Bible

 

Mooseksen kirja 26

Studie

   

1 "Älkää tehkö itsellenne epäjumalia älkääkä pystyttäkö itsellenne jumalankuvia tai patsaita, älkää myöskään asettako maahanne kiviä, joissa on kuvia, kumartaaksenne niitä, sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne.

2 Pitäkää minun sapattini ja peljätkää minun pyhäkköäni. Minä olen Herra.

3 Jos te vaellatte minun säädöksieni mukaan ja noudatatte minun käskyjäni ja pidätte ne,

4 annan minä teille sateen ajallansa, niin että maa antaa satonsa ja kedon puut kantavat hedelmänsä.

5 Ja puiminen kestää teillä viininkorjuuseen asti, ja viininkorjuu kestää kylvöön asti, ja teillä on kyllin leipää syödäksenne, ja te saatte turvallisesti asua maassanne.

6 Ja minä annan rauhan teidän maallenne, ja te saatte levätä, kenenkään peljättämättä; ja minä hävitän pahat pedot teidän maastanne, eikä miekka käy teidän maanne ylitse.

7 Te ajatte pakoon vihollisenne, ja he kaatuvat miekkaan teidän edessänne.

8 Viisi teistä ajaa pakoon sata, ja sata teistä ajaa pakoon kymmenentuhatta, ja teidän vihollisenne kaatuvat miekkaan teidän edessänne.

9 Ja minä käännyn teidän puoleenne ja teen teidät hedelmällisiksi ja annan teidän lisääntyä ja pidän liittoni teidän kanssanne.

10 Ja te saatte syödä vanhaa, viime vuoden satoa, ja te joudutte viemään vanhan pois uuden tieltä.

11 Ja minä panen asumukseni teidän keskellenne enkä viero teitä.

12 Ja minä vaellan teidän keskellänne ja olen teidän Jumalanne, ja te olette minun kansani.

13 Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vein teidät pois Egyptin maasta, olemasta heidän orjinansa; ja minä mursin rikki teidän ikeenne puut ja annoin teidän kulkea pää pystyssä.

14 Mutta jos te ette kuule minua ettekä pidä kaikkia näitä käskyjä,

15 vaan hylkäätte halpana minun ohjeeni ja teidän sielunne vieroo minun säädöksiäni, niin ettette pidä kaikkia minun käskyjäni, vaan rikotte minun liittoni,

16 niin minäkin teen teille samoin ja rankaisen teitä hirmuisilla onnettomuuksilla, hivutustaudilla ja kuumeella, jotka sammuttavat teidän silmänne ja näännyttävät sielunne; ja te kylvätte siemenenne turhaan, sillä teidän vihollisenne syövät sen.

17 Ja minä käännän kasvoni teitä vastaan, ja teidän vihollisenne voittavat teidät; teidän vihamiehenne hallitsevat teitä, ja te pakenette, vaikka ei kukaan aja teitä takaa.

18 Jos ette sittenkään kuule minua, niin minä vielä kuritan teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden.

19 Ja minä murran teidän ylpeän uhmanne; minä teen teidän taivaanne raudankovaksi ja maanne vasken kaltaiseksi.

20 Ja teidän voimanne kuluu hukkaan, sillä teidän maanne ei anna satoansa eivätkä maan puut anna hedelmäänsä.

21 Ja jos te sittenkin käytte minua vastaan ettekä tahdo kuulla minua, niin minä lyön teitä vielä seitsenkertaisesti, teidän syntienne mukaan.

22 Minä lähetän teidän sekaanne metsän pedot riistämään teiltä lapsenne, raatelemaan karjaanne ja vähentämään teidän lukuanne, niin että teidän tienne tulevat autioiksi.

23 Jos te ette vielä tästäkään minun kurituksestani ota ojentuaksenne, vaan yhä käytte minua vastaan,

24 niin minäkin käyn teitä vastaan ja lyön teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden.

25 Minä saatan teidän kimppuunne miekan, joka kostaa rikotun liiton; ja kun te kokoonnutte kaupunkeihinne, niin minä lähetän teidän sekaanne ruttotaudin, ja teidän on antautuminen vihollisen valtaan.

26 Kun minä murran teiltä leivän tuen, niin kymmenen vaimoa paistaa teidän leipänne yhdessä uunissa, ja he tuovat kotiin teidän leipänne vaa'alla punnittuna; ja kun te syötte, ette tule ravituiksi.

27 Ja jos te ette vielä sittenkään kuule minua, vaan yhä käytte minua vastaan,

28 niin minäkin kiivastuksessani käyn teitä vastaan ja kuritan teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden.

29 Ja te syötte poikienne lihaa, ja tyttärienne lihaa te syötte.

30 Ja minä kukistan teidän uhrikukkulanne ja hävitän teidän auringonpatsaanne ja panen teidän ruumiinne teidän kivijumalienne ruumiiden päälle, ja minun sieluni inhoaa teitä.

31 Ja minä muutan teidän kaupunkinne raunioiksi ja hävitän teidän pyhäkkönne enkä mielisty teidän uhrienne tuoksuun.

32 Ja minä hävitän maan, niin että teidän vihollisenne, jotka siinä asuvat, siitä tyrmistyvät.

33 Mutta teidät minä hajotan kansojen sekaan ja ajan teitä takaa paljastetulla miekalla, ja teidän maanne tulee autioksi ja kaupunkinne raunioiksi.

34 Silloin maa saa hyvityksen sapateistaan, niin kauan kuin se on autiona ja te olette vihollistenne maassa. Silloin maa lepää ja saa hyvityksen sapateistaan.

35 Niin kauan kuin se on autiona, saa se levätä nauttien sitä lepoa, jota se ei saanut teidän sapatteinanne, asuessanne siinä.

36 Ja niille teistä, jotka jäävät jäljelle, minä annan pelokkaan sydämen heidän vihollistensa maassa, niin että lentävän lehden kahina ajaa heidät pakoon, ja he pakenevat, niinkuin pakenisivat miekkaa, ja kaatuvat, vaikka ei kukaan heitä aja takaa.

37 Ja he kompastuvat toinen toiseensa niinkuin miekkaa paeten, vaikka ei kukaan aja heitä takaa; ja te ette voi pitää puolianne vihollisianne vastaan.

38 Ja te häviätte kansojen sekaan, ja vihollistenne maa nielee teidät.

39 Ja ne teistä, jotka jäävät jäljelle, riutuvat teidän vihollistenne maassa syntivelkansa tähden; ja myös isiensä syntivelan tähden he riutuvat niinkuin nekin.

40 Silloin he tunnustavat syntivelkansa ja isiensä syntivelan, sen että ovat olleet minulle uskottomat ja käyneet minua vastaan,

41 jonka tähden minäkin kävin heitä vastaan ja vein heidät heidän vihollistensa maahan. Silloin heidän ympärileikkaamaton sydämensä nöyrtyy, ja silloin he sovittavat syntivelkansa.

42 Ja silloin minä muistan liittoni Jaakobin kanssa ja muistan liittoni Iisakin kanssa ja liittoni Aabrahamin kanssa, ja minä muistan myös maan.

43 Mutta ensin tulkoon maa tyhjäksi heistä ja saakoon hyvityksen sapateistansa olemalla autiona, niin kauan kuin he ovat poissa; ja he sovittakoot syntivelkansa sentähden, juuri sentähden, että he hylkäsivät minun säädökseni ja että heidän sielunsa vieroi minun käskyjäni.

44 Mutta sittenkään, vaikka he ovat vihollistensa maassa, en minä heitä hylkää enkä viero heitä niin, että lopettaisin heidät ja rikkoisin liittoni heidän kanssansa; sillä minä olen Herra, heidän Jumalansa.

45 Ja minä muistan heidän hyväksensä liiton heidän isiensä kanssa, jotka minä vein pois Egyptin maasta kansojen silmien edessä, ollakseni heidän Jumalansa. Minä olen Herra."

46 Nämä ovat ne käskyt, säädökset ja lait, jotka Herra asetti itsensä ja israelilaisten välille Siinain vuorella, Mooseksen kautta.

   

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 8972

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

8972. Verse 1. And these are the judgments which thou shalt set before them, signifies exterior truths, such as there must be in the civil state where there is a representative church, and which flow from the internal truths which are of order in the heavens. That these things are signified by “the judgments which were to be set before the sons of Israel” is evident from the signification of “judgments,” as being truths (see n. 2235, 6397, 7206, 8685, 8695). The reason why “judgments” denote truths is that all judgment is effected by means of truths; consequently by “doing judgment” in the Word is signified doing truth, that is, judging according to truths. But by “judgments,” in the plural, are signified civil laws, thus exterior truths such as are in the civil state. It is said “where there is a representative church,” for the reason that interiorly they contain and involve in them those truths which are of order in the heavens, as can be seen from their internal sense.

[2] The laws which were enacted and commanded the sons of Israel by the Lord were distinguished into “commandments,” “judgments,” and “statutes.” Those were called “commandments” which belonged to life; those “judgments” which belonged to the civil state; and those “statutes” which belonged to worship. As regards “judgments” specifically, they are such things as are contained in this chapter, and also in several chapters that follow. They served for laws in a church wherein the internal things which are of heaven and the church were represented by external things. But they do not serve for laws in a church wherein internal things are no longer represented by external, as in the Christian Church. The reason is that to the man of this Church internal things have been revealed, and therefore communication with heaven is effected by means of internal things, and not by means of external things, as before. This is the reason why the man of the Christian Church is not bound to observe in their external form those things which are called “judgments” and “statutes,” but in their internal form. Nevertheless holiness abides in them, because they contain holy things within them, as do also all and each of the things commanded in the Word about sacrifices. Although these things have been abrogated, they nevertheless are holy things of the Word by reason of the Divine things which are in them, and which they represented. For when they are read by a Christian man, the Divine things that are within them, and that were represented, are perceived in the heavens, and fill the angels with that which is holy, and at the same time by influx from the angels they fill the man who reads, especially if he himself then thinks of the Divine things that are within them. From this it is plain that the Word even of the Old Testament is most holy.

[3] That the laws enacted by the Lord and commanded the sons of Israel were distinguished into “commandments” which relate to life, into “judgments” which relate to the civil state, and into “statutes” which relate to worship, is plain in the following passages:

Jehovah said unto Moses, Go, say to them, return ye into your tents. But as for thee, stand thou here with Me, and I will speak unto thee all the commandments, and the statutes, and the judgments, which thou shalt teach them, that they may do them (Deuteronomy 5:28, 30-31).

Now these are the commandments, the statutes, and the judgments, which Jehovah your God commanded to teach you (Deuteronomy 6:1).

Thou shalt therefore keep the commandments, and the statutes, and the judgments, which I command thee this day, to do them (Deuteronomy 7:11).

If his sons forsake My law, and walk not in My judgments; if they profane My statutes, and keep not My commandments; I will visit their transgression with the rod (Psalms 89:30-32).

[4] Moreover all the laws, insofar as they belonged to the representative church, were in general called “judgments” and “statutes,” as in Moses:

Now, therefore, O Israel, hear the statutes and the judgments which I will teach you, that ye may do them. What great nation is there that hath statutes and judgments so just as all this law, which I will give before you this day? (Deuteronomy 4:1, 8; 5:1).

Jerusalem hath changed My judgments into wickedness more than the nations, and My statutes more than the lands that are round about her; for they have rejected My judgments, and have not walked in My statutes (Ezekiel 5:6-7).

Let them walk in My statutes, and keep My judgments, to do the truth (Ezekiel 18:9).

Besides many other places (as Leviticus 18:5; 19:37; 20:22; 25:18; 26:15; Deuteronomy 26:17; Ezekiel 11:12, 20; 20:11, 13, 2 20:25; 37:24).

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.