Bible

 

Joshua 22

Studie

   

1 Sitten Joosua kutsui ruubenilaiset, gaadilaiset ja toisen puolen Manassen sukukuntaa

2 ja sanoi heille: "Te olette noudattaneet kaikkea, mitä Herran palvelija Mooses on käskenyt teidän noudattaa, ja olette kuulleet minua kaikessa, mitä minä olen käskenyt teidän tehdä.

3 Te ette ole hyljänneet veljiänne koko tämän pitkän ajan kuluessa aina tähän päivään asti, ja te olette noudattaneet, mitä Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt noudattaa.

4 Ja nyt on Herra, teidän Jumalanne, suonut teidän veljienne päästä rauhaan, niinkuin hän heille puhui; kääntykää siis takaisin ja menkää majoillenne, siihen perintömaahanne, jonka Herran palvelija Mooses antoi teille tuolta puolelta Jordanin.

5 Noudattakaa vain tarkoin niitä käskyjä ja sitä lakia, jotka Herran palvelija Mooses on teille antanut, rakastakaa Herraa, teidän Jumalaanne, vaeltakaa aina hänen teitänsä, noudattakaa hänen käskyjänsä, riippukaa hänessä kiinni ja palvelkaa häntä kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne."

6 Niin Joosua siunasi heidät ja päästi heidät menemään, ja he menivät majoillensa.

7 Toiselle puolelle Manassen sukukuntaa Mooses oli antanut maata Baasanista, ja toiselle puolelle Joosua oli antanut maata länsipuolelta Jordanin, heille samoin kuin heidän veljilleen. Ja kun Joosua päästi heidät menemään majoillensa ja siunasi heidät,

8 sanoi hän heille näin: "Kun te palaatte majoillenne, mukananne suuret rikkaudet ja suuri karjan paljous, suuri hopean, kullan, vasken, raudan ja vaatteiden paljous, jakakaa veljienne kanssa vihollisiltanne saatu saalis."

9 Niin ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen sukukuntaa palasivat takaisin ja lähtivät pois israelilaisten luota Siilosta, joka on Kanaanin maassa, mennäkseen Gileadin maahan, perintömaahansa, johon he olivat asettuneet sen käskyn mukaan, jonka Herra oli Mooseksen kautta antanut.

10 Kun ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen sukukuntaa tulivat Jordanin kivitarhoille, jotka ovat Kanaanin maan puolella, rakensivat he sinne Jordanin partaalle alttarin, valtavan alttarin.

11 Niin israelilaiset kuulivat sanottavan: "Katso, ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen sukukuntaa ovat rakentaneet alttarin, päin Kanaanin maata, Jordanin kivitarhojen luo, israelilaisten puolelle".

12 Kun israelilaiset sen kuulivat, kokoontui kaikki israelilaisten seurakunta Siiloon, lähteäkseen sotaan heitä vastaan.

13 Ja israelilaiset lähettivät ruubenilaisten ja gaadilaisten luo ja Manassen sukukunnan toisen puolen luo Gileadin maahan pappi Piinehaan, Eleasarin pojan,

14 ja hänen kanssaan kymmenen ruhtinasta, yhden ruhtinaan kustakin perhekunnasta, kaikista Israelin sukukunnista; kukin heistä oli perhekunta-päämies Israelin heimojen joukossa.

15 Ja he tulivat ruubenilaisten ja gaadilaisten luo ja Manassen sukukunnan toisen puolen luo Gileadin maahan, puhuivat heille ja sanoivat:

16 "Näin sanoo koko Herran seurakunta: Kuinka te menettelette näin uskottomasti Israelin Jumalaa kohtaan, että nyt käännytte pois Herrasta rakentamalla itsellenne alttarin ja niin nyt kapinoitte Herraa vastaan?

17 Eikö meille jo riitä Peorin vuoksi tehty rikos, josta emme ole päässeet puhdistumaan vielä tänäkään päivänä ja josta rangaistus kohtasi Herran seurakuntaa?

18 Ja kuitenkin te nytkin käännytte pois Herrasta! Kun te tänä päivänä kapinoitte Herraa vastaan, niin hän huomenna vihastuu koko Israelin seurakuntaan.

19 Mutta jos teidän perintömaanne on saastainen, niin tulkaa Herran perintömaahan, jossa on Herran asumus, ja asettukaa meidän keskellemme. Älkää kapinoiko Herraa vastaan älkääkä kapinoiko meitä vastaan rakentamalla itsellenne alttaria, toista kuin Herran, meidän Jumalamme, alttari.

20 Eikö silloin, kun Aakan, Serahin poika, oli ollut uskoton ja anastanut itselleen sitä, mikä oli vihitty tuhon omaksi, viha kohdannut koko Israelin seurakuntaa, vaikka hän olikin vain yksi mies? Eikö hänen täytynyt hukkua rikoksensa tähden?"

21 Silloin ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen sukukuntaa vastasivat ja puhuivat Israelin heimojen päämiehille:

22 "Jumala, Herra Jumala, Jumala, Herra Jumala, hän tietää sen, ja Israel myöskin tietäköön sen: jos me olemme kapinamielessä tai uskottomuudesta Herraa kohtaan-älä meitä silloin tänä päivänä auta-

23 rakentaneet alttarin kääntyäksemme pois Herrasta, uhrataksemme sen päällä polttouhria ja ruokauhria tai toimittaaksemme sen päällä yhteysuhreja, niin kostakoon Herra itse sen.

24 Totisesti, me olemme tehneet sen vain yhdestä huolestuneina, siitä, että teidän lapsenne vastaisuudessa voivat sanoa meidän lapsillemme näin: 'Mitä teillä on tekemistä Herran, Israelin Jumalan, kanssa?

25 Onhan Herra pannut Jordanin välirajaksi meille ja teille, te ruubenilaiset ja gaadilaiset; teillä ei ole mitään osuutta Herraan.' Ja niin teidän lapsenne voivat saada aikaan, että meidän lapsemme lakkaavat pelkäämästä Herraa.

26 Sentähden me sanoimme: Tehkäämme itsellemme alttari, rakentakaamme se, ei polttouhria eikä teurasuhria varten,

27 vaan olemaan meidän ja teidän sekä myös meidän jälkeläistemme välillä meidän jälkeemme todistajana siitä, että me tahdomme toimittaa Herran palvelusta hänen edessänsä, polttouhreja, teurasuhreja ja yhteysuhreja, etteivät teidän lapsenne vastaisuudessa sanoisi meidän lapsillemme: 'Teillä ei ole mitään osuutta Herraan'.

28 Ja me ajattelimme: Jos he vastaisuudessa sanovat näin meille ja meidän jälkeläisillemme, niin me voimme vastata: 'Katsokaa Herran alttarin kuvaa, jonka meidän esi-isämme ovat tehneet, ei polttouhria eikä teurasuhria varten, vaan olemaan todistajana meidän välillämme ja teidän'.

29 Pois se, että me kapinoisimme Herraa vastaan ja kääntyisimme tänä päivänä pois Herrasta rakentamalla alttarin polttouhria, ruokauhria ja teurasuhria varten, toisen kuin Herran, meidän Jumalamme, alttari, joka on hänen asumuksensa edessä!"

30 Kun pappi Piinehas ja kansan ruhtinaat, Israelin heimojen päämiehet, jotka olivat hänen kanssaan, kuulivat, mitä ruubenilaiset, gaadilaiset ja manasselaiset puhuivat, oli se heille mieleen.

31 Ja pappi Piinehas, Eleasarin poika, sanoi ruubenilaisille, gaadilaisille ja manasselaisille: "Nyt me tiedämme, että Herra on meidän keskellämme, koska ette olekaan menetelleet uskottomasti Herraa kohtaan; näin te pelastitte israelilaiset joutumasta Herran käsiin".

32 Sen jälkeen pappi Piinehas, Eleasarin poika, ja ruhtinaat palasivat Gileadin maasta, ruubenilaisten ja gaadilaisten luota, takaisin Kanaanin maahan israelilaisten luo ja antoivat heille nämä tiedot.

33 Ja ne olivat israelilaisille mieleen, ja israelilaiset ylistivät Jumalaa; eivätkä he enää ajatelleet lähteä sotaan heitä vastaan, hävittämään sitä maata, jossa ruubenilaiset ja gaadilaiset asuivat.

34 Ja ruubenilaiset ja gaadilaiset antoivat alttarille nimen, sanoen: "Se on todistaja meidän välillämme siitä, että Herra on Jumala".

   

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 1298

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

1298. And they had brick for stone. That this signifies that they had falsity for truth, is evident from the signification of “brick,” just now shown to be falsity; and from the signification of “stone,” which in a wide sense is truth, concerning which above n. 643). Stones have signified truth for the reason that the boundaries of the most ancient people were marked off by stones, and that they set up stones as witnesses that the case was so and so, or that it was true; as is evident from the stone that Jacob set up for a pillar (Genesis 28:22; 35:14), and from the pillar of stones between Laban and Jacob (Genesis 31:46-47, 52), and from the altar built by the sons of Reuben, Gad, and Manasseh, near the Jordan, as a witness (Joshua 22:10, 28, 34). Therefore in the Word truths are signified by “stones;” insomuch that not only by the stones of the altar, but also by the precious stones upon the shoulders of Aaron’s ephod and upon the breastplate of judgment, there were signified holy truths which are of love.

[2] As regards the altar, when the worship of sacrifices upon altars began, the altar signified the representative worship of the Lord in general; but the stones themselves represented the holy truths of that worship; and therefore it was commanded that the altar should be built of whole stones, not hewn, and it was forbidden that any iron should be moved upon them (Deuteronomy 27:5-7; Joshua 8:31); for the reason that hewn stones, and stones on which iron has been used, signified what is artificial, and thus what is fictitious in worship; that is, what is of man’s own or of the figment of his thought and heart. This was to profane worship, as is plainly said in Exodus 20:25. For the same reason iron was not used upon the stones of the temple (1 Kings 6:7).

[3] That the precious stones upon the shoulders of Aaron’s ephod, and in the breastplate of judgment, signified holy truths, has been shown before n. 114). The same is evident in Isaiah:

Behold I will make thy stones to lie in carbuncle, and I will lay thy foundation in sapphires, and will put rubies for thy suns (windows), and thy gates in gem stones, and all thy border in stones of desire; and all thy sons shall be taught of Jehovah, and great shall be the peace of thy sons (Isaiah 54:11-13).

The stones here named denote holy truths, and therefore it is said, “all thy sons shall be taught of Jehovah.” Hence it is said in John that the foundations of the wall of the city, the holy Jerusalem, were adorned with every precious stone, and the stones are named (Revelation 21:19-20). The “holy Jerusalem” denotes the kingdom of the Lord in heaven and on earth, the foundations of which are holy truths. In like manner the tables of stone, on which the commands of the Law, or the Ten Words, were written, signified holy truths; and therefore they were of stone, or their foundation [fundus] was stone, concerning which see Exodus 24:12; 31:18; 34:1; Deuteronomy 5:22; 10:1, for the commands themselves are nothing else than truths of faith.

[4] As then in ancient times truths were signified by stones, and afterwards, when worship began upon pillars and altars, and in a temple, holy truths were signified by the pillars, altars, and temple, therefore the Lord also was called “a Stone;” as in Moses:

The Mighty One of Jacob, from thence is the Shepherd, the Stone of Israel (Genesis 49:24).

In Isaiah:

Thus saith the Lord Jehovih, Behold, I lay in Zion for a foundation a Stone, a tried Stone of the corner, of price, of a sure foundation (Isaiah 28:16).

In David:

The Stone which the builders rejected is become the head of the corner (Psalms 118:22).

The like is signified in Daniel by “the stone cut out of the rock,” which brake in pieces the statue of Nebuchadnezzar (Daniel 2:34-35, 45).

[5] That “stones” signify truths, is evident also in Isaiah:

By this shall the iniquity of Jacob be expiated, and this shall be all the fruit, to take away his sin; when he shall put all the stones of the altar as chalk stones that are scattered (Isaiah 27:9);

“the stones of the altar” denote truths in worship, which are dispersed. Again:

Make ye level the way of the people; flatten out, flatten ye out the path; gather out the stones (Isaiah 62:10);

“Way” and “stone” denote truths.

In Jeremiah:

I am against thee, O destroying mountain; I will roll thee down from the rocks, and will make thee into a mountain of burning; and they shall not take of thee a stone for a corner, nor a stone of foundation (Jeremiah 51:25-26).

This is said of Babel; “a mountain of burning,” is the love of self. That “a stone should not be taken from it,” means that there is no truth.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Foundation for the permission to use this translation.