Bible

 

Jeremiah 50

Studie

   

1 Sana, jonka Herra puhui Baabelia vastaan, kaldealaisten maata vastaan, profeetta Jeremian kautta.

2 "Julistakaa kansojen keskuudessa ja kuuluttakaa, nostakaa lippu; kuuluttakaa, älkää salatko. Sanokaa: Baabel on valloitettu, Beel on joutunut häpeään, kauhistunut on Merodak; sen jumalankuvat ovat joutuneet häpeään, kauhistuneet ovat sen kivijumalat.

3 Sillä sen kimppuun käy kansa pohjoisesta ja tekee sen maan autioksi, niin ettei siellä asukasta ole: niin ihmiset kuin eläimet pakenevat, menevät pois.

4 Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, tulevat israelilaiset yhdessä Juudan miesten kanssa; he kulkevat itkien lakkaamatta ja etsivät Herraa, Jumalaansa.

5 Siionia he kysyvät, sitä kohden ovat heidän kasvonsa käännetyt. Tulkaa! He liittyvät Herran kanssa iankaikkiseen liittoon, jota ei pidä unhotettaman.

6 Kadonnut lammaslauma oli minun kansani. Heidän paimenensa olivat vieneet heidät harhaan eksyttäville vuorille; he kulkivat vuorelta kukkulalle, unhottivat lepopaikkansa.

7 Kaikki, jotka heitä tapasivat, söivät heitä, ja heidän vihollisensa sanoivat: 'Emme joudu syynalaisiksi'. Sillä he olivat tehneet syntiä Herraa vastaan, vanhurskauden asumusta, Herraa, heidän isiensä toivoa, vastaan.

8 Paetkaa Baabelista, lähtekää pois kaldealaisten maasta, ja käykää kuin johtokauriit lauman edellä.

9 Sillä katso, minä herätän ja tuon Baabelia vastaan suurten kansojen joukon pohjoisesta maasta, ja ne asettuvat sotarintaan sitä vastaan. Sieltäkäsin se valloitetaan; heidän nuolensa ovat kuin voitollisen sankarin, joka ei tyhjänä palaja.

10 Ja Kaldea joutuu ryöstettäväksi, kaikki sen ryöstäjät saavat yltäkyllin, sanoo Herra.

11 Iloitkaa vain, riemuitkaa vain, te minun perintöosani riistäjät, hypelkää kuin puiva hieho, ja hirnukaa kuin orhit:

12 kuitenkin joutuu äitinne suureen häpeään, synnyttäjänne saa hävetä. Katso, pakanakansoista vihoviimeinen! Erämaa, kuiva maa ja aromaa!

13 Herran vihan tähden se on oleva asumaton, aivan autio. Jokainen, joka kulkee Baabelin ohitse, kauhistuu ja viheltää kaikille sen haavoille.

14 Asettukaa sotarintaan Baabelia vastaan, yltympäri, kaikki jousenjännittäjät. Ampukaa sitä, älkää nuolia säästäkö; sillä se on tehnyt syntiä Herraa vastaan.

15 Nostakaa sotahuuto sitä vastaan joka taholta. Se antautuu, sen pylväät kaatuvat, sen muurit sortuvat. Sillä tämä on Herran kosto. Kostakaa sille, tehkää sille, niinkuin sekin on tehnyt.

16 Tuhotkaa kylväjät Baabelista ja ne, jotka elonaikana sirppiin tarttuvat. Hävittäjän miekkaa pakoon he kääntyvät kukin oman kansansa tykö, pakenevat kukin omaan maahansa.

17 Eksynyt lammas on Israel, leijonat ovat sen eksyksiin saaneet. Ensiksi Assurin kuningas söi sen, ja nyt viimeksi Nebukadressar, Baabelin kuningas, kalusi sen luut.

18 Sentähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä rankaisen Baabelin kuningasta ja hänen maatansa, niinkuin minä rankaisin Assurin kuningasta.

19 Ja minä tuon Israelin takaisin sen omille laidunmaille, ja se on käyvä laitumella Karmelilla ja Baasanissa ja tyydyttävä nälkänsä Efraimin vuorilla ja Gileadissa.

20 Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, etsitään Israelin rikkomusta, eikä sitä enää ole, ja Juudan syntiä, eikä sitä löydetä; sillä minä annan anteeksi niille, jotka minä jäännökseksi jätän.

21 Käy Merataimin maan kimppuun ja Pekodin asukasten kimppuun. Aja heitä takaa, hävitä, vihi tuhon omaksi heidät, sanoo Herra, ja tee kaikki, mitä minä olen käskenyt sinun tehdä.

22 Sotahuuto kuuluu maassa, suuri hävityksen melske!

23 Kuinka rikottu ja särjetty onkaan se vasara, joka löi koko maanpiiriä! Kuinka onkaan Baabel tullut kauhistukseksi kansojen seassa!

24 Minä viritin sinulle pyydyksen, ja niin sinut, Baabel, vangittiin tietämättäsi. Sinut tavattiin ja otettiin kiinni, sillä Herraa vastaan sinä ryhdyit taisteluun.

25 Herra avasi asehuoneensa ja toi ulos vihansa aseet. Sillä Herra, Herra Sebaot, on tekevä työnsä kaldealaisten maassa.

26 Käykää sen kimppuun kaikilta ääriltä, avatkaa sen aitat, heittäkää ulos, mitä siinä on, läjään niinkuin lyhteet. Vihkikää se tuhon omaksi, älköön siitä tähdettä jääkö.

27 Hävittäkää kaikki sen härät, astukoot ne teurastettaviksi. Voi heitä! Sillä heidän päivänsä on tullut, heidän rangaistuksensa aika.

28 Kuule! Pakenevia ja pakolaisia tulee Baabelin maasta Siioniin ilmoittamaan Herran, meidän Jumalamme, kostoa, kostoa Hänen temppelinsä puolesta.

29 Kutsukaa ampujat kokoon Baabelia vastaan, kaikki jousenjännittäjät: leiriytykää sen ympärille, älköön pääskö pakoon ainoakaan. Maksakaa sille sen tekojen mukaan; kaiken sen mukaan, mitä se on tehnyt, tehkää sillekin. Sillä se on uhitellut Herraa, Israelin Pyhää.

30 Sentähden sen nuorukaiset kaatuvat sen kaduilla, ja kaikki sotamiehet saavat surmansa sinä päivänä, sanoo Herra.

31 Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sinä ylpeä, sanoo Herra, Herra Sebaot, sillä sinun päiväsi on tullut, sinun rangaistuksesi aika.

32 Ylpeä kompastuu ja kaatuu, eikä ole hänen nostajaansa. Ja minä sytytän hänen kaupunkinsa tuleen, ja se kuluttaa ne ja kaiken, mitä hänen ympärillänsä on.

33 Näin sanoo Herra Sebaot: Sorrettuja ovat niin israelilaiset kuin Juudan miehet, ja kaikki heidän vangitsijansa pitävät heitä kiinni, he eivät tahdo päästää heitä irti.

34 Mutta heidän lunastajansa on väkevä, Herra Sebaot on hänen nimensä. Hän ajaa heidän asiansa, tuo rauhan maan päälle, mutta Baabelin asukkaille vavistuksen.

35 Miekka kaldealaisten kimppuun, sanoo Herra, ja Baabelin asukasten kimppuun, sen ruhtinasten ja tietäjäin kimppuun!

36 Miekka valhettelijain kimppuun, ja he typertyvät! Miekka sen sankarien kimppuun, ja he kauhistuvat!

37 Miekka sen hevosten ja vaunujen kimppuun ja kaiken sekakansan kimppuun, joka on sen keskellä, ja he muuttuvat naisiksi! Miekka sen aarteiden kimppuun, ja ne ryöstetään!

38 Helle sen vetten kimppuun, ja ne kuivuvat! Sillä se on jumalankuvien maa, ja hirmujumaliinsa he uskaltavat mielettömästi.

39 Sentähden tulevat sen asukkaiksi erämaan ulvojat ja ulisijat, ja kamelikurjet siellä asustavat. Ei sitä ikinä enää asuta, autioksi jää se polvesta polveen.

40 Niinkuin oli silloin, kun Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran ja niiden naapurit, sanoo Herra, niin ei sielläkään ole kenkään asuva, ei yksikään ihmislapsi oleskeleva.

41 Katso, kansa tulee pohjoisesta; suuri kansa ja monet kuninkaat nousevat maan perimmäisiltä ääriltä.

42 He käyttävät jousta ja keihästä, ovat julmat ja armahtamattomat. Heidän pauhinansa on kuin pauhaava meri, ja he ratsastavat hevosilla, varustettuina kuin soturi taisteluun sinua vastaan, tytär Baabel.

43 Kun Baabelin kuningas kuulee sanoman heistä, niin hänen kätensä herpoavat; ahdistus valtaa hänet, tuska, niinkuin synnyttäväisen.

44 Katso, niinkuin leijona karkaa Jordanin rantatiheiköstä lakastumattomalle laitumelle, niin minä äkisti karkoitan heidät sieltä pois. Ja hänet, joka valittu on, minä asetan sinne kaitsijaksi. Sillä kuka on minun vertaiseni, ja kuka vetää minut tilille? Ja kuka on se paimen, joka voi kestää minun edessäni?

45 Sentähden kuulkaa Herran päätös, jonka hän on päättänyt Baabelia vastaan, ja hänen aivoituksensa, jotka hän on aivoitellut kaldealaisten maata vastaan: Totisesti, ne raastetaan pois, nuo lauman vähäiset; totisesti, laidun kauhistuu niiden tähden.

46 Huuto käy: 'Baabel on valloitettu!' ja maa vapisee, parku kuuluu kansoissa."

   

Ze Swedenborgových děl

 

Arcana Coelestia # 3024

Prostudujte si tuto pasáž

  
/ 10837  
  

3024.'That you do not take a wife for my son from the daughters of the Canaanites' means that the Divine Rational should not be joined to any affection incompatible with truth. This is clear from the meaning of 'taking a woman' as being joined by means of the marriage covenant; from the meaning of 'my son', namely Isaac, as the Lord's Divine Rational, dealt with in 1893, 2066, 2083, 2630; from the meaning of 'daughters' as affections, dealt with in 489-491, 568, 2362; and from the meaning of 'the Canaanites' as evil, dealt with in 1444, 1573, 1574. Consequently 'the daughters of the Canaanites' are affections incompatible with truth. The subject here is Divine truth which was to be allied to the Divine good of the Lord's Rational, as may be seen in 3013 under 'Contents'. 'A woman' who was to be associated by means of a marriage covenant is used to mean that truth itself which is summoned from the natural man in the normal manner. 'My son' is used to mean the Lord's Rational as regards the good with which it was to be allied or associated. From this one may recognize that the command not to take a wife for his son from the daughters of the Canaanites means that the Divine Rational should not be joined to any affection incompatible with truth. All joining of truth to good is effected by means of affection, for no truth ever enters the rational part of a person's mind or is joined to it except by means of affection, for affection has within it the good that flows from love, which good alone effects the joining together, 1895, as also anyone may know who stops to reflect on it.

[2] As regards 'the daughters of the Canaanites' meaning affections incompatible with truth, that is, affections for what is false, this becomes clear from the meaning of 'daughters'. For the noun 'daughters' occurs in many places in the Word, and in these anyone may see that it is not used to mean daughters. By such expressions as 'the daughter of Zion', 'the daughter of Jerusalem', 'the daughter of Tarshish', 'the daughter of My people', affections for good and truth are meant, as shown in the paragraphs referred to above. And since affections for good and truth are meant so also are Churches, for Churches are Churches by virtue of these affections. Consequently 'the daughter of Zion' means the celestial Church, and means this by virtue of the affection for good, whereas 'the daughter of Jerusalem' means the spiritual Church from the affection for truth, 2362. And it is the same with 'the daughter of My people' in Isaiah 22:4; Jeremiah 6:14, 26; 8:19, 21-22; 9:1; 14:17; Lamentations 2:11; 4:6; Ezekiel 13:17.

[3] This shows what is meant by the daughters of the nations, such as by the daughters of the Philistines, the daughters of Egypt, the daughters of Tyre and Sidon, the daughters of Edom, the daughters of Moab, the daughters of the Chaldeans and Babel, and the daughters of Sodom. They mean affections for evil and falsity, from which their varieties of religion sprang, and so mean those varieties themselves. That this is the meaning of 'daughters' becomes clear from the following places: In Ezekiel,

The daughters of the nations will lament over Egypt. Wail over the multitude of Egypt, and send her down, her and the daughters of majestic nations, to the lower earth, together with those who go down to the pit. Ezekiel 32:16, 18.

'The daughters of majestic nations' stands for affections for evil. In Samuel,

Tell it not in Gath; publish it not in the streets of Ashkelon, lest the daughters of the Philistines rejoice, lest the daughters of the uncircumcised exult. 2 Samuel 1:20.

In Ezekiel,

You committed whoredom with the sons of Egypt. I delivered you to those who hated you, the daughters of the Philistines. Before your badness was revealed, as at the time of the reproach of the daughters of Syria, and of all round about her, the daughters of the Philistines who despise you from round about. Ezekiel 16:26-27, 57.

Anyone may see that not daughters were meant here but the varieties of religion among such people as are meant by the Philistines - those who speak repeatedly of faith yet do not at all pursue the life taught by faith, see 1197, 1198. This also explains why they are called 'the uncircumcised', that is, devoid of charity.

[4] In Jeremiah,

Go up to Gilead and take balm, O virgin daughter of Egypt! Make for yourself vessels of migration, O inhabitant daughter of Egypt. The daughter of Egypt has been put to shame; she has been delivered into the hand of the people from the north. Jeremiah 46:11, 19, 24.

'The daughter of Egypt' stands for the affection for reasoning from facts about whether truths of faith really are true, and so stands for the variety of religion which springs from this, the nature of which is to believe nothing except that grasped by the senses, and so to believe nothing of the truth of faith, see 215, 232, 233, 1164, 1165, 1186, 1385, 2196, 2203, 2209, 2568, 2588. In Isaiah,

He said, You will no more exult, O oppressed virgin daughter of Sidon. Isaiah 23:12.

In David,

The daughter of Tyre with an offering, the rich of the people will entreat your face. Psalms 45:12.

What 'the daughter of Sidon' and 'the daughter of Tyre' mean is evident from the meaning of Sidon and Tyre, dealt with in 1201. In Jeremiah,

Rejoice and be glad, O daughter of Edom. Your iniquity, O daughter of Zion, is at an end. He will no more cause you to migrate; your iniquity will be punished, O daughter of Edom. Lamentations 4:21-22.

In Isaiah,

Like a wandering bird, a scattered nest, will the daughters of Moab be. Isaiah 16:2.

In the same prophet,

Come down and sit on the dust, O virgin daughter of Babel; sit on the ground without a throne, O daughter of the Chaldeans. Sit quietly and go into darkness, O daughter of the Chaldeans, for no more will they call you the mistress of kingdoms. Isaiah 47:1, 5.

In Jeremiah,

A people coming from the north, arrayed as a man for war against you, O daughter of Babel. Jeremiah 50:41-42.

In the same prophet,

The daughter of Babel is like the threshing-floor; it is time to thresh her. Jeremiah 51:33

In Zechariah,

Ho, Zion! escape, you who dwell with the daughter of Babel. Zechariah 2:7.

In David,

The daughter of Babel has been laid waste. Psalms 137:8.

In Ezekiel,

Your sisters, Sodom and her daughters will return to their condition as of old, and Samaria and her daughters will return to their condition as of old. Ezekiel 16:55.

[5] Anyone may see that in these places 'daughters' is not used to mean daughters but affections incompatible with truth, and so the varieties of religion that spring from them. But which particular varieties they are is evident from the meaning of those peoples - from the meaning of Edom, Moab, the Chaldeans, Babel, Sodom, Samaria, all of which have been dealt with in various places in the explanations to previous chapters of Genesis. From this what is meant in the present chapter by 'the daughters of the Canaanites' becomes clear.

[6] This command not to contract marriages with the daughters of the Canaanites also had regard to the spiritual requirements that good should not be joined to falsity, nor evil to truth, for the result of any such joining together is profanation. The prohibition was also a representative of the matter referred to in Deuteronomy 7:3, and in Malachi,

Judah has profaned the holiness of Jehovah, in that he loved and married the daughter of a foreign god. Malachi 2:11.

  
/ 10837  
  

Thanks to the Swedenborg Society for the permission to use this translation.