Bible

 

Matteus 15

Studie

   

1 Silloin tuli fariseuksia ja kirjanoppineita Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat:

2 "Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle."

3 Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden?

4 Sillä Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'.

5 Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi', sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä.

6 Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.

7 Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen:

8 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana,

9 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'."

10 Ja hän kutsui kansan tykönsä ja sanoi heille: "Kuulkaa ja ymmärtäkää.

11 Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen."

12 Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: "Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen?"

13 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.

14 Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat."

15 Niin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Selitä meille tämä vertaus".

16 Mutta Jeesus sanoi: "Vieläkö tekin olette ymmärtämättömiä?

17 Ettekö käsitä, että kaikki, mikä käy suusta sisään, menee vatsaan ja ulostuu?

18 Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.

19 Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.

20 Nämä ihmisen saastuttavat; mutta pesemättömin käsin syöminen ei saastuta ihmistä."

21 Ja Jeesus lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille.

22 Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni."

23 Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme".

24 Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö".

25 Mutta vaimo tuli ja kumarsi häntä ja sanoi: "Herra, auta minua".

26 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille".

27 Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat".

28 Silloin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot". Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve.

29 Ja Jeesus lähti sieltä ja tuli Galilean järven rannalle; ja hän nousi vuorelle ja istui sinne.

30 Ja hänen tykönsä tuli paljon kansaa, ja he toivat mukanaan rampoja, raajarikkoja, sokeita, mykkiä ja paljon muita, ja laskivat heidät hänen jalkojensa juureen; ja hän paransi heidät,

31 niin että kansa ihmetteli nähdessään mykkäin puhuvan, raajarikkojen olevan terveitä, rampojen kävelevän ja sokeain näkevän; ja he ylistivät Israelin Jumalaa.

32 Ja Jeesus kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi: "Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää; enkä minä tahdo laskea heitä syömättä menemään, etteivät nääntyisi matkalla".

33 Niin opetuslapset sanoivat hänelle: "Mistä me saamme täällä erämaassa niin paljon leipää, että voimme ravita noin suuren kansanjoukon?"

34 Jeesus sanoi heille: "Montako leipää teillä on?" He sanoivat: "Seitsemän, ja muutamia kalasia".

35 Niin hän käski kansan asettua maahan.

36 Ja hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle.

37 Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän täyttä vasullista.

38 Ja niitä, jotka aterioivat, oli neljätuhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia.

39 Ja laskettuaan kansan tyköänsä hän astui venheeseen ja meni Magadanin alueelle.

   

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 5405

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

5405. 'And he said, Behold, I have heard that there is corn in Egypt' means that truths can be acquired through factual knowledge. This becomes clear from the explanation just above in 5402, where 'that there was corn in Egypt' means the intention to acquire truths to itself through factual knowledge, which is 'Egypt'. What is meant by factual knowledge, which is 'Egypt', may also be seen in the same place. 'Corn' here stands for a word in the original language which means a breaking, and also for a similar word meaning to buy or to sell, when it is said that Jacob's sons 'bought' corn in Egypt and that Joseph 'sold' it there. The reason for this is that in the Ancient Church bread was broken when it was given to another, by which action was meant the sharing of what was one's own and the passing of good from oneself to another to be his own. Thus it meant making love mutual. For when someone breaks bread and gives it to another he is sharing with him what is his own. Or when a loaf is broken and shared among many, the single loaf becomes one shared mutually by all, and all are consequently joined together through charity.

[2] From this it is evident that the breaking of bread was a sign that meant mutual love. Because this had become an accepted and customary practice in the Ancient Church, the common availability of corn was therefore meant by such a breaking. 'Bread' means the good of love, see

276, 680, 1798, 2165, 2177, 3464, 3478, 3735, 3813, 4211, 4217, 4735, 4976; and this explains why, when the Lord gave bread, He broke it, as in Matthew,

Jesus taking the five loaves and the two fish, looking up to heaven, said a blessing, and breaking it gave the bread to the disciples. Matthew 14:19; Mark 6:41; Luke 9:16.

In the same gospel,

Taking the seven loaves and the fish, giving thanks, Jesus broke and gave them to His disciples, and the disciples to the crowd. Matthew 15:36; Mark 8:6.

In the same gospel,

Taking bread, saying a blessing, Jesus broke and gave to the disciples and said, Take, eat, this is My body. Matthew 26:26; Mark 14:22; Luke 22:19.

In Luke,

It happened, when the Lord was at table with them, that taking bread He said a blessing, and breaking it gave it to them. And their eyes were opened and they recognized Him. The disciples told how the Lord was known to them in the breaking of bread. Luke 24:30-31, 35.

In Isaiah,

This is the fast that I choose, to break your bread for the hungry. Isaiah 58:6-7.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.