos jonkun ihoon tulee paise, joka paranee jälleen,

19 ja paiseen sijalle tulee valkoinen nystyrä tai vaaleanpunainen pilkku, näyttäytyköön hän papille.

20 Ja jos pappi tarkastaessaan huomaa, että se paikka näyttää muuta ihoa matalammalta ja että karvat siinä ovat muuttuneet valkoisiksi, julistakoon pappi hänet saastaiseksi; paiseeseen on puhjennut pitalitauti.

21 Mutta jos pappi tarkastaessaan huomaa, ettei siinä ole valkoisia karvoja ja ettei se paikka ole muuta ihoa matalampi ja että se on käynyt vaaleaksi, sulkekoon pappi hänet sisälle seitsemäksi päiväksi.

22 Ja jos se leviää leviämistään hänen ihossaan, julistakoon pappi hänet saastaiseksi; se on pitalia.

23 Mutta jos pilkku pysyy alallansa eikä leviä, on se paiseen arpi, ja pappi julistakoon hänet puhtaaksi.

24 Tahi jos joku saa palohaavan ihoonsa ja palohaavaan kasvavaan lihaan ilmestyy vaaleanpunainen tai valkoinen pilkku,

25 ja jos pappi tarkastaessaan huomaa karvojen muuttuneen valkoisiksi siinä pilkussa ja sen paikan näyttävän muuta ihoa matalammalta, niin on palohaavaan puhjennut pitali, ja pappi julistakoon hänet saastaiseksi; se on pitalitautia.

26 Mutta jos pappi tarkastaessaan huomaa, ettei pilkussa ole valkoisia karvoja ja ettei se ole muuta ihoa matalampi ja että se on käynyt vaaleaksi, niin sulkekoon pappi hänet sisälle seitsemäksi päiväksi.

27 Ja seitsemäntenä päivänä pappi tarkastakoon häntä; jos se on yhä levinnyt ihossa, julistakoon pappi hänet saastaiseksi; se on pitalitautia.

28 Mutta jos pilkku on pysynyt alallansa eikä ole levinnyt ihossa ja on edelleen vaalennut, on se palohaavasta syntynyt nystyrä, ja pappi julistakoon hänet puhtaaksi; se on palohaavan arpi.

29 Jos mieheen tai naiseen tulee sairas paikka päähän tai partaan,

30 ja jos pappi tarkastaessaan sairasta paikkaa huomaa, että se näyttää muuta ihoa matalammalta ja että siinä on ohuita, kellertäviä karvoja, niin julistakoon pappi hänet saastaiseksi; se on pitalisyyhelmää, se on pää-eli partapitalia.

31 Ja jos pappi tarkastaessaan sairasta paikkaa huomaa, ettei se näytä muuta ihoa matalammalta, mutta ettei siinä ole mustia karvoja, sulkekoon pappi syyhelmää sairastavan sisälle seitsemäksi päiväksi.

32 Ja jos pappi seitsemäntenä päivänä tarkastaessaan sairasta paikkaa huomaa, ettei syyhelmä ole levinnyt ja ettei siinä ole kellertäviä karvoja ja ettei syyhelmä näytä muuta ihoa matalammalta,

33 niin ajakoon sairas hiuksensa tai partansa, kuitenkaan ajamatta sairasta paikkaa, ja pappi sulkekoon syyhelmää sairastavan sisälle vielä seitsemäksi päiväksi.

34 Ja jos pappi seitsemäntenä päivänä tarkastaessaan sairasta paikkaa huomaa, ettei syyhelmä ole levinnyt ihossa ja ettei se näytä muuta ihoa matalammalta, julistakoon pappi hänet puhtaaksi; hän pesköön vaatteensa, ja niin hän on puhdas.

35 Mutta jos syyhelmä leviää leviämistään ihossa, sen jälkeen kuin hänet julistettiin puhtaaksi,

36 ja jos pappi tarkastaessaan häntä huomaa, että syyhelmä on levinnyt ihossa, älköön pappi enää etsikö kellertäviä karvoja; hän on saastainen.

37 Mutta jos syyhelmä hänestä näyttää pysyneen entisellään ja jos siihen on kasvanut mustia karvoja, on syyhelmä parantunut; hän on puhdas, ja pappi julistakoon hänet puhtaaksi.

38 Jos miehen tai naisen ihoon tulee pilkkuja, valkoisia pilkkuja,

39 ja jos pappi tarkastaessaan huomaa vaalenevia, valkoisia pilkkuja heidän ihossaan, on se vaaratonta valkoista ihottumaa, joka on puhjennut ihoon; hän on puhdas.

40 Jos hiukset lähtevät miehen päästä, takaraivosta, on hän takakalju; hän on puhdas.

41 Ja jos hiukset lähtevät päästä, ohimoista, on hän otsakalju; hän on puhdas.

42 Mutta jos vaaleanpunainen pilkku ilmestyy takaraivon tai otsapuolen paljaaseen paikkaan, on se pitalia, joka on puhkeamassa takaraivon tai otsapuolen paljaaseen paikkaan.

43 Ja jos pappi tarkastaessaan häntä huomaa, että nystyrä takaraivon tai otsapuolen paljaassa paikassa on vaaleanpunainen näyttäen samanlaiselta kuin pitali muussa ihossa,

44 niin mies on pitalinen ja saastainen; pappi julistakoon hänet heti saastaiseksi hänen päässänsä olevan sairauden tähden.

45 Joka sairastaa pitalia, hän käyköön rikkirevityissä vaatteissa, tukka hajallaan ja parta peitettynä ja huutakoon: 'Saastainen, saastainen!'

46 Niin kauan kuin sairaus hänessä on, olkoon hän saastainen; saastaisena hän asukoon yksinänsä, hänen asuinsijansa olkoon leirin ulkopuolella.

47 Jos pitalitartuntaa tulee vaatekappaleeseen, olipa vaatekappale villainen tai pellavainen,

48 tai kudottuun tai solmustettuun kankaaseen, olipa se pellavaista tai villaista, tai nahkaan tai mihin nahasta tehtyyn esineeseen tahansa,

49 ja jos tartunnan paikka näyttää vihertävältä tai punertavalta vaatekappaleessa tai nahassa tai kudotussa tai solmustetussa kankaassa tai missä nahasta tehdyssä esineessä tahansa, niin se on pitalia, ja se on näytettävä papille.

50 Ja kun pappi on tarkastanut tartunnan paikan, sulkekoon hän tartutetun sisälle seitsemäksi päiväksi.

51 Ja jos hän seitsemäntenä päivänä tarkastaessaan tartunnan paikkaa huomaa, että tarttuma on levinnyt vaatekappaleessa tai kudotussa tai solmustetussa kankaassa tai nahassa tai missä nahasta tehdyssä esineessä tahansa, on tarttuma pahanlaatuista pitalia; ne ovat saastaiset.

52 Ja hän polttakoon vaatekappaleen tai kudotun tai solmustetun kankaan, olipa se villainen tai pellavainen, tai nahasta tehdyn esineen, olipa se mikä tahansa, jossa tarttuma on, sillä se on pahanlaatuista pitalia; kaikki sellainen poltettakoon tulessa.

53 Mutta jos pappi tarkastaessaan huomaa, ettei tarttuma ole levinnyt vaatekappaleessa tai kudotussa tai solmustetussa kankaassa tai nahasta tehdyssä esineessä, olipa se mikä tahansa,

54 käskeköön pappi pestä esineen, jossa tarttuma on, ja sulkekoon sen sisälle vielä seitsemäksi päiväksi.

55 Ja jos pappi tarkastaessaan tartunnan saanutta esinettä, sen jälkeen kuin se on pesty, huomaa, ettei tarttuma ole muuttunut näöltään, on esine, vaikka tarttuma ei olekaan levinnyt, saastainen, ja se poltettakoon tulessa; se on pitalin syömä, olkoon sitten nurjalta tai oikealta puolelta.

56 Mutta jos pappi tarkastaessaan huomaa, että tartunnan paikka on pesemisen jälkeen vaalennut, reväisköön hän sen pois vaatekappaleesta tai nahasta tai kudotusta tai solmustetusta kankaasta.

57 Ja jos sitten vielä tarttumaa ilmestyy vaatekappaleeseen tai kudottuun tai solmustettuun kankaaseen tai mihin nahasta tehtyyn esineeseen tahansa, on se puhkeavaa pitalia; se esine, jossa tarttuma on, poltettakoon tulessa.

58 Mutta vaatekappale tai kudottu tai solmustettu kangas tai mikä nahasta tehty esine tahansa, josta tarttuma on pesemällä kadonnut, pestäköön vielä kerran, ja niin se on puhdas."

59 Tämä on laki pitalitarttumasta vaatekappaleessa, villaisessa tai pellavaisessa, tai kudotussa tai solmustetussa kankaassa tai missä nahasta tehdyssä esineessä tahansa, laki niiden puhtaiksi tai saastaisiksi julistamisesta.

   

സ്വീഡൻബർഗിന്റെ കൃതികളിൽ നിന്ന്

 

Apocalypse Explained #1042

ഈ ഭാഗം പഠിക്കുക

  
/ 1232  
  

1042. Verse 4. And the woman was arrayed in purple and scarlet, signifies the appearance of that religious persuasion in externals, as if it were from celestial good and truth, and yet in internals it is from devilish evil and falsity. This is evident from the signification of the "woman," as being the religious persuasion of the Papists; also from the signification of "arrayed," as being what it is in externals, for "garments" are external things that clothe; therefore "to be arrayed" means the appearance in externals. Also from the signification of "purple," as being good from a celestial origin, and also the evil opposite thereto, which is called devilish evil (of which presently). Also from the signification of "scarlet," as being truth from a celestial origin, and also the falsity opposite thereto, which is called devilish falsity. That these goods and truths differ from goods and truths that are from a spiritual origin, and that the like is true of the evils and falsities opposite to them, which are called infernal evils and falsities, will be shown in the following article.

[2] This woman, who is a harlot, and is Babylon, is thus described, because those who are in evils and in falsities therefrom are described in the Word from their external appearance, thus such as they are in the eyes of the men who worship them. They are so described because the sense of the letter of the Word consists of appearances; while the spiritual sense puts off those appearances, and presents interior things naked, without clothing, and when these appear, they appear in a wholly different form; as here the woman seen in external appearance "arrayed in purple and scarlet," is called, as to her internal form, "the mother of the whoredoms and of the abominations of the earth;" and the like is said of:

The rich man clothed in purple and fine linen, who, nevertheless, was cast into hell (Luke 16:19);

also of the Assyrians, with whom Ohola and Oholibah, that is, Samaria and Jerusalem, committed whoredom, who are called:

Officers and leaders, horsemen clothed in blue riding upon horses (Ezekiel 23:6, 12).

So in other passages. Babylon is here described as a harlot appears in the world, splendidly clothed and yet abominable, because full of uncleanness.

[3] Before proving from the Word that "purple and scarlet" signify goods and truths from a celestial origin, something shall be said about such goods and truths. The Divine good that proceeds from the Lord is united with His Divine truth, as heat from the sun is with light in the time of spring. But the angels, who are recipients of the Divine good and Divine truth proceeding from the Lord, are distinguished into celestial and spiritual. Those who receive more of the Lord's Divine good than of His Divine truth are called celestial angels; because these constitute the kingdom of the Lord that is called the celestial kingdom. But the angels who receive more of the Lord's Divine truth than of His Divine good are called spiritual angels, because the Lord's spiritual kingdom consists of these. This makes clear that goods and truths have a twofold origin, namely, a celestial origin and a spiritual origin. Those goods and truths that are from a celestial origin are the goods and truths of love to the Lord; while those goods and truths that are from a spiritual origin are the goods and truths of love towards the neighbor. The difference is like that between higher and lower, or between interior and exterior; thus like that between things that are in a higher or interior degree, and those that are in a lower or exterior degree; and what this difference is can be seen from what has been said in the work on Heaven and Hell about the three degrees of the heavens, and thus of the angels, and of their wisdom and intelligence (n. 33, 34, 38-39, 208-209, 211, 435).

[4] That "purple" signifies in the Word that good, and "scarlet" that truth, can be seen from the passages in the Word where they are mentioned. As in Ezekiel:

Fine linen of embroidered work from Egypt was thy spreading forth, blue and purple from the isles of Elishah was thy covering (Ezekiel 27:7).

This is said of Tyre, which signifies the church as to the knowledges of truth and good, "blue and purple" standing for such knowledges from a celestial origin, and "covering and spreading forth" signifying the externals of that church. In Luke:

There was a certain rich man, who was clothed in purple and fine linen and indulged in delicacies every day (Luke 16:19).

The "rich man" means the Jewish nation and the church therein, which was called "rich" from the knowledges of good and truth from the Word that they had, "in purple" meaning the knowledges of good, and "in fine linen" the knowledges of truth, both from a celestial origin. In Lamentations:

They that did eat delicacies are laid waste in the streets; they that were brought up in scarlet have embraced a dunghill (Lamentations 4:5).

"To be brought up in scarlet" means to be instructed from infancy in truths from celestial good.

[5] As the Tent of meeting represented heaven, and the garments of Aaron represented the holy things of heaven, and purple and scarlet signify the goods and truths of heaven, so the curtains and veils of the Tent, as well as the garments of Aaron, were wrought with blue, purple, scarlet double-dyed, and fine linen woven together; as:

The curtains of the habitation (Exodus 26:1);

The veil before the ark (Exodus 26:31);

The covering for the door of the Tent (Exodus 26:36);

The covering at the gate of the court (Exodus 27:16);

The ephod (Exodus 28:6);

The belt (Exodus 28:8);

The breastplate of judgment (Exodus 28:15);

The fringes of the robe of the ephod (Exodus 28:33).

Because "scarlet double-dyed" signified the truth of celestial good, therefore:

A cloth of scarlet double-dyed was spread over the table upon which was the bread of faces, and afterwards it was covered with a covering of the skin of the badger (Numbers 4:8).

For the inmost things of the celestial kingdom were signified by the things that were upon the table, which were loaves; but the exterior things by the coverings, which have reference to truths from good.

[6] As truth from celestial good, which is the truth of the sense of the letter of the Word, is signified by "scarlet," it was used for remembrances, as that:

The sons of Israel should make for themselves a train on the borders of their garment, and should put upon the train of the border a cord of scarlet, that by it they might remember all the commandments of Jehovah and do them (Numbers 15:38-39).

And for the same reason it was a custom in ancient times, when significatives were in use, to tie a scarlet cord as a reminder or remembrance of a thing, as is said of Perez the son of Tamar, that:

The midwife tied scarlet upon his hand (Genesis 38:28, 30);

and of the harlot Rahab, that:

She tied in the window a scarlet cord, that the spies might remember their promise (Joshua 2:17, 21).

[7] As all purifications from evils are effected by truths from the Word, therefore:

Cedar wood, scarlet and hyssop were used in cleansings (Leviticus 14:4-7, 49-52).

And scarlet was used for the waters of separation and expiation from a red heifer (Numbers 19:6).

Purple and scarlet derive their signification from the nature of these colors. For there are colors in heaven far more brilliant than in the world, originating from the light there; and as red has its origin there from what is fiery or flame-like, and what is fiery and flame-like has its origin there from the good of love, so "purple" signifies good from a celestial origin. But scarlet derives its color from what is flame-like and at the same time glistening, and glistening from light signifies truth; consequently that color signifies the truth of celestial good.

[8] As most things in the Word have a contrary sense, so have purple and scarlet; and in that sense they signify the evils and falsities opposite to those goods and truths. As in Isaiah:

Although your sins have been as scarlet they shall become white like snow; although they have been red as purple they shall be as wool (Isaiah 1:18).

Since "scarlet," the same as "snow," signifies truth, and "purple," the same as "wool," signifies good, and since "scarlet and purple," signify in the contrary sense falsity and evil (falsity and truth, and evil and good corresponding by opposition), so it is said "Although your sins have been as scarlet they shall become white like snow, and although they have been red as purple they shall be as wool."

  
/ 1232  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for their permission to use this translation.