¹ Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.

² Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.

³ Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.

⁴ Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.

⁵ Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.

⁶ Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.

⁷ Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.

⁸ Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.

⁹ Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.

¹⁰ Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.

¹¹ Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.

¹² Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.

¹³ Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.

¹⁴ Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.

¹⁵ Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.

¹⁶ Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!

¹⁷ Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-

¹⁸ Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.

¹⁹ Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.

²⁰ Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?

²¹ Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.

²² Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?

¹ Aasafin virsi. Jumala, pakanat ovat tunkeutuneet sinun perintöosaasi, he ovat saastuttaneet sinun pyhän temppelisi, ovat tehneet Jerusalemista kiviraunion.

² He antoivat sinun palvelijaisi ruumiit taivaan linnuille ruuaksi, maan pedoille sinun hurskaittesi lihan.

³ He vuodattivat heidän vertansa kuin vettä ympäri Jerusalemia, eikä heitä kukaan haudannut.

⁴ Me olemme joutuneet naapuriemme häväistäviksi, niiden pilkattaviksi ja ivattaviksi, jotka ympärillämme asuvat.

⁵ Kuinka kauan sinä, Herra, olet yhäti vihoissasi, kuinka kauan sinun kiivautesi tulena palaa?

⁶ Vuodata vihasi pakanain ylitse, jotka eivät sinua tunne, ja valtakuntien ylitse, jotka eivät sinun nimeäsi avukseen huuda.

⁷ Sillä he ovat syöneet Jaakobin ja tehneet hänen asuinsijansa autioksi.

⁸ Älä lue meidän syyksemme isiemme rikoksia, anna armosi pian kohdata meitä, sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet.

⁹ Auta meitä sinä, pelastuksemme Jumala, nimesi kunnian tähden, pelasta meidät ja anna meidän syntimme anteeksi nimesi tähden.

¹⁰ Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" Tulkoon tunnetuksi pakanain seassa, meidän silmäimme nähden, sinun palvelijaisi vuodatetun veren kosto.

¹¹ Tulkoon vankien huokaus sinun kasvojesi eteen; suuren käsivartesi voimalla pidä elossa kuoleman lapset.

¹² Ja maksa naapureillemme, heidän helmaansa, seitsenkertaisesti se herjaus, jolla he ovat herjanneet sinua, Herra.

¹³ Mutta me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua iankaikkisesti, julistamme sinun kiitostasi polvesta polveen.